IRC-Galleria

WORMS W.M.D arvostelu PS4 (pc, xbox one)
Julkaisu 23.8.2016


Halojata halloo!
Se ois aika taas perseillä niin että meno on vähintään yhtä hilpeetä kuin hirsipuussa.
Ja vaikka näkö onki huono niin näen ilman lasejakin että mulla on ongelmia mutta ei anneta sen haitata menoa. Meinaan tässä niitä pienisielusia ihmisiä. Huumoria huumoria.
Sain tämän pelin joululahjaksi kivasti yllätykseksi mutta ei sitten tullu kiireessä kirjoteltua mitään mutta kun peli on niin hyvä ja vaikka ei enää niin uusi niin halusin kirjottaa pienen arvostelun ja kehua että muutkin huomaisi tämän tekeleen koska se on parempi kuin sata somalia saunan takana.
Halusin tehdä myös välissä yhdenkään arvostelun hauskasta ja vähemmän vakavasta pelistä sen ainaisen kauhun ja fantasian sijaan, joten tässä sitä olisi.
Joululahjoista vielä sen verran että itsehän meinasin ostaa äitille joululahjaksi kellon mutta siltähän on varmaan jo aika aika vähissä, niin mitäpä se sillä. Joke joke. Äiti on rakas vaikka ois mikä.

Wormsilla on jo pitkä historia Team17 rahasampona. Matoja on tullut tuutin täydeltä, toisinaan hyvää, toisinaan kuraa mutta nyt on palattu tässäkin yksinkertaisen ja toimivan ääreen, toki muutamalla uudella mausteella, jotka ovat mielestäni onnistuneita ja peliin sopivia juttuja.

Perusidea on sama joka ei ole muuttunut ja hyvä niin. Pelin henki on se että hajoita ja hallitse.
Ammuskele ja ole viimeinen joukkue joka on kentällä elossa ja voitto on sinun!
Jo alusta pelin valikotkin ovat kivan selkeät ja peliin pääsee aika nopeasti kun ensiksi tekee joukkueen nimemällä sen ja madot ja sitten vähän muotia ja fanfaariääntä ja hautakiveä jne.
Näppäimetkin istuu paikoillaan hyvin kuin housut. Ihan ite opetin nekin. Seuraavaksi jos opettas niitä hakemaan keppiä. Tämä ei onnistu millään tokmannin halpahousuilla.
Perusliikkeet oppii ensikertalainenkin aika nopeasti. Neliöstä hyppää kahdella lailla. Ympyrästä asevalikko ja x:stä ampu tuloo. Olkanapeista kameran zoomaus ja loitonta ja tatista liike ja sitä rataa.
Matoja vilisee parhaimmillaan monta kymmentä kun laittaa jokaiselle maximin 8 matoa ruudulle rellestämään mutta jokaisella joukkueella on oma värinsä niin omat ja vastustajan matoset erottuvat kivasti kentästä. Myös pleikan kapulassa oleva valo kertoo kenen vuoro on antaa tulta munille.
Ja vaikka pelaajia oisi kuinka monta, niin edelleen yksi ohjain kulkee kuin pullo ringissä jokaisen nenän alla vuorollaan ja kun tipahdat niin sinulle ei enää tarjoilla. Luontevaa.

Peli on siis party pelinä parhaimmillaan, vaikka yksinpelikin tehtävineen löytyy ja tietokonettakin vastaan voi tietenkin pelata mutta vihun tekoäly on kaksipiippuinen juttu. Parhaimmillaan se osuu ja onnistuu ärsyttävän tarkasti mutta sitten seuraavalla vuorollaan se voi vetää ihan vihkoon tekemällä ihan typerän ratkaisun. Siispä isoin hauskuus on 3-4 ihmisperseellä ja ehkä yksi tietokone sinne vempuilemaan joukkoon. Myös pieni alkomaholilisä tuo kivaa höpinää tötteröön viikonlopun vietossa. Toki pienenä varoituksen sanana voisi heittää että saattaa aiheuttaa kränää jos meno menee liian epäreiluksi ja huimaksi oli sitten pienissä sievissä tai ei. Ja sitten on niitä huonoja häviäjiä... Itse en tietenkään kuulu niihin missään olosuhteissa. Mutta se on se viina se on joo...
Tuli tuosta alkomaholista mieleeni. Mitä yhteistä on kaljalla ja neekerillä? Molemmat on parempia kylmänä. No enhän minä rasisti ole todellakaan, päin vastoin! Elän mustan keskellä! Vaatteet on mustaa, sielukin ja sisustus on mustaa, elämä on mustaa ja muijan laittamat ruoat on mustaa, koneenikin ostin mustasta pörssistä ja biliksessäkin lyön aina viimisenä mustaa.

Löytyy pelistä ne nettiominaisuudetkin että voisi varmaan porukalla pelailla siellä täällä ja sitä rataa mutta niitä en mennyt räpläämään sen kummemmin, koska se ei ainakaan minulle ole ollut koskaan olennaista eikä kaveripiirilleni vaan ihan perus jytke. Eli olen pahoillani siitä jos joku olisi halunnut niistä kuulla jotain.
Niistä nettipeleistä vielä kuitenkin että varovasti niittenkin kanssa! Kerran kun olin wowiin koukussa ja sitä tuli tahkottua satoja tunteja niin ranteet menivät niin kipeiksi että sitten oli vaikea tumputella kotona iltasin kun kävi niin kipeetä että itketti ja vanhemmat luuli että pojalla vain sydänsuruja mutta silloin kohtalo puuttui ”peliin” ja sain ensimmäisen tyttökaverin joka tarjosi auttavan käden ja vähän muutakin. Ja sain minä myös kerran kunnolla isän kädestä... Mutta se onkin jo toinen juttu. Eniveis ihan pakko muistella että oli sillä pojat tiukat pakarat! Ei siis isällä kun sillä tyttöystävällä. Kerrankin olin hänen mummollassaan sen kanssa ja se päästi keittiössä sellasen ujeltavan pierun että sen mummi tuli kysyen kattomaan olohuoneen keinutuolista ainotossut töpisten että joko se teevesi kiehuu?

Muokattavuus on myös avain sana ja se tuo peliin mieleisensä mausteet. Kuten vaikka kuinka paljon saa energiaa tippuvasta laatikosta ja kuinka usein niitä tulee ja montako kappaletta sinulla on tiettyjä aseita vai onko ollenkaan. Voi myös valita madon oman energian määrän ja matojen vuorojen pituuden kuten vaikka se 90 sekuntia, niin peli on vieläkin kivempi ja on mukava pelata kun ei ole hoppua miettiä mitä tekisi, toisin kuin vanhalla narkkikaverilla. Sillä tuli kiire kun poliisit tuli paikalle yllättäen niin se pisti vauhtia töppösiin. Ovela piilo. Se kyllä oli sellanen huumehamppi ja valkosempi kuin k-kaupan muovipussit.
Mulla tuli siitä jotenkin mieleen aina se lasten laulu: ihaa haa ihaa haa hepo hirnahtaa.
Se oli entinen koulukiusaaja ja jo sillon ala-asteella piikitteli aina ku mahollista. Tietäähän nuo.
Se tyyppi oli muutenki tosi sekasin, hurjapää ja aktiivinen ja heittäyty aina typeriin juttuihin mukaan, kuten kalliolta veteen tai baarissa ilkosilleen. Viime kerran se kuulema heittäyty junan alle. Sitten en ookaan kuullu siitä mitään.
Niin tai näin, niin tähän väliin on hyvä varoittaa fiksusti jonkun fiksun lauseella että ”vedä käteen, älä suoneen”.
Samaan sarjaan hyvä elämän opetus on että, lyö vetoa, älä naisia. Ja vaikka kaikki naisethan ovat kauniita ja ihania, niin tuksu on kyl sellanen tapaus herkkuperse possu että sitä naista en iskis muuta ku pullolla.

Ja tietenkin kun on kyse wormsista ja toisen tuhoamisesta, niin aseethan on se tosi iso ja oleellinen juttu kun ei tässä toista saa hengiltä tylsistyttämällä niillä isoisoisoisoisoisoisän pula-ajan tarinoilla tai muilla yhtä mukavilla jutuilla. Aseita on runsaasti, uutta ja vanhaa, varsinkin jos niitä tekee lisää ainella, (josta kerron kohta lisää) niin niistä on pitkäksi aikaa hupia mutta silti jos haluaa hitusen mussuttaa niin muutaman aseen olisin halunnut nähdä ehkä jopa jonkun tilalla, kuten Ming vaasi olisi ollut jees ja puskeva härkä ja kirjepommi ja muutama lehmä mitä nyt tulee äkkiseltään mieleen aikaisimmista wormeista. Mutta tälläkin arsenaalilla peli on sangen loistavan hauska ja matojen mukilointi ja ampumisen ilo kasvaa kuin terroristi rättipäiden itsemurhat eli räjähdysmäisesti.
Eniten uusista aseista on jäänyt mieleeni tappava mattopommi ja satelliitti mutta on sielä muitakin mukavia.

Sitten niistä ainesta enemmän, enkä puhu nyt heposta tai vauhdista että narkit turhaa jo ehti innostua kuola kalpeista suupielistä valuen. Uutuutena pelissä on myös reseptejä joista voi kokkalla aseita ja tuunattuja aseita jos raaka-aineita löytyy. Niitä kerätään saapuvista laatikoista niin kuin muitakin juttuja tutusti energiasta apuvälineisiin. Kokkaamalla on mahdollista on saada hyviä ja tosi tehokkaita super-aseita jotka tekee paljon tuhoa kuten ne vaimon kokkauksetkin... No mikäs minä toista arvostelemaan kun ite tein kerran niin paskan pannarin ettei vessanpöntöllekään kelvannu ku ei vetäny sitä alas vaikka kuinka pakotti. Ei maistunu ei. Tiättekö muuten mikä on Mannen lempiruoka? No sehän on tietysti rosvopaisti. Eh eh. Ja sellasenhan saa marketista nopeasti ja ilmaseksi, jos vain hametta riittää. Mutta joo. Kokata kannattaa koska niillä voitto on heti askeleen lähempänä, varsinkin jos kokkaat Aasin tai super banaanipommin tai super-satelliitin tai sen wormageddonin. Sen jälkeen madoista ei jää kuin muisto ja märkä läntti. Ihan niin kuin yhen illan hoidosta lakanaan.

Lisää pelin toimivista uutuuksista on vinkeät vempaimet joilla saa erilaista tuhoa aikaan.
Pelissä on helikopteria, venekaivuria, tankkia jne, josta tulikin mieleeni hyvä kuulemani vitsi jolla isketään hyvin naisia. ”oliko sun vanhemmat armeijassa kun sä oot tollanen tankki?”
No joo, helikopperit lentää ja sillä pääsee paikasta toiseen kätevästi kuluttamatta ninjaropea tai jetpackia ja sillä voi myös ampua monta kutia mutta ne on aika tuhnuja jos ei kaikki osu kohteeseen.
Venekaivuri kestää vettä ja hörppii maata, eli sillä pääsee veden päälle ja sitten voi kaivaa tunnelia maan alle ja satuttaa siinä sivussa vihollisen matoa. Tankit taas pörisee ja ampuu ammuksia ja sillä voi jopa hyppiä. Kärystä ja potpotuksesta päätellen, ei mitään ekologisia vehkeitä kuten ei kaverin volvokaan. se auto syö varmasti sen 15 litraa satasasella... sadalla metrillä nimittäin.
Vehkeet voi hajottaa saamalla tarpeeksi osumaa tai astumalla vehkeille tarkoitettuun isompaan miinaan ja myös toisen voi heittää pois puikoista omalla vuorollaan ja astua itse masiinaan.
Lisäksi löytyy ei-liikkuvaa sorttia kuten liekinheitintä ja kivääriä.
On pelissä muutakin vehjettä mutta kaikkea ei pidä paljastaa heti kättelyssä niiku exä teki.
Niitä exiä sitä on sitten kiva kiusata mutta sehän on jo minun tavaramerkki ja nehän on vain vitsejä muitten joukossa... vai onko? No kun niistä nyt alettiin puhumaan niin kehutaan koko rahan edestä sitten.
Exäni oli kuin keilapallo. Yhtä pyöreä ja usein koko seurueen käytössä ja sillä oli kolme sellasta aukkoa aina täynnä. Liukuki yhtä hyvin ja kaato keiloja kuin miehiä. Vähän sitä välissä pyyhkeellä pyyhittiin ennen seuraavaa suoritusta.
Ja se exän toosa oli kuin tunkkanen vanha vintti. Mitä syvemmälle tonkii niin sitä enemmän löytyy vaikka ja mitä! Kerran löysin sieltä mikron ja rullaluistimet ja sen kadoksissa olleen 14 vuotiaan tytön jota iltalehessä etittiin.
Ja vaikka exä oliki rasvanen, niin ei sekään ollu niin rasvanen kun sen kokkaukset. Se teki kaurapuuronki rasvakeittimessä. Joo... eiköhän se riitä taasen hetkeksi.

Löytyy pelistä myös randomina kenttään sijoiteluja vinkeitä magneetteja jotka joko vetävät metallia puoleensa kuin paska kärpäsiä tai sitten vastaavasti hylkii kuin naiset peräkammarin poikaa. Tietäähän sen miten siinä käy.

Vielä yksi hyvä uutuus on rakennukset. Niitä on pienistä tönöistä suuriin torniin, riippuen minkälaisen kentän valitset siitä triljoonasta vaihtoehdosta. Rakennuksen sisällä voi piileskellä turvassa ainakin näennäisesti suurinta osaa aseista ja toiset rakennuksen ulkopuoliset pelaajat eivät näe sen sisälle omilla vuoroillaan. Kätevä juttu.

Sitten tutusti pelin ulkoasusta ja äänimaailmasta sun muusta. Grafiikka on hitusen muutettu mutta kivan pehmeää ja piirrettymäistä ja lapsellista, ihan kuin minunkin touhuni muijan mielestä. Muija sovitteli tällä kertaa paitoja kotona peilin eessä keimaillen kuten hameväki usein tekee ja kun ohi menin vessaan, niin kysyi että -”Kulta mikä paita sopis mulle näitte housujen kanssa parhaiten?” Minä siihen että -”No parhaiten sulle kävis pakkopaita mut jos ei muuta niin revi vaikka verhoista. Ne on sulle sopivan kokosetkin.” sitä huutoa taas tuon perään! Ei sitten kannate kysyä mielipidettä jos ei kestä tuomiota. No ei vaines, tuo vainoke muistuttaa enemmän naulakkoa kuin nakkikioskia, että jos seisos eteisessä kun vieraat tulee, niin varmaan nakkaisivat takin ja lakin siihen. Ihan niin kuin minä silloin massakaudella muutama vuosi sitten. n.53kiloa.
Itse äänet ja äänimaailma on perus wormsia enempää haukkumatta tai kehumattakaan. Ääniä löytyy joka lähtöön. Räjähdyksistä matojen huuteluun ja taustamusiikkiin. Ihan kelvollista kamaa tälläiseen. Matojen ääniä saa valita myös valikoista ja niitä sun muuta saa pelissä lisää auki kun tarpeeksi pelailee ja tekee juttuja. Vähän ehkä ärsyttää tässäkin peliohjaimesta kuuluvat äänet. Riittäisi että niitä kuulee päästä ja telefunkenista. En ole perehtynyt, saako ne kenties jostakin pois kakesta. Ken tietää, barbi ei.

Mutta monen kivan ja toimivan lisäksi vähän risuja matosota saa myös autokameran ajoittaisesta sekoilusta välissä omiaan kun esim. laitat mattopommin liikkeelle, niin kamera ei ehdi oikein mukaan ja tilanne saattaa mennä vähän ohi jos ei itse kerkeä korjata liikettä ohjaimellaan.
Pientä pahaa mieltä tulee myös aasi-aseesta ja sen ennalta arvattavuudesta kun se menee tikkusuoraan alas toisin kuin esim. edellisessä pelaamassani worms batllegroundsissa (2014) .
Siinä se poukkoili kuin kännisen kulli autistin tussussa. Ei yhtään tietoa mihin osuu ja minne uppoaa... Häppärihuuli, toinen häppärihuuli, sivuosuma, oho perse, nenäreikä... Ah! Noniiin!
Ja tälleen se aasi sentään antoi sen miljoona kertaa paremman selviytymismahdollisuuden alla oleville matosille. Nyt se tietää aika lailla kylmää vartta jokaselle alla oleskelevalle.
Hitusen vielä valitettavaa. Vaikka pelissä on ns. normimäärä erilaisia kenttiä mihin totuttu, niin tässäkin olisin mielelläni halunnut nähdä muutaman kenttä-themen lisää, kuten vaikka kakkosen helvetin tai muuta mukavaa. Ei tuokaan rikos ole mutta enempi parempi tässä.

Niin tai näin niin onhan tämä toukkataistelu nyt paljon paljon mukavampaa ku se matopeli sielä makkarin puolella! Tässä iässä kun alkaa olla hyvä seksi jo sitä ettei nukahtanut kesken aktin ja että lonkka ei muljahtanut pois paikoiltaan. Super bonusta on jos saat siittimen sisään asti. Ja kyllähän se kainalokin kelpaa jos ei koloon osu. Ei sitä varmaan muijakaan eroa huomaa onko se sielä vai missä kun ei tunnu missään kummallakaan. Yhtä kuiva ja karvanenkin se on ja yhtä hielle haisee kuin toosakin. Mitäpä sitä muuta lahnalta voi odottaa.
Onni on jo jos saa edes pikkukaverin puolitankoon kuin suruviestin eikä kalu näytä kurttuselta kuivalihalta kun viagrallakaan ei saa kuin korkeintaan posket punaisiksi ja sellasen paineen alapäähän ettei kintuilleen kuse. Toki onhan seki jo jotain ja eteenpäin. Pitää olla vähään tyytyväinen, eikö sitä niin sanottu.
Ja onhan se niinkin kun pari on tarpeeksi pitkään yhessä, niin se hempeily ja räplääminen jää vähemmälle ja sitten huomaatki että viikonlopunki ainoa romantiikka on esim. naisena se kun saat vessassa heilauttaa miehen elintaso mahan alta hylättyä heppiä sen verta syrjään kädellä että saat laitettua bebanteenia miehes sisäreiden vaippaihottumaan.
Ja miehenä se on sellasta kun muija menee rähjäsessä kylpytakissa maitorauhaset lotkottaen takin välistä ja tukka sekasin tupakille taas niissä aino-tohveleissaan karvasääret vilkkuen ja usein partakin ajamatta. Ja sieltä tultuaan tuhkakupille haisten tulee antamaan rohtuneisin huulin hekumallista pusua sitä viskibasson äänellä kerjäten. Ai jaij sitä herkkua!
Siinä vaiheessa sitä avotakka-lehtikin alkaa näyttää eroottiselta.
Nooo se on sellasta se seurustelu välissä ja sitä pitää koittaa sytyttää välissä vaikka kipinä vähän kadonnu.
Kerran se työnsi pikkurillin yllättäen perseeseeseeni että säikähin! Minähän annoin sille sitten samalla mitalla takasin. Ei se hepin koko vaan miten sitä käyttää.
Kerran kokeilin sitä sytyttämistä sillä että sanoin vaimolle makkariin mennessämme että ”-puhu mulle likasia asioita”, niin se vaan tokas että ”-ok.. keittiö, olohuone, roskapussi, kalsaris....”
Juu kiitti, ja muna pakkas taas just matkalaukun ja pakeni paltamoon että kumi kärysi.
No ei sillä säästyhän seki minuutti sitten muuhun tärkeempään! Sitten se vaimo vielä valittaa kun herrra hupimies nukkuu kuin ukki hautuumaalla ku pitis alkaa kyntöhommiin, niin ottaahan se tollasesta sillo lukua. No se onkin sellanen pieni lukutoukka, heh. Ja eikö se riitä että elämä on kovaa, miksi munanki pitää olla? Ei menny muijalle selitys läpi mutta juu joo ja asiaan taasen tai ainakin ihan kohta. Ja ehkä mut pitis viiä vain hoitoon, niin kuin olen kuullut...vaikka päivähoitoon etes.
Niin sitä minä vielä vaan ettei tule väärää kuvaa että ei meidän suhteesta lämpöä silti puutu. Vainoke käy tosi usein hyvinkin kuumana ja sillon se sanoo tosi usein ne kolme sanaa: Aina. Saa. hävetä!
Milloin kaupassa, milloin kotona, milloin vieraissa.
No ehkä joskus pitäisi olla vaan hiljaa, kuten salilla ollessa vaikka se on niin vaikeaa ja tutusti föhreillä isot äänet. Noh Kaverin kanssa tehtiin ylätaljaa siinä ja neuvoin vähän ja menin kattomaan selän taakse liikkettä tuumaten. -”katon vaan onko sulla tuo tanko suorassa. Mulla tämä oma on vähän vino vasemmalle. Sellanen ällän muotonen putteri. Eli ei mikään pitkän matkan maila.” Ja taas sai vissiin hävetä joku.

Loppuseltaan valitettavaa löytyy tosi vähän ja sekään ei ole niin maata kaatavaa ja bileitä pilaavaa.
Paras wormsi mies muistiin! Ja kun se muisti on jo heikko tässä iässä niin en tiedä enää ku sen että ehkä paras pelaamani matopeli! Suosittelen lämpimästi hankkimaan tämän tekeleen!
Tämä peli tarjoaa rahasta kuin diileri, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja viihdettä koko rahan edestä!
Ihan kuin kaverin kanssa oltiin yhtenä viikonloppuna viihteellä ja se tuumasi rapuloissaan köyhänä seuraavana aamuna että ”- Huh huh! Olin hirveessä soossissa eilen. En muista ku pätkiä sieltä täältä!” -no hyvinhän sä muistat ku nehän oli lyhytkasvusten-kerhobileet ja kivaa oli!

9+



Hyvää kevättä ja kevättä rinnoissa: Tuomas Föhr 3.2.2017