IRC-Galleria

syksy saapunut sydämeenkin, tieltään eloo poistaa
kuin luonto, minäkin antaudun kun kuoloo toistaa
lehdetkin kuin minä pudonneet pois tuulisista puista
näin maassa, enkä pääse ylös huolien suruista

en enää haluaisi rakastaa sua, kärsiä ja pettyä
en vain saa pois tätä, muuta tekemällä hiljennettyä
en vihallakaan häädä, eikä auta hiljaisuus
en saa ajallakaan rauhaa, vaikka joka päivä uus
en mieltäni voi sammuttaa sua hokemasta
en sydäntäni estää tätä kaikkee kokemasta
en voi repiäkään rinnasta, en alkoholiin hukuttaa
en laastarilla peittää, en vaan ikiuneen nukuttaa

kuin pehmolelun hylkäsit, kasvoit meistä yli
et pidä enää hyvänä, pois rakastava syli
et leiki, vietä aikaa, hylättynä paikka sillä
ypöyksin niin nuhjaantuu surun silmillä

ei kulunut oo meistä montaa kuukauttakaan
tuntuu ikuisuudelta, et siinä, yksin makaan
tunnit murjoo minua, päivät repii riekaleiksi
viikot mustaa, erillään, ei muutu minä, meiksi
kiduttaneet kuukaudet, sydän armoa anelee
vuosienkin jälkeen ikäväni ehdot sanelee
tunteet, muistot on kuin lasia, ei koskaan maadu
en tiedä aikaa sellaista kun sinuun enää kaadu

MURRETTU


maksoin menolipun helvettiin, paluuseen ei rahaa
piina pehmentänyt niin, enää pelkkää vahaa
tuli valomerkki, niin enää ei vaan tarjoilla
tuska seuraa vaan kuin tapana on varjoilla
olotila, etäisyys, muistot, kierre loputon
viikko yksin taas, sisälläni vain seuraa on
pääkopassani perkeleet rikkovat mieltä
nälvien, syöttäen pahaa, näyttää kieltä
vieneet ne rippeetkin siitä itsetunnosta
minkä viikot murtaneet henkisestä kunnosta
mikään ei vain mene sen ”kässärin” mukaan
ei varmaan kohta kaukana ole suljettukaan
ei silmätkään tottele kun kiellän ettei vuoda
voikin synkkyys henkisen vankilan luoda
sauna ainoa paikka missä lämpöä riittää
tuo elon syksy saapuen kesää pois niittää

kiiltää
silmäni kosteina, ei enää murrettavaa
viiltää
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x2

melkein toimintakyvytön kuin hullut pakkopaidoissa
kuin kiinni lepositeissä sänkyni laidoissa
kuin rikkinäinen kello, enää se ei käy
kuin kuu taakse pilvien jää, valoa ei näy
enää yksinäisyys juttelee suusta puhumastaan
tässä itselleni minä aina vaan vastaan
on kaatuneet haaveissakin pilvilinnat
kerään pölyä kuin nuo kalusteiden pinnat
pyykkivuori silti pienempi kuin minun noustava
paha olo tullessaan ei ole joustava
isku tähän ruumiseen aivan liian luja
eteenpäin ei pääse kun edessä on umpikuja
niin pohjalla kuin kivi, sitä sieluun asti kärsii
kohta epätoivo kahleistansa jalkaa poikki järsii
sateen saattelemana taas tuska vahingoittaa
niin vaikea koittaa sitä pois voittaa

kiiltää
silmäni kosteina, ei enää murrettavaa
viiltää
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x2

sattumaa, kohtaloa vai sitä karmaa?
oli miten oli, niin kärsimys vaan varmaa
mikään ei järjesty, mikään ala toimia
tiedän etten ainoa, sulle sinne voimia
hyvät hetket ohi on kuin tähdenlento
sen jälkeen taas kuin korsi, yhtä hento
ei ole vain elämää, vaan selviytymistä
näemmä mikään, ellei itse tälle pistettä pistä
taakkaa enemmän kuin jaksaa edes kantaa
ei tunnu vähenevän vaikka sitä pois antaa
ei tätä opi, aina jälkiviisas elämälleen
reikä seinään lisää tästä nyrkistä jälleen
kun tuntuu että kaikki viety, jäljelle jää mitä?
aina pelännyt loppua, nyt melkein toivoo sitä
onnen kätkeköön jos on, sanoi sanonta sen
taisin liian hyvin kätkeä, enää löytänyt en

kiiltää
silmäni kosteina, ei enää murrettavaa
viiltää
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x2
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x3



tuomas föhr 10.9.2018

RIKKI

rikki
rikki
rikki
niin rikki
x2

ulkoo tiedän katon, näiden seinien muodot
luulin että on jo poissa nämä samat vuodot
väärässä olin, pahuus taas palaa
kylmästi puristaen lisää solmuun halaa
näin kävi taas, osumaa sydän sai
ei luotu oo mua tarpeeks kestäväksi kai
syytän itteeni vaikka en syypää ainoo
menetetty, menneet mua helvetisti vainoo
tyhjäkäynnillä käyn, silmät lasittuneet
keho, aivot, sydän aivan ylirasittuneet
kierrän ympyrää, en osaa lopettaa
odottaen, tiedän pian sydän osumaa taas saa
en tiedä kuinka kauan jaksan olla sitkee
koitan nousta ylös vaikka tekis mieli itkee
ketään ei vaan näy, puhelin ei äännä
napit eikä puheet ei tätä suoraan väännä

rikki
rikki
rikki
niin rikki
x2

syödäkin pitäis, kuihtunut taas ukko
tuntuu että kaikkeen tähän vaikea lukko
istun tässä taas ja tunteet hyörii
tunnit kuluu, ajatukset rataansa vaan pyörii
samat sivut, samat jutut iltaan mua vie
ei kavereista kuulu, mitä missä lie
pohjattoman lohduton olo nakertaa
ylitöitä sisälläni jälleen pakertaa
en saa pidettyä kasassa itteäni, elämää
koitan tehdä oikein, silti mitään käteeni jää
en mitään fiksuu saanut aikaseksi tänäänkään
näiden seinien sisään pimeyteen taas jään
koitan pitää koossa sydämeni murskautuneen
jospa pääsis edes ennen aamua uneen
vaikka painajaista joka jatkuu kun herää
taas yö, minä ja tuska, kohti seuraavaa erää

rikki
rikki
rikki
niin rikki
x2

kierimistä, hiljaisuutta, ahdistava peti
maksaisin vähistä jos saisin unen heti
käskivät tätä kirjoittaen purkaa
kirjoitetaan sitten, säälikää tai surkaa
”yläkertaan” katsoen myös pitkään aikaan koitin
vastattu ei vaikka kädet ristissä soitin
tätä se vaan on, mustaa kuin masennus
enää auttaako edes uudelleen asennus?
surua ja vihaa, ikävää, katkeruutta
epätoivoo, pelkoa, ei väliin juuri uutta
osaisimpa olla olematta osaa minua
helpottaisi oloon tähän, unohtamaan sinua
nyt päivät kuin yrittäisin syödä lasia
totuus kipee: kaunein, tärkein pitämäni asia
vaikka pahaakin niin sydän voi sen sanoa
ei mikään muu helpota tässä tätä janoa

rikki
rikki
rikki
niin rikki
x2
tuomas föhr 14.8.2018

PÖÖ! Säikyttelen näin kuin ulosottomies kun halloweeni on kynnyksellä ja melkeen kokopäivä pimeyskin taas lähentelee kuin james toback hameväkeä hollywoodissa niin mikä oliskaan ajankohtasempaa ja mukavampaa kuin viettää pimeää ja kylmää aikaa rakkaansa vieressä kynttilän loisteessa netflixiä ja toisiaan silmiin tuijotellen, kädestä pitäen onnellis... just joo, hyi saatana heteroita! Ei muuta kuin römpötin ceedee kieputtimeen ja kauhun pariin! se se on sitä mitä pitää.
Viimeksi arvostelin pelin, wormsin helmikuussa joten aika lentää, minä en kuin korkeintaan LSD:llä. Toisaalta eipä nuita pelejä tule niin montaa vuodessa jota pelata ja arvostella joka sinänsä talouden kannalta ok kun on tuota rahareikää kuin kalliissa huorassa ja varaa hyvä että hampurilaisen hajuun. Kun grillillekin menee kaverin kanssa, niin voi vaan pyytää että saisko kotipakettiin pussillisen vaikka megamätön hajua kiitos. Ja kaveri vieressä vetää jotain elämää ihanempaa ateriaa. Mutta joo ja onkin jo aika arvostella seuraava uunituore kauhupeli bethesdalta.
Tulossa tuttua fööri huumoria ja perseilyä. Mikäs sen mukavempaa.
Tästä jutusta piti tullla sellanen lyhyt ja ytimekäs ja sopivasti kiero ja kauhistuttava kuin elimeni mutta taas karkasi mopo käsistä. Koittakaa jaksaa jos kiinnostelee.

THE EVIL WITHIN 2 (ps4). julkaisu 13. lokak. 2017 (ps4, pc, xbox one)

Sinun ei tarvitse välttämättä olla pelannut edellistä osaa tästä pelistä, (joka oli muuten hyvä sekin)
pysyäksesi messissä ja nauttiaksesi veri-epäsikiö-kauhumystiikka ”retkestä”. Mutta auttaa toki ymmärtämään ja tuntemaan hahmot ja tilanteet paremmin mutta mielestäni tarinaa selvennetään ihan hyvin menneisyyden haamuista tähän humisevaan hetkeen. Joten avaan tarinaa vain ihan lyhyesti.
Tutkimus etsivä Sebastian Castellanos, tutummin Sebu on huonossa jamassa ja viina maistuu kuin nykäselle taannoin. Hän on selviytynyt edellisen osan traumoistaan vähemmän kiitettävästi ja uutta on jo tulossa shokkiuutisen myötä kun hänelle kerrotaan kantakapakassa että hänen kuollut tytär olisikin elossa eikä grillattuna tuhka tuuleen. eli juonen käänteitä kuin kauniissa ja rohkeissa, joita en tietenkään seuraa mutta kaverit kertoo. Joka tapauksessa Sebu ei usko asiaa vaan heittäytyy hankalaksi mutta mies palautetaan maan pinnalle kuin robbe helenius ja jutustelun kautta tilanteeseen jossa hänen on mentävä STEMiin, jossa on Union niminen paikka, joka on vähän kuin matrixi, jossa hänen tytär pitäisi olla ja siitä alkaa pelastusretki ja matka kohti kauheuksia joka kestää hyvällä tutkimisella ja rauhallisesti etenemisellä ihan kiitettävästi yli 20 tuntia. Ja vaikka koitin putsata kaikki paikat kuin kotirosvo, niin silti jäi muutamia juttuja löytymättä ja saamatta kuin kutsuen toiselle pelikierrokselle, jonka varmaan teenkin tässä pian.

STEM:ssä on siis pimeä pieni kaupunki hajoamassa liitoksistaan, jossa erilaiset epäsikiöt ja pahikset ovat kuin kotonaan. Sielä sinun tehtäväsi on löytää tyttäresi, tutkia, pätkiä, ratkoa pieniä pulmia, kehittää ja rakentaa ja törmäillä muutamaan selviytyjään, joita auttaessa autat itseäsikin paremmin eteenpäin. Näissä voi olla sivutehtäviä mutta ne kannattaa tehdä koska mitä vaikeamman vaikeusasteen aluksi itsellesi asetat, sen haastavammaksi kulkusi etenee ja tuntuu että tykötarpeet ovat melkein aina finaalissa. Vaikeimmilla vaikeustasoilla saa olla piikittämässä itteensä jatkuvasti kuin se narkki vessassa ja yhdestäkin mokasta rokotetaan rankasti. Oli muuten eräs taannoinen narkkikamu niin sekasin ja nitkuissa että yks kerta kun se näki mainoksen telefunkenissa, niin se soitti ja petty vitusti kun ränni-olli olikin vain sadevesijärjestelmän tekijä. Sama pilvipää sekakäyttäjä pakotettiin työkkäriin ja kun kysyttiin että mikä voisi olla hänen alaa, niin ehdotti kukkakauppiasta kun sillä tavallaan oli jo siitä kokemustakin... Ei irronnu töitä yllättäin.
Älä ole nisti, vaan ota semisti. Ja vaikka ei uskoisi, niin itsehän en ole käyttänyt koskaan huumeita jos ei adhd lääkkeitä oteta mukaan ja suosi niitä todellakaan, vaikka paljon niistä huumoria heitänkin. No joo jatkuu.
On myönnettävä että tarina pelissä on vähän kliseistä kuin rakkausbiiseissä käytetyt samat sanat kuten, ain ja vain tai rakas ja takas mutta missäpä pelissä ei juuri olisi. Vaikea tosiaan sitä pyörää ihan alusta uudelleen keksiä, varsinkin kauhupelien maailmassa. Peli vie kuitenkin kivasti mielenkiinnolla eteenpäin, ettei siinä jää miettimään kauppalistaa ja vaimon vittumaista menkkaränkkäkitinää. ”- Muista ostaa oikeita siteitä, kulta!” ”-juu sulle ne oikeat siteet ois lepositeet saatanan sekopää!” ”-mitä sanoit?”
”-en mitään, että oikein hyvin muistutettu rakas! Minä tuon vielä lempparisuklaatas muiskis muiskis!”.... "sinä lähes sadan kilon keijukainen" jupinaa...
Yleisesti menosta ja tunnelmasta voisin sanoa lyhyesti että painostavaa jännitystä, välissä läikkyen ja räiskyen hiljaisuuteen. Mikään älytön puistattava tai jatkuvaan säikyttävä kauhu ei ole tämäkään ole mutta sitä selviytymiskauhua kyllä ja se toimii. Ja siinä on tosiaan yliluonnollistakin elementtiä mukana.
Eräät hahmot saavat lämpötilan kylmenemään ja esineitä lentämään sun muuta asiaan kuuluvaa.
Silti vähän välissä jäi häiritsemään ja odottamaan seikkaillessa jotain valoisaa kun pelissä on hämärää ja mustaa kuin musta mies pimeässä komerossa pussi päässä, silmät kiinni mustamakkara kädessään. Tosin niinhän nämä tälläiset yleensä aina pukkaa olemaan.
Olisi vain tuonut vähän vaihtelua ja kontrastia kun olisi ollut valot päällä edes vähän enemmän.
On jossain kohtaa peliä vähän muitakin sävyjä ja jopa valkeaa ja harmaata ainakin sen vartin verran, jej!
Aloitat pelin tutusti aika heikkona mutta pian saat uusia varusteita ja perinteisiä aseita kivääristä kertakäyttö kirveeseen ja kehitystarpeita joilla parannella kykyjäsi ja vehkeitäsi.
Edellisosan aika lailla putkimainen rakenne on nyt avautunut vähän avoimempaan miljööseen jossa saa kulkea vapaasti tiettyyn pisteeseen asti. Alati luhistuva paikka ja muu estää Skyrim tyylisen kartan mutta on paikoissa tutkimista, milloin sisätiloissa ja sitten taasen pihamaalla. Tietynlaiset ”manipulaatiopsykoosit” vie herran milloin minnekin paikkaan. Kohti psykoosia ja sen yli!
Etenemistä on monipuolistettu sen avaramman maisemankin ansiosta ja eteen tulevat viholliset voi usein kiertää tai sitten harhauttaa ja puukottaa takaapäin tuonelaan tai sitten voi vain kuin teinipoika piippu ojossa räiskiä menemään ja huomata kuinka kohta kuuluu enää klik klik ja lipas ja kassit on tyhjiä ja siinä samassa mutantti monsteri tekee sinun kaulavaltimoosi sellaisen fritsun jollasta ei koettu edes kuustoista kesäsenä. Tämä taistelumekaniikka tuo mieleeni väkisinkin Last of us:in ja se ei ole huono juttu ollenkaan.
Eli maltti on valttia ja luo kivaa painostavaa tunnelmaa kun puikkelehdit autojen ja talojen uomissa hämärässä ja siinä ihan tappi tuntumalla zombimainen olento örisee ja kuulostelee ympärilleen.
Joku valitti jossain arvostelussa että vihulaisia on liian vähän erilaisia mutta minusta joka aina valitan siitä, niin tähän peliin ja nuihin tunteihin niitä oli ihan kiitettävästi erilaisia pomoja myöten. Tottakai niitä ei ole ikinä liikaa. Tälläinen olisi pitänyt olla uuden resident evilinkin vihupuoli kuten yleensä ollut.
Vihuja on matkalla vääntyneitä, mutkalla ja joilla poimuja kuin bull mentulan päässä ja isse asiassa samanlaista on niiden ulosantikin melkein jokaisella. Mutta eihän tänne puhumaan olla tultu.
Kunhan saisi rahk...eikun raikasta verta kitusiin. Moni perus vihu saattaa kuolla hyvästä head shotista kerralla jos sille ei kasva lonkeroita menetetyn pään tilalle tms mukavaa.
Ehkä eniten sykettä ja karvoja nostattava vistoin rivivihu oli myrkkyä käryävä, ilkeä ääninen epämuodostus joka sinut ulokkeisiinsa saatuaan tappoi kerrasta kaataen kasvoillesi makeaa myrkkyä joka syövytti sinut sekunnissa tuksu tukiaisen näköiseksi. Nam mikä muuttumisleikki. Siinä on nainen jonka eessä penis ois pehmee kuin pehmolelu. Ja muijaa eli vainokettani lainatakseni, ”-siinä on niin sian näkönen tyyppi että tekis mieli heittää linnulla”.
Pelin muita vihuja on muun muassa naurava kulkuri (ei loiri vaikka ehkä vähän yhtäläisyyttäkin löytyy), monipäinen vipeltäjä mötky, kävelevä kamera ja jopa ykkös osasta tuttu kassakaappipää.
Mielenkiintoisia ja ihan mielikuvituksellisiakin kohtaamisia siis luvassa.
Yleensä perus vihuja kohdatessaan kannataa siis pitää matalaa profiilia yllä ja esimerkiksi heitellä joka paikasta saatavia tyhjiä pulloja hämätäkseen vihua ja sitten kun sillä mielenkiinto herää pullon ääneen päin ja se kääntää selkänsä niin silloin isketään sillä puukolla kuin lappalainen.
Tilanteiden selkeyttämiseen on tehty toimivat ikonit ruudulle, jotka kertovat ovatko vihulaiset kuulleet tai nähneet sinut tai etsivätkö he sinua parhaillaan. Pieni vinkki tähän väliin ettet menetä hermo kultaa kuten minä sen sata kertaa, että laita siihen kykypuuhun (lisää tuonnempana) mahdollisimman aikaisin pisteitä hiipimiseen, koska kärsin lukemattomia kertoja siitä että ryömin kuin puli piharoskiksessa niin hiljaa kuin kusi sukassa vihulaisen selustaan että se kerkesi huomata ja alkoi turpakäräjät ja kun vihulainen huomaa sinut niin se ääntää kaikki lähistöllä olevat epäsikiöt messiin verikekkereihin.

Kerroin jo pelin päätapahtumapaikasta, jossa iso siivu aikaa vietetään sen syrjäisillä kujilla ja rakennuksissa, joihin ei tosin lähellekään kaikkiin pääse sisään. Se on kuin lauantain pikkutunteina seittemän promillen soosseissa yrittäisi baareihin reippaana muka suorassa seisoen sisälle. Ei onnistu.
Välissä sitten siirrytään muihin paikkoihin tietokone teleportaation tyylisen juttu jutun kautta.
Tästäkin pelistä löytyy vähän ees taas haahuilua samoissa maisemissa mutta ei niin paljoa että tatti ottaan kasvaisi, ja se riippuu kuinka jäät tutkimaan ja etsimään tavaraa messiin vai juoksetko suoraan paikasta toiseen. Tällä menolla pelistä jaa kyllä paljon sivuun.
Savetuspaikkoja ei jaeta ihan kuin kortsuja kesäfestareilla vaikka niitä käytetään yhtä paljon.
Yleensä ne löytyy ns. turvahuoneista, joihin ei ole vihulaisilla asiaa. Peli savettaa myös itsestään tiettyjen tapahtumien väliin kun jotain tapahtuu mutta ei liian usein, joten siitäkin saa vähän pelkoa että kuinka kaukaa joutuu aloittamaan jos nyt lähtee nirri kun olen käynyt tuolla hevon kuusessa hakemassa nuo panokset ja tappanut tuolta tuon pahis kaartin. Se on oikein se.
Pelimaailman tutkimista auttaa hermannilla taskussaan oleva joku walky talkie, jolla poimitaan singaaleita kohdalle osuessaan ja paikkaa lähentyessään, joissa on tarvikekätköjä ja tapahtumapaikkoja, joissa käydään läpi yleensä ihmisten viime hetkiä takautumana.
Sen signaalin etsiminen on välissä vähän liian millin tarkkaa puuhaa kun saa pyöriä jatkuvasti kuin se vauva pyykkikoneessa ees taas suuntaa tietämättä.

Muutama sana niistä pulmista. Niitä on siellä täällä mutta ne eivät vaadi yliopistotutkimusta vaan maalaisjärkeä. Tee tästä rikkinäisestä kuviosta ehjä tai vakauta virtalähde namiskoja painamalla ja sitä rataa. Ei tarvi tukeutua tuben läpipeluuseen.

Kun puhuin tuosta kykypuusta niin sitä kehitetään edellisosan tapaan Sebun poliisiasemalla, johon pääsee mystisen peilin kautta pitkin peliä. Siellä voi rauhassa myös savettaa ja rakentaa ja kehittää Sebua tuleviin koitoksiin erään ykkösestä tutun henkilön kautta. Voit myös katsella matkalta saatuja dioja ja aukoa tavaralokeroita avaimilla, joita kerätään pitkin poikin pelialueita. Niistä löytyy panoksista muhin tykötarpeisiin. Itse kehitysvaluuttana toimii vihollisista ja muualta saatavana oleva vihreä mönjä. Pelissä on myös kivasti monipuolistavana tekijänä paljon harvinaisempi punainen mönjä, joka avaa käytettäessä ns.kykylukon, jota ilman ei voi tiettyjä kykyjä suorittaa pitemmälle.
Sama pätee myös aseiden kanssa. Niissä virkaa ajaa paremmat ja todellakin harvinaisemmat osat, joilla voi avata aseiden salat tappiin asti. Muuten aseita ja panoksia rakennellaan erinäisistä osista.
Siis aika perinteistä. Vaikka itse nuuskin tosiaan paikat kuin narkki viivaa antaumuksella ja tapoin porukkaa ku natsit konsanaan niin kaikkia kykyjä ja aseita ei todellakaan saa hiottua tappiin saakka, vaan kannattaa valita tyyli ja mennä sen mukaan. Esim. oletko kova poika juoksemaan, ettei heti henki lopu ja kunto kestää ja sinulta löytyy isoa tulivoimaa mutta lataamisessa menee ikuisuus ja kantamakaan ole parasta mahdollista että hyvä ettei kintuilleen kuse.
Monipuoliset mahdollisuudet lisää aina peliin sielua ja syvyyttä.
Panosten ja hoitavien aineiden tuhertelun osalta ei tarvitse aina mennä rakennuspaikalle vaan pelissä on kätevä kenttätyökalu ominaisuus. Toki se vähän syö pelon tunnelmaa kun vaikka kesken taistelun pystyy rakentamaan melkein kesämökin pihasaunalla mutta koin tämän kuitenkin todella tarpeelliseksi, koska kärsin muustakin kuin piparin puutteesta kun energiat piiputti parin iskun jälkeen loppuaan ja muista paitsi puukosta oli loppuneet jo panokset ja nyrkkikyllikkiä tai karatetunteja ei Sebu poika ole paljon harrastanut.

Mutta entäs se peli itsessään näin mekaniikaltaan, toimivuudeltaan, näyttävyydeltään ja äänimailmaltaan sitten?
Vaikka peli on kolmannesta kuvakulmasta katseltava, niin hetken sitä pelataan pelaajan silmistä, joka on kiva pieni pätkä ja erikoisuus.
Ohjattavuus on toimivaa, vaikka tosin vähän kankeaa on meno kuin kankkusessa, joten suosittelenkin heti miten alottaessa valikosta laittaa lisää vauhtia peliin. Ja jos sekään ei riitä, niin kysy sillanpäältä lisää.
Eniveis se auttaa tähtäämisessä ja liikkeessä kovasti. Onneksi tälläinen toiminto löytyy.
Ulkoasu ei ole kuuminta hottia jos vertaa esimerkiksi muihin tämä vuoden kauhuihin kuten resident evil 7 tai outlast 2 (jotka molemmat olivat muuten hyviä tekeleitä. Lue ihmeessä ressa arvosteluni).
Tämä on näistä kolmesta vaatimattomin pleikalla ainakin. Vähän sumea kuin se piripään pönttö ja ei niin viilattu viimeiseen mutta aina se voittaa Harju & pöntisen kanavan 8K laadun! Tämä toimii ihan hyvin sävyttämään ja piirtämään painostavan miljöön ja ruudunpäivityskin hoitaa asiansa kuten kuuluukin.
Pelin animoinnissakaan ei ole moitittavaa, vaikka suun liikkeet eivät olekaan ihan sitä Last of us -tasoa.
Peli on toimivuudeltaan ihan niin kuin pitääkin paria bugia lukuunottamatta. Vihu saattoi jäädä paikalleen kuolematta ja seinään kiinni mutta ei sen kummempaa ja todellakin melkein kertaluontoista.
Tuli tuosta eräs töimies mieleeni. Oikeinkin risto reipas, ahkera ja kuuliainen. Siinä oli mies paikallaan, Kirjaimellisesti! Nimittäin ei ikinä tehny ja liikkunu mihinkään jos ei ollu pakko vaikka talo palais.
Enkä puhu nyt itsestäni. Minähän saan jo siitä työ-sanasta allergia kohtauksen. Mutta tosiaan näinhän minä kerran unta että olin töissä. Huh huh mikä painajainen.
Tekoälyn mekaaniikkaa vähän moitin kun vihut on pöljiä kuin bodarit jotka laskee levypainojen kiloja.
Ei tuu mitään. Tikapuita osaa käyttää mutta kyyristyminen vaatii aivan liikaa aivokapasiteettiä.
Niitten olisi pitänyt ottaa mallia exästä. Sehän vietti kyyryssä hyvinki paljon aikaa varsinki työpaikan pomon huoneessa ase huulilla että ihmettelin kun farkut oli rikki aina polvista. Siltä lähti ne hommat kuin luonnostaan ja se imi munaa kuin kakstoista kesänen trippi-mehua luokkaretkellä.
No joo en taas hauku exää enempiä. Sehän oli tosi vallottava ihminen. Sen mega perse nimittäin valtasi heti koko divaanin kun istahti. Tyttö jossa on enemmän makkaraa ku snellmannin tehtaalla. Meidän rakasteluakin kutsuin Poimuajoksi.
Joo sellasta mutta tosiaan palatakseni tekoälyyn niin vähän typerää on vihujen tekeminen mutta ei tämä ole todellakaan ainoa peli jossa tälläista tapahtuu mutta olisi tunnelmaa syventävä ja todentava että niin hirvittävä ja tappava olento olisi ovelampi ja osaisi enemmän kuin konttaava, kuolaava, kahdeksankuinen mukula. Jännä että tekoäly ei tunnu kehittyvän pelien näyttävyyden ja sulavuuden kanssa käsi kädessä näin herran vuonna 2017. En tiiä sitten.
Pieni niuhoituksen aihe vielä lisää jota sai liian paljon kuulla oli Sebun saatanan ykstoikkonen sanavarasto kuin ulkomaisella pizzanpyörittäjällä. ”kitoos, heii ,vulkasipali ei oleee, kuiti?
Hän nimittäin viljelee kuin uimahalli jalkasientä sanomalla joka ikiseen ihmetykseen ”what the fuck tai what the hell” vaikka on nähnyt jo edellisenkin osan aikana samoja juttuja sen sataan kertaan. Se on kuin tasohyppely tai mätkintäpeleissä se sama saatanan ääni joka kerta kun painat nappia. ”poing” tai ”huaa”. Että minä mieleni pahotin.
Äänimaailmasta sitten sen verran että sitä on ja se on perus painostavaa ja tunnelman luovaa ja täynnä vihujen örinää ja pörinää jotka toimii tietenkin parhaillaan isoilla äänillä. Ja on aina mukavaa kun vihollisille laitetaan oikein niljakkaita ääniä suuhun.
Ja toki pelissä suuta aikovat muutkin ja kun tapahtuu dialogia niin sekin kuulostaa ihan puheelta ja toimii.
Vaikka peli on pimeä ja raaka ja siinä lentää jäsenet, veri ja eritteet, on siinä silti vähän pilke silmäkulmassa-meininkiäkin keskusteluissa ja jopa vitsiä joka kepeyttää hetkellisesti tunnelmaa. Silti kaikki on sopivasti vakavaa ja tosissaan, josta tuli mieleeni kaveri joka itkiä tuhersi kun se jätettiin ja tuumas ettei kukaan oo ottanu sitä tosissaan.. minä siihen että ”-mutta ottihan se sun enoskin sut aika tosissaan lapsena ja monta kertaa?”... Ei auttanut nekään hellät sanat kun itku vaan voimistui. Hö, noh yritin.

Tarinan ja tapahtumien rakenne on ihan hyvin hanskassa. On rauhallista ja sitten taas sotaan ja asioita ei pitkitellä liikoja, vaan loppukin tulee ihan ootetusti ja sopivaan aikaan eikä viivytellä turhia toistamaan, toisin kuin pitkän, urotyön, hikisen ja nautinnollisen hekumallisen minuutin rakastelun jälkeen kun muija pyytää vielä lämpöä ja viereen kun itellä jo nortti suussa ja tohvelit ulokkeissa osottaen ulos ovesta. ”-eikö riitä että perse on hellänä, miks minunki vielä pitää olla?”. Minähän läpsiä läpytin takaapäin hiki hatussa. Ei tykänny sekään taasen. Naisille on niin vaikea puhua välistä ns.oikein.

Pelaessani tuntien vieriessä toisten yli juolahti mieleeni monta kertaa että tästä saattaisi saada ihan kivan kauhuelokuvan. Kunhan sitä ei eksyisi tekemään the great suuri uwe boll! Onneksi se taitaa olla jo eläkkeellä pilaamasta hyvääkin ideaa.
Mutta jos Last of usistakin on tulossa täyspitkä, niin tässäkin voisi olla ainesta ehkä jopa enemmän siltä osin että tässä on enemmän erilaisia ja persoonallisia vihollisia kuin sitä Walking dead meisinkiä kun on yliluonnollistakin kauhua kerta tarjolla sun muuta ja siitä minä pidän. Uskonhan yliluonnolliseen ja ufoihin itsekin. Monet viikonloput vietän foliolakki päässä ja lentävät lautasetki on tuttu aihe ja nähty kun vaimoke suuttuu keittiössä.

Siinäpä sitä oikeastaan taas aikalailla asiaa ja vieläkin olisi voinut tulla mutta onhan tässä jo.
Kysyjille ja ihmettelijöille, tätä kokemusta ei muuten pysty pelaamaan VR lasien kanssa toisin kuin resupentti 7 mutta toimii näinkin vallan mainiosti ja eihän tämä mitään välineurheilua tarvi aina ollakaan. Toista voisi sanoa ikävistä muistoistani ala ja ylä-asteella pesis liikuntatunneilla.
Vanhan horon vittukaan ei oo nii löysä, kuiva ja repsallaan kuin koulun pesisräpylät vuojelta 64 vaikka paljon niissä samaa oliki! Ruttunen ja rutiseva ja ruma ja vuorotellen jokanen työnsi kättä sisään. Riippui oliko sisä vai ulkovuorossa. Mitä semmosilla tekee? Saatanan nahkalerput... Olen edelleen pettynyt ja hieman surullinen. Ja vaikka puhunkin näin niin ei mulla vanhempiakaan naisia vastaan mitään ole mutta mielummin sitä työstää torttua jossa kasvaa karvaa eikä jäkälää. Humour humour ja en oo sekasin.
Autismi on vaan mun juttu. Psykiatrinki juttusilla oltu ja kyseli että mikä on täällä päämääräsi? No en tiä mutta tietääkseni yksi, eikö se näy? Nehän ne sekasin on mutta juu kun on sanottu ja kehotettukin, niin ehkä pitäisi harjotella olemalla joskus vain ihan hiljaa mutta ei vielä tänään ja hetkikään sitten kun taas vaimokkeen kanssa rättipuodissa ollessa: ”-onko tämä rakas ihan nätti vaate mun päällä?”. ”-Juu ihanan kauhee ja meillä oli samanlaiset penkinpäälliset 80-luvun fordissa. No sun päällähän on totuttu olemaan mummosta vaariin ja koirasta kissaan ja naapuriin niin sehän kävis hyvin. *läiskistä ja autsista.

Tätä on numerollisesti vähän vaikea arvostella kun vertaa muihin kauhuihin tälle vuojelle mutta toisaalta pitäisi arvostella omana teoksenaan. Resupentille annoin 8+ mutta siinä oli epäresimaiseen tyyliin aivan liian vähän eri vihuja kun tuntui että kaikki samoja mustia otuksia vaikken rasisti olekaan ja siinä oli se monen hetken haahuilukohta. Tässä taas se vihupuoli kunnossa ja vähemmän haahuilua, Ei ehkä niin nätti kuin resi ja omaperäinen tämäkään mutta hitusen omalla tavallaan parempi kun vähemmän löytyi isompaa valitettavaa.

9- ja kumpparit kaupan päälle

Viihdyttävä selviytymiskauhu-teos pienistä nirhaumistaan huolimatta.
Se on vähän kuin Resident evilin ja Last of usin mutanttimörkölapsi mutta seisoo kuitenkin omillaan kaikilla kolmella jalallaan kunniakkaasti. Yhtä jännittävä ja mukava kun saa maistaa kaukasta likkaa mutta ei liukasta kakkaa. Fööri kiittää ja kuittaa.


Tuomas Föhr 30.10.2017

WORMS W.M.D arvostelu PS4 (pc, xbox one)
Julkaisu 23.8.2016


Halojata halloo!
Se ois aika taas perseillä niin että meno on vähintään yhtä hilpeetä kuin hirsipuussa.
Ja vaikka näkö onki huono niin näen ilman lasejakin että mulla on ongelmia mutta ei anneta sen haitata menoa. Meinaan tässä niitä pienisielusia ihmisiä. Huumoria huumoria.
Sain tämän pelin joululahjaksi kivasti yllätykseksi mutta ei sitten tullu kiireessä kirjoteltua mitään mutta kun peli on niin hyvä ja vaikka ei enää niin uusi niin halusin kirjottaa pienen arvostelun ja kehua että muutkin huomaisi tämän tekeleen koska se on parempi kuin sata somalia saunan takana.
Halusin tehdä myös välissä yhdenkään arvostelun hauskasta ja vähemmän vakavasta pelistä sen ainaisen kauhun ja fantasian sijaan, joten tässä sitä olisi.
Joululahjoista vielä sen verran että itsehän meinasin ostaa äitille joululahjaksi kellon mutta siltähän on varmaan jo aika aika vähissä, niin mitäpä se sillä. Joke joke. Äiti on rakas vaikka ois mikä.

Wormsilla on jo pitkä historia Team17 rahasampona. Matoja on tullut tuutin täydeltä, toisinaan hyvää, toisinaan kuraa mutta nyt on palattu tässäkin yksinkertaisen ja toimivan ääreen, toki muutamalla uudella mausteella, jotka ovat mielestäni onnistuneita ja peliin sopivia juttuja.

Perusidea on sama joka ei ole muuttunut ja hyvä niin. Pelin henki on se että hajoita ja hallitse.
Ammuskele ja ole viimeinen joukkue joka on kentällä elossa ja voitto on sinun!
Jo alusta pelin valikotkin ovat kivan selkeät ja peliin pääsee aika nopeasti kun ensiksi tekee joukkueen nimemällä sen ja madot ja sitten vähän muotia ja fanfaariääntä ja hautakiveä jne.
Näppäimetkin istuu paikoillaan hyvin kuin housut. Ihan ite opetin nekin. Seuraavaksi jos opettas niitä hakemaan keppiä. Tämä ei onnistu millään tokmannin halpahousuilla.
Perusliikkeet oppii ensikertalainenkin aika nopeasti. Neliöstä hyppää kahdella lailla. Ympyrästä asevalikko ja x:stä ampu tuloo. Olkanapeista kameran zoomaus ja loitonta ja tatista liike ja sitä rataa.
Matoja vilisee parhaimmillaan monta kymmentä kun laittaa jokaiselle maximin 8 matoa ruudulle rellestämään mutta jokaisella joukkueella on oma värinsä niin omat ja vastustajan matoset erottuvat kivasti kentästä. Myös pleikan kapulassa oleva valo kertoo kenen vuoro on antaa tulta munille.
Ja vaikka pelaajia oisi kuinka monta, niin edelleen yksi ohjain kulkee kuin pullo ringissä jokaisen nenän alla vuorollaan ja kun tipahdat niin sinulle ei enää tarjoilla. Luontevaa.

Peli on siis party pelinä parhaimmillaan, vaikka yksinpelikin tehtävineen löytyy ja tietokonettakin vastaan voi tietenkin pelata mutta vihun tekoäly on kaksipiippuinen juttu. Parhaimmillaan se osuu ja onnistuu ärsyttävän tarkasti mutta sitten seuraavalla vuorollaan se voi vetää ihan vihkoon tekemällä ihan typerän ratkaisun. Siispä isoin hauskuus on 3-4 ihmisperseellä ja ehkä yksi tietokone sinne vempuilemaan joukkoon. Myös pieni alkomaholilisä tuo kivaa höpinää tötteröön viikonlopun vietossa. Toki pienenä varoituksen sanana voisi heittää että saattaa aiheuttaa kränää jos meno menee liian epäreiluksi ja huimaksi oli sitten pienissä sievissä tai ei. Ja sitten on niitä huonoja häviäjiä... Itse en tietenkään kuulu niihin missään olosuhteissa. Mutta se on se viina se on joo...
Tuli tuosta alkomaholista mieleeni. Mitä yhteistä on kaljalla ja neekerillä? Molemmat on parempia kylmänä. No enhän minä rasisti ole todellakaan, päin vastoin! Elän mustan keskellä! Vaatteet on mustaa, sielukin ja sisustus on mustaa, elämä on mustaa ja muijan laittamat ruoat on mustaa, koneenikin ostin mustasta pörssistä ja biliksessäkin lyön aina viimisenä mustaa.

Löytyy pelistä ne nettiominaisuudetkin että voisi varmaan porukalla pelailla siellä täällä ja sitä rataa mutta niitä en mennyt räpläämään sen kummemmin, koska se ei ainakaan minulle ole ollut koskaan olennaista eikä kaveripiirilleni vaan ihan perus jytke. Eli olen pahoillani siitä jos joku olisi halunnut niistä kuulla jotain.
Niistä nettipeleistä vielä kuitenkin että varovasti niittenkin kanssa! Kerran kun olin wowiin koukussa ja sitä tuli tahkottua satoja tunteja niin ranteet menivät niin kipeiksi että sitten oli vaikea tumputella kotona iltasin kun kävi niin kipeetä että itketti ja vanhemmat luuli että pojalla vain sydänsuruja mutta silloin kohtalo puuttui ”peliin” ja sain ensimmäisen tyttökaverin joka tarjosi auttavan käden ja vähän muutakin. Ja sain minä myös kerran kunnolla isän kädestä... Mutta se onkin jo toinen juttu. Eniveis ihan pakko muistella että oli sillä pojat tiukat pakarat! Ei siis isällä kun sillä tyttöystävällä. Kerrankin olin hänen mummollassaan sen kanssa ja se päästi keittiössä sellasen ujeltavan pierun että sen mummi tuli kysyen kattomaan olohuoneen keinutuolista ainotossut töpisten että joko se teevesi kiehuu?

Muokattavuus on myös avain sana ja se tuo peliin mieleisensä mausteet. Kuten vaikka kuinka paljon saa energiaa tippuvasta laatikosta ja kuinka usein niitä tulee ja montako kappaletta sinulla on tiettyjä aseita vai onko ollenkaan. Voi myös valita madon oman energian määrän ja matojen vuorojen pituuden kuten vaikka se 90 sekuntia, niin peli on vieläkin kivempi ja on mukava pelata kun ei ole hoppua miettiä mitä tekisi, toisin kuin vanhalla narkkikaverilla. Sillä tuli kiire kun poliisit tuli paikalle yllättäen niin se pisti vauhtia töppösiin. Ovela piilo. Se kyllä oli sellanen huumehamppi ja valkosempi kuin k-kaupan muovipussit.
Mulla tuli siitä jotenkin mieleen aina se lasten laulu: ihaa haa ihaa haa hepo hirnahtaa.
Se oli entinen koulukiusaaja ja jo sillon ala-asteella piikitteli aina ku mahollista. Tietäähän nuo.
Se tyyppi oli muutenki tosi sekasin, hurjapää ja aktiivinen ja heittäyty aina typeriin juttuihin mukaan, kuten kalliolta veteen tai baarissa ilkosilleen. Viime kerran se kuulema heittäyty junan alle. Sitten en ookaan kuullu siitä mitään.
Niin tai näin, niin tähän väliin on hyvä varoittaa fiksusti jonkun fiksun lauseella että ”vedä käteen, älä suoneen”.
Samaan sarjaan hyvä elämän opetus on että, lyö vetoa, älä naisia. Ja vaikka kaikki naisethan ovat kauniita ja ihania, niin tuksu on kyl sellanen tapaus herkkuperse possu että sitä naista en iskis muuta ku pullolla.

Ja tietenkin kun on kyse wormsista ja toisen tuhoamisesta, niin aseethan on se tosi iso ja oleellinen juttu kun ei tässä toista saa hengiltä tylsistyttämällä niillä isoisoisoisoisoisoisän pula-ajan tarinoilla tai muilla yhtä mukavilla jutuilla. Aseita on runsaasti, uutta ja vanhaa, varsinkin jos niitä tekee lisää ainella, (josta kerron kohta lisää) niin niistä on pitkäksi aikaa hupia mutta silti jos haluaa hitusen mussuttaa niin muutaman aseen olisin halunnut nähdä ehkä jopa jonkun tilalla, kuten Ming vaasi olisi ollut jees ja puskeva härkä ja kirjepommi ja muutama lehmä mitä nyt tulee äkkiseltään mieleen aikaisimmista wormeista. Mutta tälläkin arsenaalilla peli on sangen loistavan hauska ja matojen mukilointi ja ampumisen ilo kasvaa kuin terroristi rättipäiden itsemurhat eli räjähdysmäisesti.
Eniten uusista aseista on jäänyt mieleeni tappava mattopommi ja satelliitti mutta on sielä muitakin mukavia.

Sitten niistä ainesta enemmän, enkä puhu nyt heposta tai vauhdista että narkit turhaa jo ehti innostua kuola kalpeista suupielistä valuen. Uutuutena pelissä on myös reseptejä joista voi kokkalla aseita ja tuunattuja aseita jos raaka-aineita löytyy. Niitä kerätään saapuvista laatikoista niin kuin muitakin juttuja tutusti energiasta apuvälineisiin. Kokkaamalla on mahdollista on saada hyviä ja tosi tehokkaita super-aseita jotka tekee paljon tuhoa kuten ne vaimon kokkauksetkin... No mikäs minä toista arvostelemaan kun ite tein kerran niin paskan pannarin ettei vessanpöntöllekään kelvannu ku ei vetäny sitä alas vaikka kuinka pakotti. Ei maistunu ei. Tiättekö muuten mikä on Mannen lempiruoka? No sehän on tietysti rosvopaisti. Eh eh. Ja sellasenhan saa marketista nopeasti ja ilmaseksi, jos vain hametta riittää. Mutta joo. Kokata kannattaa koska niillä voitto on heti askeleen lähempänä, varsinkin jos kokkaat Aasin tai super banaanipommin tai super-satelliitin tai sen wormageddonin. Sen jälkeen madoista ei jää kuin muisto ja märkä läntti. Ihan niin kuin yhen illan hoidosta lakanaan.

Lisää pelin toimivista uutuuksista on vinkeät vempaimet joilla saa erilaista tuhoa aikaan.
Pelissä on helikopteria, venekaivuria, tankkia jne, josta tulikin mieleeni hyvä kuulemani vitsi jolla isketään hyvin naisia. ”oliko sun vanhemmat armeijassa kun sä oot tollanen tankki?”
No joo, helikopperit lentää ja sillä pääsee paikasta toiseen kätevästi kuluttamatta ninjaropea tai jetpackia ja sillä voi myös ampua monta kutia mutta ne on aika tuhnuja jos ei kaikki osu kohteeseen.
Venekaivuri kestää vettä ja hörppii maata, eli sillä pääsee veden päälle ja sitten voi kaivaa tunnelia maan alle ja satuttaa siinä sivussa vihollisen matoa. Tankit taas pörisee ja ampuu ammuksia ja sillä voi jopa hyppiä. Kärystä ja potpotuksesta päätellen, ei mitään ekologisia vehkeitä kuten ei kaverin volvokaan. se auto syö varmasti sen 15 litraa satasasella... sadalla metrillä nimittäin.
Vehkeet voi hajottaa saamalla tarpeeksi osumaa tai astumalla vehkeille tarkoitettuun isompaan miinaan ja myös toisen voi heittää pois puikoista omalla vuorollaan ja astua itse masiinaan.
Lisäksi löytyy ei-liikkuvaa sorttia kuten liekinheitintä ja kivääriä.
On pelissä muutakin vehjettä mutta kaikkea ei pidä paljastaa heti kättelyssä niiku exä teki.
Niitä exiä sitä on sitten kiva kiusata mutta sehän on jo minun tavaramerkki ja nehän on vain vitsejä muitten joukossa... vai onko? No kun niistä nyt alettiin puhumaan niin kehutaan koko rahan edestä sitten.
Exäni oli kuin keilapallo. Yhtä pyöreä ja usein koko seurueen käytössä ja sillä oli kolme sellasta aukkoa aina täynnä. Liukuki yhtä hyvin ja kaato keiloja kuin miehiä. Vähän sitä välissä pyyhkeellä pyyhittiin ennen seuraavaa suoritusta.
Ja se exän toosa oli kuin tunkkanen vanha vintti. Mitä syvemmälle tonkii niin sitä enemmän löytyy vaikka ja mitä! Kerran löysin sieltä mikron ja rullaluistimet ja sen kadoksissa olleen 14 vuotiaan tytön jota iltalehessä etittiin.
Ja vaikka exä oliki rasvanen, niin ei sekään ollu niin rasvanen kun sen kokkaukset. Se teki kaurapuuronki rasvakeittimessä. Joo... eiköhän se riitä taasen hetkeksi.

Löytyy pelistä myös randomina kenttään sijoiteluja vinkeitä magneetteja jotka joko vetävät metallia puoleensa kuin paska kärpäsiä tai sitten vastaavasti hylkii kuin naiset peräkammarin poikaa. Tietäähän sen miten siinä käy.

Vielä yksi hyvä uutuus on rakennukset. Niitä on pienistä tönöistä suuriin torniin, riippuen minkälaisen kentän valitset siitä triljoonasta vaihtoehdosta. Rakennuksen sisällä voi piileskellä turvassa ainakin näennäisesti suurinta osaa aseista ja toiset rakennuksen ulkopuoliset pelaajat eivät näe sen sisälle omilla vuoroillaan. Kätevä juttu.

Sitten tutusti pelin ulkoasusta ja äänimaailmasta sun muusta. Grafiikka on hitusen muutettu mutta kivan pehmeää ja piirrettymäistä ja lapsellista, ihan kuin minunkin touhuni muijan mielestä. Muija sovitteli tällä kertaa paitoja kotona peilin eessä keimaillen kuten hameväki usein tekee ja kun ohi menin vessaan, niin kysyi että -”Kulta mikä paita sopis mulle näitte housujen kanssa parhaiten?” Minä siihen että -”No parhaiten sulle kävis pakkopaita mut jos ei muuta niin revi vaikka verhoista. Ne on sulle sopivan kokosetkin.” sitä huutoa taas tuon perään! Ei sitten kannate kysyä mielipidettä jos ei kestä tuomiota. No ei vaines, tuo vainoke muistuttaa enemmän naulakkoa kuin nakkikioskia, että jos seisos eteisessä kun vieraat tulee, niin varmaan nakkaisivat takin ja lakin siihen. Ihan niin kuin minä silloin massakaudella muutama vuosi sitten. n.53kiloa.
Itse äänet ja äänimaailma on perus wormsia enempää haukkumatta tai kehumattakaan. Ääniä löytyy joka lähtöön. Räjähdyksistä matojen huuteluun ja taustamusiikkiin. Ihan kelvollista kamaa tälläiseen. Matojen ääniä saa valita myös valikoista ja niitä sun muuta saa pelissä lisää auki kun tarpeeksi pelailee ja tekee juttuja. Vähän ehkä ärsyttää tässäkin peliohjaimesta kuuluvat äänet. Riittäisi että niitä kuulee päästä ja telefunkenista. En ole perehtynyt, saako ne kenties jostakin pois kakesta. Ken tietää, barbi ei.

Mutta monen kivan ja toimivan lisäksi vähän risuja matosota saa myös autokameran ajoittaisesta sekoilusta välissä omiaan kun esim. laitat mattopommin liikkeelle, niin kamera ei ehdi oikein mukaan ja tilanne saattaa mennä vähän ohi jos ei itse kerkeä korjata liikettä ohjaimellaan.
Pientä pahaa mieltä tulee myös aasi-aseesta ja sen ennalta arvattavuudesta kun se menee tikkusuoraan alas toisin kuin esim. edellisessä pelaamassani worms batllegroundsissa (2014) .
Siinä se poukkoili kuin kännisen kulli autistin tussussa. Ei yhtään tietoa mihin osuu ja minne uppoaa... Häppärihuuli, toinen häppärihuuli, sivuosuma, oho perse, nenäreikä... Ah! Noniiin!
Ja tälleen se aasi sentään antoi sen miljoona kertaa paremman selviytymismahdollisuuden alla oleville matosille. Nyt se tietää aika lailla kylmää vartta jokaselle alla oleskelevalle.
Hitusen vielä valitettavaa. Vaikka pelissä on ns. normimäärä erilaisia kenttiä mihin totuttu, niin tässäkin olisin mielelläni halunnut nähdä muutaman kenttä-themen lisää, kuten vaikka kakkosen helvetin tai muuta mukavaa. Ei tuokaan rikos ole mutta enempi parempi tässä.

Niin tai näin niin onhan tämä toukkataistelu nyt paljon paljon mukavampaa ku se matopeli sielä makkarin puolella! Tässä iässä kun alkaa olla hyvä seksi jo sitä ettei nukahtanut kesken aktin ja että lonkka ei muljahtanut pois paikoiltaan. Super bonusta on jos saat siittimen sisään asti. Ja kyllähän se kainalokin kelpaa jos ei koloon osu. Ei sitä varmaan muijakaan eroa huomaa onko se sielä vai missä kun ei tunnu missään kummallakaan. Yhtä kuiva ja karvanenkin se on ja yhtä hielle haisee kuin toosakin. Mitäpä sitä muuta lahnalta voi odottaa.
Onni on jo jos saa edes pikkukaverin puolitankoon kuin suruviestin eikä kalu näytä kurttuselta kuivalihalta kun viagrallakaan ei saa kuin korkeintaan posket punaisiksi ja sellasen paineen alapäähän ettei kintuilleen kuse. Toki onhan seki jo jotain ja eteenpäin. Pitää olla vähään tyytyväinen, eikö sitä niin sanottu.
Ja onhan se niinkin kun pari on tarpeeksi pitkään yhessä, niin se hempeily ja räplääminen jää vähemmälle ja sitten huomaatki että viikonlopunki ainoa romantiikka on esim. naisena se kun saat vessassa heilauttaa miehen elintaso mahan alta hylättyä heppiä sen verta syrjään kädellä että saat laitettua bebanteenia miehes sisäreiden vaippaihottumaan.
Ja miehenä se on sellasta kun muija menee rähjäsessä kylpytakissa maitorauhaset lotkottaen takin välistä ja tukka sekasin tupakille taas niissä aino-tohveleissaan karvasääret vilkkuen ja usein partakin ajamatta. Ja sieltä tultuaan tuhkakupille haisten tulee antamaan rohtuneisin huulin hekumallista pusua sitä viskibasson äänellä kerjäten. Ai jaij sitä herkkua!
Siinä vaiheessa sitä avotakka-lehtikin alkaa näyttää eroottiselta.
Nooo se on sellasta se seurustelu välissä ja sitä pitää koittaa sytyttää välissä vaikka kipinä vähän kadonnu.
Kerran se työnsi pikkurillin yllättäen perseeseeseeni että säikähin! Minähän annoin sille sitten samalla mitalla takasin. Ei se hepin koko vaan miten sitä käyttää.
Kerran kokeilin sitä sytyttämistä sillä että sanoin vaimolle makkariin mennessämme että ”-puhu mulle likasia asioita”, niin se vaan tokas että ”-ok.. keittiö, olohuone, roskapussi, kalsaris....”
Juu kiitti, ja muna pakkas taas just matkalaukun ja pakeni paltamoon että kumi kärysi.
No ei sillä säästyhän seki minuutti sitten muuhun tärkeempään! Sitten se vaimo vielä valittaa kun herrra hupimies nukkuu kuin ukki hautuumaalla ku pitis alkaa kyntöhommiin, niin ottaahan se tollasesta sillo lukua. No se onkin sellanen pieni lukutoukka, heh. Ja eikö se riitä että elämä on kovaa, miksi munanki pitää olla? Ei menny muijalle selitys läpi mutta juu joo ja asiaan taasen tai ainakin ihan kohta. Ja ehkä mut pitis viiä vain hoitoon, niin kuin olen kuullut...vaikka päivähoitoon etes.
Niin sitä minä vielä vaan ettei tule väärää kuvaa että ei meidän suhteesta lämpöä silti puutu. Vainoke käy tosi usein hyvinkin kuumana ja sillon se sanoo tosi usein ne kolme sanaa: Aina. Saa. hävetä!
Milloin kaupassa, milloin kotona, milloin vieraissa.
No ehkä joskus pitäisi olla vaan hiljaa, kuten salilla ollessa vaikka se on niin vaikeaa ja tutusti föhreillä isot äänet. Noh Kaverin kanssa tehtiin ylätaljaa siinä ja neuvoin vähän ja menin kattomaan selän taakse liikkettä tuumaten. -”katon vaan onko sulla tuo tanko suorassa. Mulla tämä oma on vähän vino vasemmalle. Sellanen ällän muotonen putteri. Eli ei mikään pitkän matkan maila.” Ja taas sai vissiin hävetä joku.

Loppuseltaan valitettavaa löytyy tosi vähän ja sekään ei ole niin maata kaatavaa ja bileitä pilaavaa.
Paras wormsi mies muistiin! Ja kun se muisti on jo heikko tässä iässä niin en tiedä enää ku sen että ehkä paras pelaamani matopeli! Suosittelen lämpimästi hankkimaan tämän tekeleen!
Tämä peli tarjoaa rahasta kuin diileri, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja viihdettä koko rahan edestä!
Ihan kuin kaverin kanssa oltiin yhtenä viikonloppuna viihteellä ja se tuumasi rapuloissaan köyhänä seuraavana aamuna että ”- Huh huh! Olin hirveessä soossissa eilen. En muista ku pätkiä sieltä täältä!” -no hyvinhän sä muistat ku nehän oli lyhytkasvusten-kerhobileet ja kivaa oli!

9+



Hyvää kevättä ja kevättä rinnoissa: Tuomas Föhr 3.2.2017

VÄHEMMÄN VAKAVA MUTTA SILTI TOSI ARVOSTELU RESIDENT EVIL VII
PS4 (pc, xbox one) Julkaisu 24.1.2017

Painajaiset. Nehän olisi oiva synonyymi orgioille. Joka tapauksessa tämän pelin ensimmäiset tunnit yönselässä näpytellen upottivat kauhuun kuin Pekka porukkaa järvellä ja toivat painajaiset ja hämärän ahdistavat unet. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Unessa keksin taas vitsin.
Mitä yhteistä on aidsilla ja aarteen etsinnällä? Molemmat päättyvät yleensä arkkuun. Minunhan ei tarvi enää keksiä ite mitään kun unissa tulee kaikki vitsit.
No joo. Tätä peliä tosi ressafanit sieltä ysäriltä ovat oottaneet kuin minäkin rukoillen anopin lähtemistä kylästä. Vihdoin ja viimein saatana!

Resupentti palaa siis juurilleen selviytymiskauhun pariin ja unohtaa hillittömän räiskinnän ja tuo hämyiset maisemat, niukat energiat, kudit ja rajallisen tavaravalikon. On niitä pulmia ja on se säilytysarkkukin ja kaikki mitä mies toivoo paitsi ne zombit. Ja niitä ei tämä peli tarvikaan.
Vastaan tuleva kauhu on pääsääntöisesti todella toimivaa ja häiritsevän kivan sairasta lukuun ottamatta samoja vihuja mutta niistä myöhemmin.
On peliä uusittukin ja isoin uudistus on kuvakulman vaihto pelaajan silmiin ja se todella toimii ja syy varmasti pelin intensiivisyyteen, vaikka aluksi olinkin vähän että olikohan hyvä idea kun trailereita vahtasi.
Toki voidaan olla eri mieltä ja varmaan osa onkin mutta musta tuntui hyvälle ja nostalgiselle rajallinen tavaratila ja säilytysarkut ja sitä rataa. Ne joilta on jäänyt väliin pleikka ykkösen kolme ekaa osaa, ovat varmaan ehkä näreissään/ ihmeissään systeemistä. Näin sen olisi pitänyt aina olla. Eli paluu perinteiseen on tässä vain positiivista kuten se ettei panoksia ja energiaa kylvetä kuin siementä teininä ja vihu ei muutu energiaksi tai kudiksi kuoltuaan. Ja se kun ei vihuja hyökkää sen sata samaan aikaan kimppuun kuin mummoja lidlin alennustuotteisiin, säilyy taisteluiden jännyys.
Resi 4:sta 6:een oli yhtä ilotulitusta ja jatkuvaa paukuttelua kuin se teinin seksielämä. Enää ei paukutella henkseleitä, saati sitten pierua kun pelkää että tulee näytteen kanssa kun paikat ei enää pidä tässä iässä edes hampaissa. Kivoja nostalgiatrippejä saa monesta eri kohdasta ja tapahtumasta ja siinä sekunnissa sitä syöksyy kuumalle ysäri-luvulle ekojen resupenttien hetkiin.
Tuosta mummo-jutusta tuli vielä muuten mieleeni mielestäni hassu tapahtuma kun mummi oli kerran lapsen likkana minulle ja siskolle kun äitiliini oli töissä. Me siinä kinasteltiin siskoni kanssa ja kun siihen aikaan oli tapana sanoa kaikkea typerää, kuten syö äitis pää, niin siinä toinen huusi toiselle että mulkun silmä! No äiti tuli kotiin ja kysyi että miten meillä oli mennyt niin mummo tuumasi vain että muuten ihan kivasti mutta lapset haukku toisia mulkosilmäksi. Nooo kuulohan tuossa iässä heittää, ei se ole ihmeellistä. Itelläkin tuo kuulo alkanu huonontumaan kun en millään "tahtonut" kuulla esimerkiksi kun muija pyysi että hieroisin hetken kipeitä hartioita. ”- Että mitäkä!? Juu on hienoja vartioita tossa töllössä. Tollanen puku ois komee”.

Joka tapauksessa, pelaajamme, sankarimme kaveri nimeltään Ethan pääsee omaan painajaiseensa ajelemalla ja astumalla sairaaseen paikkaan keskelle suoaluetta ja korpea jossa on iso kartano ja kartanossa erikoinen perhe. Ethan raukka ei olisi siellä päinkään, ellei hänen entinen hoito, jonka piti olla kylmänä jo hyvän aikaa, lähettäisi hänelle postia. Aina ne akat tekee miehen elämästä helvettiä!
Tästä ihan pihalla kuin puliukko Ethan istahtaa automobiiliinsa ja painaa sukan syyläriin ja matkustaa kohti korpimaita selvittämään meininkiä.
Juoni kulkee soljuvasti ja varmasti eteenpäin ja tarinaa löytyy, vaikka tipahin jo puolessa välin mutta perusidean ja kuvion ymmärtää varsinkin lukemalla tuttuja lappusia sieltä täältä ja se on aikalailla tuttu juttua ressa kamaa.

Pelin perusidea pähkinän kuoressa on että pelissä pelätään kuin poliiseja ja sitten tutkitaan ja vähän taistellaan välissä ja ratkotaan pulmia ja tarkoitushan on löytää etsimänsä ja paeta paikalta kuin juutalainen keskitysleiriltä kun se haistoi palaneen käryä. No sittenhän sitä vain kaasuteltiin menemään niin pääsihän se pois.
Täytyy sanoa että ei voi ainakaan saksalaisia aikaansaamattomuudesta syyttää. Harva sai noin nopeasti niin paljon aikaan.

Aluksi sitä vähän tunnostelee ja miettii mutta sitten peli vie mukanaan kuin avioliitto miehen pohjaan betonikenkien kanssa.
Eli kaikki toimii hyvin, kuten valikot ja hahmon käskyttäminen ja sitä rataa. Pari kertaa taisin vain käyttää energiaa vahingossa kun painoin nappulaa joka ei ollut tuttu. Selvisin siis vähällä, toisin kuin kaveri jolle kävi sama homma ja se sai siitä 3 vuotta linnaa. No vitsi vitsi juttu... Sai 2 vuotta oikeesti.
Jos tuntuu että pelottaa ja ei osaa, niin pelissä saa valita helposta ja normaalista vaikeustasosta mieluisamman. Pelin läpäistyään aukeaa vaikeampi taso ja muuta mukavaa. Mielestäni normaalilla tasolla vähänkään järjellä pelaten, varoen ja ennakoiden pärjää kyllä, varsinkin jos on joskus pelannut muutakin kuin taskubiljardia.

Lienee sanomattakin taas selvää että peli toimii parhaiten pimeässä isoilla äänillä ja isosta ruudusta.
Hipihiljaa hurjan 14 tuuman kuvaputkimatkatöllykästä valot päällä on sama kuin söisi ne karkit papereineen päivineen tai pyytäisi anopin kivaan illanviettoon. Pelissä on myös VR- tuki ja se varmasti lisäisi jännitystä ja toden tuntua enkä puhu nyt valtion rautateistä vaikka sekin luo toki oman jännityksensä ja hilpeän tunnelman kun ei koskaan tiedä milloin tulee ja milloin on perillä. Olisin mielelläni itsekin kokeillut että miten peli vielä muuttuu mutta ei köyhä moisia saa kun perse on auki että tuuli ujeltaa.

Kauhua ja jännitystä on onneksi oikeasti tarjolla hyvin ilman lasejakin mutta ei ilman silmälaseja jos näkökin heittää. Ja onpa mukava jännittää pelissä kun tässä iässä arjen jännitys koostuu lähinnä kauniista ja rohkeista, naapurien kyttäilystä ikkunoista ja postiluukusta ja siitä että uskaltaa käydä suihkussa vielä ilta kymmenen jälkeen ja jos oikein hurjaksi heittäytyy niin vielä pyykkikone päällä. Huomaa että on tunnelmassa mukana kun hätkähtää omaa varjoaan ja haluaa varmasti sulkea oven takanaan heti siitä kuljettuaan, ettei vain joku kömpisi sieltä sisään.
Sitä vanhallakin nousee jos ei enää muuta niin ihokarvat pystyyn kun ”tavallisen Virtasen perheen” jäsen nappaa sinut kiinni ihan yhtäkkiä jossain osaa kartanoa.
Mitä enemmän sitä tututustuu lämpimään Bakerin perheeseen, niin sitä normaalimmalta yhtäkkiä oma perhe tuntuu. Positiivista.
Täytyy vielä mainita pienenä miinuksena että kauheimmat, intensiivisimmät ja mielenkiintoisimmat tapahtumat tapahtuvat kartanossa ja sen ympärillä. Välissä mennään vähän muuallekin mutta mielestäni peli alkoi heti tylsistyttämään ja tympimään kun piti haahuilla edes takaisin ja se on negatiivista arvosanaan.
Ihan kuin tyttöystävän kanssa oltiin miljoonissa naisten liikkeissä shoppailemassa ja nyt missä lie kun tiiä, varmaan seppälässä ja itellä jo voimat ja happi loppu, niin se sovitteli kaulahuiveja sen sata ja tuskastuen kysy että, ”-rakas sanoppa sinä mikä mulle sopis parhaiten kaulaan ?”. Ja minähän vastasin heti että köysi! Loppu ostokset ja tuskaset shoppailut kuin seinään! Eli kannattaa käyttäytyä samalla tavalla jos mielii päästä jo kotiin kaupoista. Ei toki välttis petiin yöksi mutta onha se sohvaki kuin palkinto pois sängystä pierevän pedon vierestä!

Napisemisen aihetta löytyy vielä toisesta asiasta ja eniten minua ärsytti matkassani tämä.
Kun on kyse resident evilistä, sitä odottaa sen yhtä tavaramerkkiä, eli lonkeropornoa että animen hentain pahimmat pätkät on muumin verosta kamaa ja sitten kun ei näin olekaan vaan törmää samoihin vihuihin uudestaan ja uudestaan, niin A, siitä katoaa pelko ja B, sitä turhautuu ja miettii että onko tekijät olleet laiskoja vai mikä kun kuka tahansa aikasempia osia pelanneet tietää että on kaikkee matkan varrella, hämähäkeistä huntereihin ja koiriin ja kaikkea mutta tässä oikeastaan vain pomotaistot tuo vaihtelua ja siitä on pakko verottaa pisteitä. Parikaan uutta pelottavaa vihutyyppiä omine kikkoineen olisi noussut suureen arvoon mutta se jää nyt pois. Toki peliin on tulossa lisä-osaa, mutta se ei tässä hädässä lämmitä.
Niitä samoja vihuja muuten sitten tiputellaan eri aseilla ja niitä löytyy sentään ihan kivasti. Pistoolista havelikkoon ja kirveestä moottorisahaan, jolla lentää veri ja eritteet kuin mälli mallikkaasti, eli peli on ihan syystäkin K-18. Silti mielestäni peli ei ole mauton kuin mutsi verttyneessä yöpaidassa.

Ulkoasu on kivan realistista ja näyttävää lukuun ottamatta vähän suttusia pintoja sieltä täältä.
Valo-varjo leikistä annan myös kovasti kehuja kuten toisetkin arvostelijat ovat antaneet ja ihan syystä. Se elävöittää peliä uskomattomasti ja niihin kun lisää yksityiskohdat mm. heiluvat verhot tai sateen valuminen ikkunaan sun muuta niin sitä jää mielellään tuijottamaan kuin pöljän pysäkille paikkoja vaikka pelko onkin perseessä kuin raiskaaja konsanaan.
Välissä peli on yksinkertaisesti tyrmäävän komea, ihan kuin Matti ja Tauskikin. Kyllä Mervi ja Virpi sen tiesi. No joo mutta pelissä myös hahmot ja niiden animointi on onnistunutta.

Ihmisillä varmaan kinostaa myös että kuinka peli pyörii ja pelihän pyörii kuin hyvän twerkkaajan perse, eli sulavasti. Kuulemma 60fps ja niinhän sen pitäskin olla pelissä ku pelissä näin herran vuonna 2017.

Äänimaailma ansaitsee myös kehut. Ovet narisee kuin muija pesemättömistä pyykeistä tai vessanpöntön kannen ylös jättämisestä. Askeleet kopisee, tuuli ujeltaa ja on pauketta ja jyskettä ettei koskaan tiedä mistä ne tulee ja tuleeko joku, eli tunnelmallista kuultavaa.
Erityismaininta vielä loistavasta musiikista, biisistä joka soi pelin alussa ja lopussa ja sitä hyräilläänkin pelissä. Se löytyy tubestakin nimellä Resident evil main theme – Go tell aunt rhody.
Kandee tsekata.

Ympäristöä käytetään hyväksi kuin se insesti isä Fritzl lastaan, miten milloinkin.
On se vaan jännä miten ihminen pystyy pakotettuna ihmeisiin. Onhan se lapsikin kuiten aika ihme tässä maailmassa ja niissä olosuhteissa. No joo, pelissä sinne tänne on piilotettu esineitä ja asioita ja yhdessäkin kohdassa pitää autolla taistella selvitäkseen hengissä. Mukavia erikoisuuksia.
Eikä kartanossa tarvitse ihan sokkona haahuilla kuin ryssä marketissa vaan pelistä löytyy tietenkin karttoja, joilla näkee kaiken oleellisen ja se on mukava ja selkeä.

Alussa mainitsemani pulmat on ihan kivoja kauttaaltaan, yhtä kahta lukuun ottamatta mutta kuten aikaisemminkin, loogisuuden voi jättää suosiolla välissä narikkaan. Pelissä on myös ”normaaleja” ovia mutta haluaisin kyllä nähdä sen insinöörin asunnon joka on suunnitellut että tietyistä ovista sisään päästäksesi sinun pitää etsiä ja asettaa puinen taidemöykky projektorin valoon juuri oikeaan kohtaan. Mukava mennä viemään vaikka roskapussi tai muuta kun pitää säätää ja vääntää. Jos jollain haluaa selittää pulmien outouden niin vissiin talon hullu keksijä on suunnitellut kaiken erikoisuuden ja perhe ei halua muiden tietävän ja näkevän asioita mitä piilotellaan ja kenenkään karkaavan joka on kerran sisälle saatu. Pitää olla tarkkana kun poliisikin käy taloa tutkimassa aika lailla alussa peliä.

Vaikka vanhaa hyvää on pelissä paljon mukana, ei kirjoituskoneita mustenauhoilla ole mutta sen sijaan peli tallentaa tilanteita itsekseen aina tietyn tapahtuman jälkeen. Ja kuoltuaan peli jatkuu viimeisimmästä mutta voi ja pitää pelissä tallentaa virallisestikin ääni-nauhurin äärellä kun sellaisia löytää.

Pelin läpäisemisen nopeusennätys on kai vielä tällä hetkellä tietääkseni vajaa 2 tuntia jollakin kiireellisellä mutta peli antaa pelattavaa perus meiningillä n. 15-16 tuntia, eli pari, kolme hyvää iltaa saa istua mutta toki namia oisi voinut jatkaa pitemmänkin aikaa jos laadukasta tavaraa olisi.
No kaikkihan loppuu aikanaan, niin kuin viina, tupakki, naiset ja seisokki.
Enivei kannattaa edetä hitaasti kuin märkää pierua tunnustellen. Nimittäin kiireellä ei tuu kuin paskanen loppu. Ja sitä paitsi pelissä on extra kerättävää kolikoiden ja figuurien muodossa, joita etsimällä saa peliin lisää mittaa ja auki extra juttuja, esim kolikoilla jatkoa helpottavia asioita, kuten lisäenergiaa.

Sellasta se tämä peli on suurinpiirtein ja arvosana olisi keveästi ainakin numeron parempi, ellei tylsää haahuilukohtaa ja vihupulaa olisi. Ja vaikka kuinka fani, niin on oltava rehellinen unohtamatta kritiikkiä kuin kehujakaan jos on aihetta kuten tosi elämässäkin. Muija valitteli että ”-kehuisit sinäkin joskus edes häntä jotenkin”, ni minähän tuumasin sille että voi kulta sinähän oot ihan soiva peli!... Tosin soihan se nokkahuiluki vaikka hirvee ääni, ruma laitos ja saatanan turha.
No joo huumoria oli sekin ja oikeesti hän tietää että lovetan häntä ihan kympillä, vaikka ilmaseksikin saisi ja hän on varmasti yksi iso syyllinen teidän lisäksi näihin minun kaikenlaisiin kirjotuksiin. Kiitos siitä teille ja hänelle tässä loppuun ja <3

8+

Tuomas Föhr 29.1.2017

Hei olen Tuomas, mies kainuusta mutta muuten terve.

Tässä olisi sellainen saalis että hameväellä sukkahousut sulaa jalkoihin.
Olen mies vailla tulevaisuutta. Petojen sukua, susi jo syntyessään.
Rehti ja rehellinen suomalainen. Kysy vaikka sellikavereilta.
Helppoa seuraa. ei sitä naisseurassa turhaan jäykistellä, edes viagralla.
Olen komea kuin kottikärryt ja porno kuin postilaatikko. Kauheaksikin kehuttu ja mallin mitoissa oleva nuorimies... onhan ne malleja ne plussapallon kokoisetkin.
Minussa on monta hyvää puolta. Muun muassa vähän mielipuolta.

Ja jos ihmettelet vielä sinäkin, miten tälläinen saalis on vieläkin vapaalla jalalla, niin ihmettelen minäkin! Ei oo vielä poliisit vieny vaikka on haku päällä muuallakin kun täällä!

Olen suht. Koht. sisäsiisti, mitä nyt välissä vähän valskaa mutta vaikka kaikki muut pettää, tena ei.

En polta, kuin korkeintaan päreet mutta sitäkään en pidä tapana... ainakaan hyvänä.
Sähköröökiä kerran kokeilin hetken mutta se räjähti suuhun kuin kuusitoistakesänen teinipoika niin lopetin. Toivoisin että sinäkään et polttelisi korkeintaan kuin siltoja takanasi.

Alkoholin suhteen minulla on tiukka nollaraja! Eli yhtään viinaa ei saa jäädä juomatta ja onnistun siinä päivittäin.

Harrastuksia minulla on ja ollut monenlaista. Harrastettu on muun muassa juoksemista, milloin piparin perässä ja milloin poliisia pakoon tai viittä vaille 9 kaljakauppaan.
Olen myös urheilullinen ihminen ja saan jopa jalat lattiaan ja pään polvien väliin.
tosin en omien vaan satunnaisten horojen jotka vaan sattuu säälistä antamaan ja jos ei silläkään niin parilla tyrmäystipalla hommat hoituu käden käänteessä, kirjaimellisesti kuin kotona.
Olen toki myös joskus urheillut ihan tuloksen kanssa! Olin pärekorien punonnan kylän välisten kolmonen! Meitä oli kaksi osallistujaa. Minä ja Masa. Masa voitti ihan munan mitalla.
Veikkaan että se käytti dopingia. Eihän se muuten olisi voinut voittaa kun se on invalidi, jolla ei ole käsiäkään.
Harrastan myös punttihommia ja painonnostoa. Puntti tutisee tosi hyvin ja helposti ja painonnostossa ollaan iloisesti kohta jo 90 kiloa kohti menossa! Hyvä tulos kun ottaa huomioon että aloitin 53 kiloisena, eli melkoinen keskikehonrakentaja. Kesäksi olisi tarkoitus saada satanen rikki.

Musiikki miehiä olen henkeen ja vereen. Korvatkin soi usein. Musiikkimakuni on metallicasta mattiin ja teppoon mutta säkkipillin pauke ja jazzi ei korvissa soi.
Minulla on absoluuttinen korva ja onpa minua sanottu jopa täydelliseksi torveksi! Olen tehnyt jopa rahaa äänelläni. Naapurini sanoi kerran että saat kympin jos et enää laula suihkussa.
Olen ollut myös mukana orkesterissa kerran. Nuottitelineenä. Sain kovasti kehuja että hyvin pysyin paikoillani suurimman osan ajasta vaikka harrastankin ad-hd:tä.

Elokuviakin tietenkin katselen. Lemppareita ehkä kurkunleikkaajien saari, leikkaamaton versio ja samoiten saksikäsi Edwardin leikkaamaton versio.
Romantiikkakin kelpaa. Varsinkin Emmanuelle ”vetää herkäksi”.

Olen myös paljon kouluja käynyt mies. Ammattikoulunkin 3 vuotista palikkalinjaa kävin melkein 6 vuotta. Ei se matikka ollut ainoa missä minulla oli potenssiongelmia.
Olen siis ammatiltani puuseppä mutta myös palomieheksikin tituuleerattu. Ei sillä että yhtä pitkä letku vaan kuulemma mestari sammuttamaan liekin, ainakin tunteen palosta. Ei auta karismakaan kun on vaan 5 senttiä sinistä nahkaa. Mutta minkä pituudessa häviää, sen lyhyydessä voittaa.
Ja vaikka ei tällä pornofilmiin päästä ja edes lyhytelokuvaa saisi niin ainakin ehkä sellaisen mini-sarjan edes. Mutta ei se ole niin justiinsa kun tälläinen ”pekka töpöhäntä ja puolihölmö kengännauha” se on kelvannut ennenkin. Kaikesta tästä huolimatta olen tosi voimallinen rakastaja! Sängyssäkin tulen salamana. Sellainen villitiikeri ja vällykäärme olen.

Ja eläimistä puheen ollen, pidän eläimistä. Exäni oli lehmä ja sitä edellinen melkoinen munahaukka. Verokarhukin vierailee usein luonani ja entinen anoppini oli melkoinen puuma että oksat pystyyn!

Minussa on myös kokin vikaa ja olen vähän kuin samoilla opeilla keittiössä yhtä hyvä kuin makkarinkin puolella.
Siellä loihdin yllätyksiä munasta ja teen ylikypsästä lihasta suuhun pantavaa. Myös hiiva tekee ihmeitä ja sienestä jää hyvä maku.

Pidän myös matkailusta. Höyhensaarilla varsinkin käyn tosi usein ja kerralla pitkään.
Monet nähtävyydet ovat minulle tuttuja mutta linnoihin olen erikoistunut ja käynyt useasti aika monessa linnassa. Voisi jopa sanoa että kotini on linnani. Viimeksi taisin käydä Pelsolla.
Harrastan myös äkkilähtöjä silloin tällöin. Yleensä perjantaisin kun poke heittää pihalle baarista.

Olen myös kielimiehiä. Osaan hakea aikuisviihdettä jopa 7 eri kielellä ja soomi kielikin on melkein sujuvaa promillemäärästä riippuen.

Toinen nimeni on romanttisuus! Tiedän naisen arvon ja elän sen mukaan. Yleensä se on satasen tunti kadun kulmalla. Pidän myös naista kuin kukkaa kämmenellä. Näprään hyvään kuosiin, otan savut ja poltan sen.
Eli olen tälläinen romanttinen kuin roskapönttö ja kerrankin piirsin työttöystävälleni kusella lumeen nimikirjaimet ja siihen keskelle sydämen. Kerran myös ostin sille kalliin kaulaketjun pyytämättä ja yllätyksenä kun se oli rikkonut nilkkaketjunsa. Sillä se sitten pysyi paremmin patterissa kiinni, eikä päässyt karkaamaan. Laadusta ei kannate tinkiä. Sitten ne vielä kehtavatkin väittää ettei miehet tiedä romantiikasta ja lämpimän turvallisuuden tunteen antamisesta mitään!
Minä myös vähän runoilen. Minulle rakkaus on kuin tunne rapula-aamun paskan jälkeen. Herkkää eikö totta? Ihan itse kirjoitin.

Pidän lapsista, itsekin olin nuorempana, ja sanovat vieläkin että olen lapsellinen pentu. Mutta eikö se ole että kasva isoksi, älä aikuiseksi. No lapset on rikkaus. Varsinkin niille joille pienet pellavapäät ompelevat palloja kellarissa yöt päivät. Itselläni ei tiettävästi ole ja varmaan tottakin kun exäni tituuleerasi tuhkamunaksi.

Tällä hetkellä työtön, vuodesta 2001. Tekisin toki röitä ellen olisi niin allerginen.
Heti kun kuuleekaan sanan, niin nuhaa alkaa pukkaamaan ja verenpaineet nousemaan.
Kerran jopa kiveksiin tuli jotain ihme pokuraa ja märkiviä haavaumia mutta lääkärin mielestä ne taisivat johtua vain syfiliksestä.
Viime viikolla näin myös painajaista että olin töissä. Tärisin ihan hiestä kun heräsin, enkä meinannut saada unta enää sen jälkeen edes äidin vieressä. Toivottavasti painajainen ei enää toistu.

Varakkuus, eli fyffe on minulle vain numeroita. Ja onhan nuita juoksukaljoja, juoksutakseja ja juoksukenkiä jne...
En ehkä voi antaa sinulle kuuta taivaalta ja punaista tupaa ja perunamaata mutta sukupuolitaudin pystyn varmuudella antamaan vaikka heti kättelyssä. Sehän meitä yhdistäisikin kivasti sitten.

Voisi kai sanoa myös että olen hengellinen mies. Raamattu on minulle tosi tärkeä tuki ja joka päiväisessä elämässä mukana antamassa tasapainoa. Se on sängyn takajalan tukena ollut jo monta vuotta.

Olet kanssani syvil... hyvillä vesillä. Tulevaisuutemme olisi valoisa, sen takaan. Vaihdoin eilen otsalamppuuni patterin.

Tehdään itse onnemme, eikä kuunnella muita. Äitikin tuppasi sanomaan että ”sinä se et kyllä pitkälle pääse elämässäs!” mutta hyvinhän olen päässyt. Nytkin jo 500 kilometriä peräkylästä porojen seasta kainuuseen!
Opettajakin ruukasi sanoa ettei minusta tule ikinä mitään mutta kuinkas väärässä sekin oli kun tänäänkin on tullut jo kahdesti kakka.

En ole epätoivonen enkä kranttu mutta jotkut rajat ne on vedettävä. Jos ei muuta niin bikinirajat.
Eli sellainen ihan missi mitoissa oleva pirkko olisi hakusessa kun itsekin olen tälläinen adonis.
Ei kiitos mitään Tarja Halosen näköistä ja kuuloista puutarhatonttua, eikä mitään sellaista pepperonipizzaa, eli yhtä rasvasta ja mokuraa täynnä.
No toisaalta pussihan menee päähän kuin päähän muutenkin kuin liimaa impatessa.
Pääasia että ottaa eteen kuin pedarilla puuhamaassa.

Tässä sitä nyt vähän minusta, eli hommat on hoidossa, niin kuin minäkin.
Jos ja kun kun näillä puheilla sytyit kuin Ylivieskan kirkko ja lempi leimahtaen kostuit, niin ei muuta kuin soittele! vaikka triangelia!
Mutta edetäänhän hitaasti koska olen vähän jälkeenjäänyt kuin paskavana vanhainkodissa.

Lopuksi tässä kun olen tälläinen seksisymboli joka saa naisen kun naisen helposti kostumaan...
tosin usein vain silmistä, mutta kostumaan kuitenkin, niin olisi muille onnen onkijoille mielestäni parhaimpia iskurepliikkejä, joilla olen saanut helposti naisilta, milloin avokämmenestä ja milloin käsilaukusta tai pippurisumutteesta.

-Haluisitko käydä matelijanäyttelyssä? Voisin vilauttaa viiden sentin vikkelää vällykäärmettä minun kämpilläni?

-Onko porukkasi kaloja kun sinä olet kuin lahna ja haiset niin vitusti sillille?

-Oletko käynyt partion kun sait näin nopeasti minun teltan pystyyn?

-Oo sä mun ransu niin minä olen nyrkki sun perseessäs


pilke silmäkulmassa terveisin: Metrilenkki83, tuleva ex-poikaystäväsi