IRC-Galleria

jälleen sydämeni jäi sinne mistä poistuin
hetken kahden oltiin taas lämmöllä ja hymyin suin
kuuta hakisin, veisin tähtiin jos vaan sinut voisin
jää haaveeni kai kauas, miksi enää unelmoisin?
vastaus edelleen on sama kuin oli viimeksikin
kierto toistuu uudestaan jälkeen viimeisen tikin
vaikka lupaa itselleenkin ettet enää vaikuttais
yksi hymys sulattaa sen, antamaan maailman sais
paljon vuokses tehnyt, teen, paljon aikaa käytän
en pysty piilottamaan, tunteet sisältäni näytän
joka päivän olet läsnä kaukaakin muistoin
nähtiin mitä olla vois, kun kipinöi, teen mitä voin
mahdollisuuteen palan vielä niin halusta
usko, toivo, rakkaus saa unelmoimaan alusta
kaksistaan voitais olla parempaa kuin tämä
mietithän näitä, löytäisipä sydämeesi nämä

on sattunut ja tapahtunut, mennyt meistä aikaa
ei silti ketään toista, tässä sitä jotain taikaa
aivan sama missä, mitä, sinä vain aina
ainoo rakkaus, heikkouteni, ei näin kukaan toinen paina

auttakaa, ottakaa tämä pois jo minusta
tahdon eroon pysyvästi, helvettiin sinusta
en tahdo, pysty pitämään, näin ei voi jäädä
olet liikaa, kulutat loppuun jos ei nyt häädä
niin paljon on surua ja murhetta tästä
tämä estää nauttimasta, täällä elämästä
roikun sinussa ja pian enää ylläni maata
jos voimat loppuu, sieltä mikään takaisin ei saata

miten kestääkin kaiken tämän riepottelun
mustaamisen, kylmyyden, kolhut, valheet, tuskan mun
lukemattomat kyyneleet vuodatetut
turhan ikävän ja haaveet jotka kuvastaa vaan sut
yksin olon, riidat, raskaan painon pettymysten
pitelet sitä, täytät sen, voi mitään sille en
niin haavoilla ja arvilla ja silti hengittää
kaiken jälkeen elossa ja vielä sinuun yhä jää...

vaihteekki positiivisempaaki kipaletta. Halusin kirjottaa ilosen ja omanlaisen näkemyksen juhlimisesta ja tollanen tuli taas toistaseksi pöytälaatikkoon...


Diamond_Kaljantai (rai rai rai rai rai)


taas kaljantai
rai rai rai rai rai
on kaljantai
rai rai rai rai rai
taas kaljantai
rai rai rai rai rai
on kaljantai
rai rai rai rai rai

se on hei hei, tänää lähtee että heiluu huppu
messissä on joka heebo, joka kullannuppu
jos et ota, voin toki ottaa kyllä sunki puolesta
tänään hukutaan jostain muusta kuin huolesta
tää on risto reipasta, lähtee se lakki
puutu ei vaan kuin se tyhjänpäivänen pakki
tuumasta toimeen, pieni mulkkuset sanoo
sammuttamaan kello heti elämän janoo
kolisee kuin keilahallis, velat muuttuu saataviksi
tässä hymyyn toimiva kultainen niksi
tulossa on ehkä filmipoikkifestivaalit
vitut siitä, tänään ulapalla on kaalit
luistaa elo kuin liukkarilla konsanaan
nollat taulussa ja laulussa mä messis olla saan
ei kellään oo nyt tiellä niitä vitun kuoppia
vitut muusta nyt nostetaan kesoo, tuoppia

taas kaljantai
rai rai rai rai rai
on kaljantai
rai rai rai rai rai
taas kaljantai
rai rai rai rai rai
on kaljantai
rai rai rai rai rai

maailma kummasti kirkkaampi kuin koskenkorva on
kun ois saanu kiinni pokemonin, meno suruton
tää on jukujukumaa, meidän oma linnanmäki
neverländi, täällä koko kerma, kaikki hieno väki
kalkkilaivan kapteenikin kalpenis menosta
liike lähtee lantiosta, vähän etukenosta
antaa musan paukkuu, naapurin mummon haukkuu
jos paskalakit ovella, niin niilleki naukkuu
täysillä nyt vedetään, tehään miehen työ
aamuun asti ainakin, ei tuu liskojen yö
ei haittaa menoo vaikka vähän pukkaiskin laattaa
välikoomat, peliin takas sisu suomalaisen saattaa
antaa palaa taas, bilehileiden tuikkia
huikkia vaan, perään lisää vielä huikkia
ei kukaan ala kelloa kuikkia täällä
on ykköset yllä ja paras meno päällä

taas kaljantai
rai rai rai rai rai
on kaljantai
rai rai rai rai rai
taas kaljantai
rai rai rai rai rai
on kaljantai
rai rai rai rai rai
x2


Tuomas Föhr 2.12.2013

iskit mut jäihin, ikiroutaanko lie
ei liikettä jäässä, helvettiin kai tää vie
maanpäällisessä oon jo, tässä vahvinkin hajoaa
ydin kivun kyyneleissä syvyyksiin vajoaa

tässä kylmässä maailmassa kaipaa vaan toista
toivoo yöhön sitä yhtä onnenkantamoista
ois alla tähtien polku joka sinne johtais
päässä koti joka onnen lämpöä hohtais
on yksin täällä raskasta tarpoa maata
unelmat vain, päivät sua ei sinne saata
silti täytyy yllä toivoa pitää, sinne koittaa
uskoo jäässäkin että lopulta se valo voittaa

Diamond_Yhtä kysymysmerkkiä



yhtä kysymystä...
yhtä kysymystä...
yhtä kysymystä...
yhtä kysymystä...

yhtä kysymystä, kasvot seinään päin
yhtä kysymystä, tää ei mee oikein näin
yhtä kysymystä, pitäis jaksaa parempaan
yhtä kysymystä, mustaan sulautua saan

monta vitun päivää vielä pitää pyristellä?
onko maailma enää koskaan muuta, hyvä, lämmin, hellä?
voiko enää täällä mistään mitään hyvää koitua?
olen hukassa ja tämä alkaa eskaloitua
montako askelta astun vielä harhaan?
joudunko unohtamaan tunteen sen parhaan?
voimani vähissä on taakkani myötä
tutun tuskan kanssa kärsin, mietin, tuijotan yötä
montako kertaa vielä pahaan oloon juon?
monestiko vielä turhautumisen tuon?
yritän kyllä hymyillä vaikka jaksais en
mietin, miksi onni toisilla on niin kaukainen?
kuinka monta yötä vielä yksinäisenä vietän?
vaikka tekis mieli huutaa, hiljaisuuden pietän
pitääkö vaan kärsiä vaik ei jaksaskaan?
onko silmät vaan avattava jos on myyny maan?

yhtä kysymystä, kasvot seinään päin
yhtä kysymystä, tää ei mee oikein näin
yhtä kysymystä, pitäis jaksaa parempaan
yhtä kysymystä, mustaan sulautua saan

kuinka paljon saa tällaista tehdä, lukea?
kuinka kauan ymmärrystä, tulee muilta tukea?
entä jos kaiken antanu, eikä riitä sekään?
en syytä niitä kun ei jaksaneet enää nekään
kuinka paljon mahtuu, kuinka kauan jaksan toimia?
voimia niistä hyvistä asioita poimia?
kuinka kauan kuihdun, kuolemaa vuokses teen?
avautunko enää, oonko hiljaa vain itekseen?
oonko liian vähän jotain, liian paljon jotain, mitä?
pitäis ymmärtää ja olla fiksu, ei jaksa aina sitä
”huomenna paremmin”, kuinka monta kertaa kuultu?
toivottu ja koitettu ja aivan turhaa luultu
tosi väsyny oon mutta en vaan unta saa ja makaan
huominenkin tätä samaa paskaa on ja sen takaan
kuinka monta pettymystä, kuinka monta kirosanaa?
puotusta, huokausta, kyynelten tuomaa vanaa?

yhtä kysymystä, kasvot seinään päin
yhtä kysymystä, tää ei mee oikein näin
yhtä kysymystä, pitäis jaksaa parempaan
yhtä kysymystä, mustaan sulautua saan

yhtä kysymystä, kasvot seinään päin
yhtä kysymystä, tää ei mee oikein näin
yhtä kysymystä, pitäis jaksaa parempaan
yhtä kysymystä, mustaan sulautua saan

yhtä kysymystä, kasvot seinään päin
yhtä kysymystä, tää ei mee oikein näin
yhtä kysymystä, pitäis jaksaa parempaan
yhtä kysymystä, mustaan sulautua saan



Tuomas Föhr 13.11.2013

näissä paikoissa kanssas onnen aikaa vietin
enää maassa mieli, menneitä täällä hiljaa mietin
tiedän, lähellä oot mutta silti kaukana musta
ei mitään tehtävissä, poissa toivo haetusta
toivon vaikka tiedän etten kestäis jos sut näkisin
kai pitäisin sitten pokkaa vaikka väkisin
vain siellä puolen on se totuus jonka näyttää pinta
tässä vasten tahtoakin kaivatessa hankalinta
ei voi mitään, tunnen vaikken tahtois enää tuntee näin
iskee tikareina menneet ja taas tulta päin
joku voi vaan unohtaa ja tuosta noin vain poistaa
mulle samaa vanhaa helvettiä päivät toistaa
en tiedä enää ansaittetko tätä ikävää
mutta tää on vaan mun sydän ja tää on vaan mun pää
en silloin sua valinnut, sen teki tämä puolesta
näillä mennään, säälittävää, hukun täällä huolesta

oot vieläkin mulle niin arka aihe
suhde-elämäni kaikista kiduttavin vaihe
arpi ikuinen, kuljet mukanani aina
ei mikään muu maailmassain enemmän paina
tuska mustaa on silmiä kirvellen
sua sammuttaa sydämestäin pois osaa en
tuntuu, tuska teurastaa, ikävä on ikuisuus
taas on edessäni yksi kiduttava yö uus