IRC-Galleria

WORMS W.M.D arvostelu PS4 (pc, xbox one)
Julkaisu 23.8.2016


Halojata halloo!
Se ois aika taas perseillä niin että meno on vähintään yhtä hilpeetä kuin hirsipuussa.
Ja vaikka näkö onki huono niin näen ilman lasejakin että mulla on ongelmia mutta ei anneta sen haitata menoa. Meinaan tässä niitä pienisielusia ihmisiä. Huumoria huumoria.
Sain tämän pelin joululahjaksi kivasti yllätykseksi mutta ei sitten tullu kiireessä kirjoteltua mitään mutta kun peli on niin hyvä ja vaikka ei enää niin uusi niin halusin kirjottaa pienen arvostelun ja kehua että muutkin huomaisi tämän tekeleen koska se on parempi kuin sata somalia saunan takana.
Halusin tehdä myös välissä yhdenkään arvostelun hauskasta ja vähemmän vakavasta pelistä sen ainaisen kauhun ja fantasian sijaan, joten tässä sitä olisi.
Joululahjoista vielä sen verran että itsehän meinasin ostaa äitille joululahjaksi kellon mutta siltähän on varmaan jo aika aika vähissä, niin mitäpä se sillä. Joke joke. Äiti on rakas vaikka ois mikä.

Wormsilla on jo pitkä historia Team17 rahasampona. Matoja on tullut tuutin täydeltä, toisinaan hyvää, toisinaan kuraa mutta nyt on palattu tässäkin yksinkertaisen ja toimivan ääreen, toki muutamalla uudella mausteella, jotka ovat mielestäni onnistuneita ja peliin sopivia juttuja.

Perusidea on sama joka ei ole muuttunut ja hyvä niin. Pelin henki on se että hajoita ja hallitse.
Ammuskele ja ole viimeinen joukkue joka on kentällä elossa ja voitto on sinun!
Jo alusta pelin valikotkin ovat kivan selkeät ja peliin pääsee aika nopeasti kun ensiksi tekee joukkueen nimemällä sen ja madot ja sitten vähän muotia ja fanfaariääntä ja hautakiveä jne.
Näppäimetkin istuu paikoillaan hyvin kuin housut. Ihan ite opetin nekin. Seuraavaksi jos opettas niitä hakemaan keppiä. Tämä ei onnistu millään tokmannin halpahousuilla.
Perusliikkeet oppii ensikertalainenkin aika nopeasti. Neliöstä hyppää kahdella lailla. Ympyrästä asevalikko ja x:stä ampu tuloo. Olkanapeista kameran zoomaus ja loitonta ja tatista liike ja sitä rataa.
Matoja vilisee parhaimmillaan monta kymmentä kun laittaa jokaiselle maximin 8 matoa ruudulle rellestämään mutta jokaisella joukkueella on oma värinsä niin omat ja vastustajan matoset erottuvat kivasti kentästä. Myös pleikan kapulassa oleva valo kertoo kenen vuoro on antaa tulta munille.
Ja vaikka pelaajia oisi kuinka monta, niin edelleen yksi ohjain kulkee kuin pullo ringissä jokaisen nenän alla vuorollaan ja kun tipahdat niin sinulle ei enää tarjoilla. Luontevaa.

Peli on siis party pelinä parhaimmillaan, vaikka yksinpelikin tehtävineen löytyy ja tietokonettakin vastaan voi tietenkin pelata mutta vihun tekoäly on kaksipiippuinen juttu. Parhaimmillaan se osuu ja onnistuu ärsyttävän tarkasti mutta sitten seuraavalla vuorollaan se voi vetää ihan vihkoon tekemällä ihan typerän ratkaisun. Siispä isoin hauskuus on 3-4 ihmisperseellä ja ehkä yksi tietokone sinne vempuilemaan joukkoon. Myös pieni alkomaholilisä tuo kivaa höpinää tötteröön viikonlopun vietossa. Toki pienenä varoituksen sanana voisi heittää että saattaa aiheuttaa kränää jos meno menee liian epäreiluksi ja huimaksi oli sitten pienissä sievissä tai ei. Ja sitten on niitä huonoja häviäjiä... Itse en tietenkään kuulu niihin missään olosuhteissa. Mutta se on se viina se on joo...
Tuli tuosta alkomaholista mieleeni. Mitä yhteistä on kaljalla ja neekerillä? Molemmat on parempia kylmänä. No enhän minä rasisti ole todellakaan, päin vastoin! Elän mustan keskellä! Vaatteet on mustaa, sielukin ja sisustus on mustaa, elämä on mustaa ja muijan laittamat ruoat on mustaa, koneenikin ostin mustasta pörssistä ja biliksessäkin lyön aina viimisenä mustaa.

Löytyy pelistä ne nettiominaisuudetkin että voisi varmaan porukalla pelailla siellä täällä ja sitä rataa mutta niitä en mennyt räpläämään sen kummemmin, koska se ei ainakaan minulle ole ollut koskaan olennaista eikä kaveripiirilleni vaan ihan perus jytke. Eli olen pahoillani siitä jos joku olisi halunnut niistä kuulla jotain.
Niistä nettipeleistä vielä kuitenkin että varovasti niittenkin kanssa! Kerran kun olin wowiin koukussa ja sitä tuli tahkottua satoja tunteja niin ranteet menivät niin kipeiksi että sitten oli vaikea tumputella kotona iltasin kun kävi niin kipeetä että itketti ja vanhemmat luuli että pojalla vain sydänsuruja mutta silloin kohtalo puuttui ”peliin” ja sain ensimmäisen tyttökaverin joka tarjosi auttavan käden ja vähän muutakin. Ja sain minä myös kerran kunnolla isän kädestä... Mutta se onkin jo toinen juttu. Eniveis ihan pakko muistella että oli sillä pojat tiukat pakarat! Ei siis isällä kun sillä tyttöystävällä. Kerrankin olin hänen mummollassaan sen kanssa ja se päästi keittiössä sellasen ujeltavan pierun että sen mummi tuli kysyen kattomaan olohuoneen keinutuolista ainotossut töpisten että joko se teevesi kiehuu?

Muokattavuus on myös avain sana ja se tuo peliin mieleisensä mausteet. Kuten vaikka kuinka paljon saa energiaa tippuvasta laatikosta ja kuinka usein niitä tulee ja montako kappaletta sinulla on tiettyjä aseita vai onko ollenkaan. Voi myös valita madon oman energian määrän ja matojen vuorojen pituuden kuten vaikka se 90 sekuntia, niin peli on vieläkin kivempi ja on mukava pelata kun ei ole hoppua miettiä mitä tekisi, toisin kuin vanhalla narkkikaverilla. Sillä tuli kiire kun poliisit tuli paikalle yllättäen niin se pisti vauhtia töppösiin. Ovela piilo. Se kyllä oli sellanen huumehamppi ja valkosempi kuin k-kaupan muovipussit.
Mulla tuli siitä jotenkin mieleen aina se lasten laulu: ihaa haa ihaa haa hepo hirnahtaa.
Se oli entinen koulukiusaaja ja jo sillon ala-asteella piikitteli aina ku mahollista. Tietäähän nuo.
Se tyyppi oli muutenki tosi sekasin, hurjapää ja aktiivinen ja heittäyty aina typeriin juttuihin mukaan, kuten kalliolta veteen tai baarissa ilkosilleen. Viime kerran se kuulema heittäyty junan alle. Sitten en ookaan kuullu siitä mitään.
Niin tai näin, niin tähän väliin on hyvä varoittaa fiksusti jonkun fiksun lauseella että ”vedä käteen, älä suoneen”.
Samaan sarjaan hyvä elämän opetus on että, lyö vetoa, älä naisia. Ja vaikka kaikki naisethan ovat kauniita ja ihania, niin tuksu on kyl sellanen tapaus herkkuperse possu että sitä naista en iskis muuta ku pullolla.

Ja tietenkin kun on kyse wormsista ja toisen tuhoamisesta, niin aseethan on se tosi iso ja oleellinen juttu kun ei tässä toista saa hengiltä tylsistyttämällä niillä isoisoisoisoisoisoisän pula-ajan tarinoilla tai muilla yhtä mukavilla jutuilla. Aseita on runsaasti, uutta ja vanhaa, varsinkin jos niitä tekee lisää ainella, (josta kerron kohta lisää) niin niistä on pitkäksi aikaa hupia mutta silti jos haluaa hitusen mussuttaa niin muutaman aseen olisin halunnut nähdä ehkä jopa jonkun tilalla, kuten Ming vaasi olisi ollut jees ja puskeva härkä ja kirjepommi ja muutama lehmä mitä nyt tulee äkkiseltään mieleen aikaisimmista wormeista. Mutta tälläkin arsenaalilla peli on sangen loistavan hauska ja matojen mukilointi ja ampumisen ilo kasvaa kuin terroristi rättipäiden itsemurhat eli räjähdysmäisesti.
Eniten uusista aseista on jäänyt mieleeni tappava mattopommi ja satelliitti mutta on sielä muitakin mukavia.

Sitten niistä ainesta enemmän, enkä puhu nyt heposta tai vauhdista että narkit turhaa jo ehti innostua kuola kalpeista suupielistä valuen. Uutuutena pelissä on myös reseptejä joista voi kokkalla aseita ja tuunattuja aseita jos raaka-aineita löytyy. Niitä kerätään saapuvista laatikoista niin kuin muitakin juttuja tutusti energiasta apuvälineisiin. Kokkaamalla on mahdollista on saada hyviä ja tosi tehokkaita super-aseita jotka tekee paljon tuhoa kuten ne vaimon kokkauksetkin... No mikäs minä toista arvostelemaan kun ite tein kerran niin paskan pannarin ettei vessanpöntöllekään kelvannu ku ei vetäny sitä alas vaikka kuinka pakotti. Ei maistunu ei. Tiättekö muuten mikä on Mannen lempiruoka? No sehän on tietysti rosvopaisti. Eh eh. Ja sellasenhan saa marketista nopeasti ja ilmaseksi, jos vain hametta riittää. Mutta joo. Kokata kannattaa koska niillä voitto on heti askeleen lähempänä, varsinkin jos kokkaat Aasin tai super banaanipommin tai super-satelliitin tai sen wormageddonin. Sen jälkeen madoista ei jää kuin muisto ja märkä läntti. Ihan niin kuin yhen illan hoidosta lakanaan.

Lisää pelin toimivista uutuuksista on vinkeät vempaimet joilla saa erilaista tuhoa aikaan.
Pelissä on helikopteria, venekaivuria, tankkia jne, josta tulikin mieleeni hyvä kuulemani vitsi jolla isketään hyvin naisia. ”oliko sun vanhemmat armeijassa kun sä oot tollanen tankki?”
No joo, helikopperit lentää ja sillä pääsee paikasta toiseen kätevästi kuluttamatta ninjaropea tai jetpackia ja sillä voi myös ampua monta kutia mutta ne on aika tuhnuja jos ei kaikki osu kohteeseen.
Venekaivuri kestää vettä ja hörppii maata, eli sillä pääsee veden päälle ja sitten voi kaivaa tunnelia maan alle ja satuttaa siinä sivussa vihollisen matoa. Tankit taas pörisee ja ampuu ammuksia ja sillä voi jopa hyppiä. Kärystä ja potpotuksesta päätellen, ei mitään ekologisia vehkeitä kuten ei kaverin volvokaan. se auto syö varmasti sen 15 litraa satasasella... sadalla metrillä nimittäin.
Vehkeet voi hajottaa saamalla tarpeeksi osumaa tai astumalla vehkeille tarkoitettuun isompaan miinaan ja myös toisen voi heittää pois puikoista omalla vuorollaan ja astua itse masiinaan.
Lisäksi löytyy ei-liikkuvaa sorttia kuten liekinheitintä ja kivääriä.
On pelissä muutakin vehjettä mutta kaikkea ei pidä paljastaa heti kättelyssä niiku exä teki.
Niitä exiä sitä on sitten kiva kiusata mutta sehän on jo minun tavaramerkki ja nehän on vain vitsejä muitten joukossa... vai onko? No kun niistä nyt alettiin puhumaan niin kehutaan koko rahan edestä sitten.
Exäni oli kuin keilapallo. Yhtä pyöreä ja usein koko seurueen käytössä ja sillä oli kolme sellasta aukkoa aina täynnä. Liukuki yhtä hyvin ja kaato keiloja kuin miehiä. Vähän sitä välissä pyyhkeellä pyyhittiin ennen seuraavaa suoritusta.
Ja se exän toosa oli kuin tunkkanen vanha vintti. Mitä syvemmälle tonkii niin sitä enemmän löytyy vaikka ja mitä! Kerran löysin sieltä mikron ja rullaluistimet ja sen kadoksissa olleen 14 vuotiaan tytön jota iltalehessä etittiin.
Ja vaikka exä oliki rasvanen, niin ei sekään ollu niin rasvanen kun sen kokkaukset. Se teki kaurapuuronki rasvakeittimessä. Joo... eiköhän se riitä taasen hetkeksi.

Löytyy pelistä myös randomina kenttään sijoiteluja vinkeitä magneetteja jotka joko vetävät metallia puoleensa kuin paska kärpäsiä tai sitten vastaavasti hylkii kuin naiset peräkammarin poikaa. Tietäähän sen miten siinä käy.

Vielä yksi hyvä uutuus on rakennukset. Niitä on pienistä tönöistä suuriin torniin, riippuen minkälaisen kentän valitset siitä triljoonasta vaihtoehdosta. Rakennuksen sisällä voi piileskellä turvassa ainakin näennäisesti suurinta osaa aseista ja toiset rakennuksen ulkopuoliset pelaajat eivät näe sen sisälle omilla vuoroillaan. Kätevä juttu.

Sitten tutusti pelin ulkoasusta ja äänimaailmasta sun muusta. Grafiikka on hitusen muutettu mutta kivan pehmeää ja piirrettymäistä ja lapsellista, ihan kuin minunkin touhuni muijan mielestä. Muija sovitteli tällä kertaa paitoja kotona peilin eessä keimaillen kuten hameväki usein tekee ja kun ohi menin vessaan, niin kysyi että -”Kulta mikä paita sopis mulle näitte housujen kanssa parhaiten?” Minä siihen että -”No parhaiten sulle kävis pakkopaita mut jos ei muuta niin revi vaikka verhoista. Ne on sulle sopivan kokosetkin.” sitä huutoa taas tuon perään! Ei sitten kannate kysyä mielipidettä jos ei kestä tuomiota. No ei vaines, tuo vainoke muistuttaa enemmän naulakkoa kuin nakkikioskia, että jos seisos eteisessä kun vieraat tulee, niin varmaan nakkaisivat takin ja lakin siihen. Ihan niin kuin minä silloin massakaudella muutama vuosi sitten. n.53kiloa.
Itse äänet ja äänimaailma on perus wormsia enempää haukkumatta tai kehumattakaan. Ääniä löytyy joka lähtöön. Räjähdyksistä matojen huuteluun ja taustamusiikkiin. Ihan kelvollista kamaa tälläiseen. Matojen ääniä saa valita myös valikoista ja niitä sun muuta saa pelissä lisää auki kun tarpeeksi pelailee ja tekee juttuja. Vähän ehkä ärsyttää tässäkin peliohjaimesta kuuluvat äänet. Riittäisi että niitä kuulee päästä ja telefunkenista. En ole perehtynyt, saako ne kenties jostakin pois kakesta. Ken tietää, barbi ei.

Mutta monen kivan ja toimivan lisäksi vähän risuja matosota saa myös autokameran ajoittaisesta sekoilusta välissä omiaan kun esim. laitat mattopommin liikkeelle, niin kamera ei ehdi oikein mukaan ja tilanne saattaa mennä vähän ohi jos ei itse kerkeä korjata liikettä ohjaimellaan.
Pientä pahaa mieltä tulee myös aasi-aseesta ja sen ennalta arvattavuudesta kun se menee tikkusuoraan alas toisin kuin esim. edellisessä pelaamassani worms batllegroundsissa (2014) .
Siinä se poukkoili kuin kännisen kulli autistin tussussa. Ei yhtään tietoa mihin osuu ja minne uppoaa... Häppärihuuli, toinen häppärihuuli, sivuosuma, oho perse, nenäreikä... Ah! Noniiin!
Ja tälleen se aasi sentään antoi sen miljoona kertaa paremman selviytymismahdollisuuden alla oleville matosille. Nyt se tietää aika lailla kylmää vartta jokaselle alla oleskelevalle.
Hitusen vielä valitettavaa. Vaikka pelissä on ns. normimäärä erilaisia kenttiä mihin totuttu, niin tässäkin olisin mielelläni halunnut nähdä muutaman kenttä-themen lisää, kuten vaikka kakkosen helvetin tai muuta mukavaa. Ei tuokaan rikos ole mutta enempi parempi tässä.

Niin tai näin niin onhan tämä toukkataistelu nyt paljon paljon mukavampaa ku se matopeli sielä makkarin puolella! Tässä iässä kun alkaa olla hyvä seksi jo sitä ettei nukahtanut kesken aktin ja että lonkka ei muljahtanut pois paikoiltaan. Super bonusta on jos saat siittimen sisään asti. Ja kyllähän se kainalokin kelpaa jos ei koloon osu. Ei sitä varmaan muijakaan eroa huomaa onko se sielä vai missä kun ei tunnu missään kummallakaan. Yhtä kuiva ja karvanenkin se on ja yhtä hielle haisee kuin toosakin. Mitäpä sitä muuta lahnalta voi odottaa.
Onni on jo jos saa edes pikkukaverin puolitankoon kuin suruviestin eikä kalu näytä kurttuselta kuivalihalta kun viagrallakaan ei saa kuin korkeintaan posket punaisiksi ja sellasen paineen alapäähän ettei kintuilleen kuse. Toki onhan seki jo jotain ja eteenpäin. Pitää olla vähään tyytyväinen, eikö sitä niin sanottu.
Ja onhan se niinkin kun pari on tarpeeksi pitkään yhessä, niin se hempeily ja räplääminen jää vähemmälle ja sitten huomaatki että viikonlopunki ainoa romantiikka on esim. naisena se kun saat vessassa heilauttaa miehen elintaso mahan alta hylättyä heppiä sen verta syrjään kädellä että saat laitettua bebanteenia miehes sisäreiden vaippaihottumaan.
Ja miehenä se on sellasta kun muija menee rähjäsessä kylpytakissa maitorauhaset lotkottaen takin välistä ja tukka sekasin tupakille taas niissä aino-tohveleissaan karvasääret vilkkuen ja usein partakin ajamatta. Ja sieltä tultuaan tuhkakupille haisten tulee antamaan rohtuneisin huulin hekumallista pusua sitä viskibasson äänellä kerjäten. Ai jaij sitä herkkua!
Siinä vaiheessa sitä avotakka-lehtikin alkaa näyttää eroottiselta.
Nooo se on sellasta se seurustelu välissä ja sitä pitää koittaa sytyttää välissä vaikka kipinä vähän kadonnu.
Kerran se työnsi pikkurillin yllättäen perseeseeseeni että säikähin! Minähän annoin sille sitten samalla mitalla takasin. Ei se hepin koko vaan miten sitä käyttää.
Kerran kokeilin sitä sytyttämistä sillä että sanoin vaimolle makkariin mennessämme että ”-puhu mulle likasia asioita”, niin se vaan tokas että ”-ok.. keittiö, olohuone, roskapussi, kalsaris....”
Juu kiitti, ja muna pakkas taas just matkalaukun ja pakeni paltamoon että kumi kärysi.
No ei sillä säästyhän seki minuutti sitten muuhun tärkeempään! Sitten se vaimo vielä valittaa kun herrra hupimies nukkuu kuin ukki hautuumaalla ku pitis alkaa kyntöhommiin, niin ottaahan se tollasesta sillo lukua. No se onkin sellanen pieni lukutoukka, heh. Ja eikö se riitä että elämä on kovaa, miksi munanki pitää olla? Ei menny muijalle selitys läpi mutta juu joo ja asiaan taasen tai ainakin ihan kohta. Ja ehkä mut pitis viiä vain hoitoon, niin kuin olen kuullut...vaikka päivähoitoon etes.
Niin sitä minä vielä vaan ettei tule väärää kuvaa että ei meidän suhteesta lämpöä silti puutu. Vainoke käy tosi usein hyvinkin kuumana ja sillon se sanoo tosi usein ne kolme sanaa: Aina. Saa. hävetä!
Milloin kaupassa, milloin kotona, milloin vieraissa.
No ehkä joskus pitäisi olla vaan hiljaa, kuten salilla ollessa vaikka se on niin vaikeaa ja tutusti föhreillä isot äänet. Noh Kaverin kanssa tehtiin ylätaljaa siinä ja neuvoin vähän ja menin kattomaan selän taakse liikkettä tuumaten. -”katon vaan onko sulla tuo tanko suorassa. Mulla tämä oma on vähän vino vasemmalle. Sellanen ällän muotonen putteri. Eli ei mikään pitkän matkan maila.” Ja taas sai vissiin hävetä joku.

Loppuseltaan valitettavaa löytyy tosi vähän ja sekään ei ole niin maata kaatavaa ja bileitä pilaavaa.
Paras wormsi mies muistiin! Ja kun se muisti on jo heikko tässä iässä niin en tiedä enää ku sen että ehkä paras pelaamani matopeli! Suosittelen lämpimästi hankkimaan tämän tekeleen!
Tämä peli tarjoaa rahasta kuin diileri, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja viihdettä koko rahan edestä!
Ihan kuin kaverin kanssa oltiin yhtenä viikonloppuna viihteellä ja se tuumasi rapuloissaan köyhänä seuraavana aamuna että ”- Huh huh! Olin hirveessä soossissa eilen. En muista ku pätkiä sieltä täältä!” -no hyvinhän sä muistat ku nehän oli lyhytkasvusten-kerhobileet ja kivaa oli!

9+



Hyvää kevättä ja kevättä rinnoissa: Tuomas Föhr 3.2.2017

VÄHEMMÄN VAKAVA MUTTA SILTI TOSI ARVOSTELU RESIDENT EVIL VII
PS4 (pc, xbox one) Julkaisu 24.1.2017

Painajaiset. Nehän olisi oiva synonyymi orgioille. Joka tapauksessa tämän pelin ensimmäiset tunnit yönselässä näpytellen upottivat kauhuun kuin Pekka porukkaa järvellä ja toivat painajaiset ja hämärän ahdistavat unet. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Unessa keksin taas vitsin.
Mitä yhteistä on aidsilla ja aarteen etsinnällä? Molemmat päättyvät yleensä arkkuun. Minunhan ei tarvi enää keksiä ite mitään kun unissa tulee kaikki vitsit.
No joo. Tätä peliä tosi ressafanit sieltä ysäriltä ovat oottaneet kuin minäkin rukoillen anopin lähtemistä kylästä. Vihdoin ja viimein saatana!

Resupentti palaa siis juurilleen selviytymiskauhun pariin ja unohtaa hillittömän räiskinnän ja tuo hämyiset maisemat, niukat energiat, kudit ja rajallisen tavaravalikon. On niitä pulmia ja on se säilytysarkkukin ja kaikki mitä mies toivoo paitsi ne zombit. Ja niitä ei tämä peli tarvikaan.
Vastaan tuleva kauhu on pääsääntöisesti todella toimivaa ja häiritsevän kivan sairasta lukuun ottamatta samoja vihuja mutta niistä myöhemmin.
On peliä uusittukin ja isoin uudistus on kuvakulman vaihto pelaajan silmiin ja se todella toimii ja syy varmasti pelin intensiivisyyteen, vaikka aluksi olinkin vähän että olikohan hyvä idea kun trailereita vahtasi.
Toki voidaan olla eri mieltä ja varmaan osa onkin mutta musta tuntui hyvälle ja nostalgiselle rajallinen tavaratila ja säilytysarkut ja sitä rataa. Ne joilta on jäänyt väliin pleikka ykkösen kolme ekaa osaa, ovat varmaan ehkä näreissään/ ihmeissään systeemistä. Näin sen olisi pitänyt aina olla. Eli paluu perinteiseen on tässä vain positiivista kuten se ettei panoksia ja energiaa kylvetä kuin siementä teininä ja vihu ei muutu energiaksi tai kudiksi kuoltuaan. Ja se kun ei vihuja hyökkää sen sata samaan aikaan kimppuun kuin mummoja lidlin alennustuotteisiin, säilyy taisteluiden jännyys.
Resi 4:sta 6:een oli yhtä ilotulitusta ja jatkuvaa paukuttelua kuin se teinin seksielämä. Enää ei paukutella henkseleitä, saati sitten pierua kun pelkää että tulee näytteen kanssa kun paikat ei enää pidä tässä iässä edes hampaissa. Kivoja nostalgiatrippejä saa monesta eri kohdasta ja tapahtumasta ja siinä sekunnissa sitä syöksyy kuumalle ysäri-luvulle ekojen resupenttien hetkiin.
Tuosta mummo-jutusta tuli vielä muuten mieleeni mielestäni hassu tapahtuma kun mummi oli kerran lapsen likkana minulle ja siskolle kun äitiliini oli töissä. Me siinä kinasteltiin siskoni kanssa ja kun siihen aikaan oli tapana sanoa kaikkea typerää, kuten syö äitis pää, niin siinä toinen huusi toiselle että mulkun silmä! No äiti tuli kotiin ja kysyi että miten meillä oli mennyt niin mummo tuumasi vain että muuten ihan kivasti mutta lapset haukku toisia mulkosilmäksi. Nooo kuulohan tuossa iässä heittää, ei se ole ihmeellistä. Itelläkin tuo kuulo alkanu huonontumaan kun en millään "tahtonut" kuulla esimerkiksi kun muija pyysi että hieroisin hetken kipeitä hartioita. ”- Että mitäkä!? Juu on hienoja vartioita tossa töllössä. Tollanen puku ois komee”.

Joka tapauksessa, pelaajamme, sankarimme kaveri nimeltään Ethan pääsee omaan painajaiseensa ajelemalla ja astumalla sairaaseen paikkaan keskelle suoaluetta ja korpea jossa on iso kartano ja kartanossa erikoinen perhe. Ethan raukka ei olisi siellä päinkään, ellei hänen entinen hoito, jonka piti olla kylmänä jo hyvän aikaa, lähettäisi hänelle postia. Aina ne akat tekee miehen elämästä helvettiä!
Tästä ihan pihalla kuin puliukko Ethan istahtaa automobiiliinsa ja painaa sukan syyläriin ja matkustaa kohti korpimaita selvittämään meininkiä.
Juoni kulkee soljuvasti ja varmasti eteenpäin ja tarinaa löytyy, vaikka tipahin jo puolessa välin mutta perusidean ja kuvion ymmärtää varsinkin lukemalla tuttuja lappusia sieltä täältä ja se on aikalailla tuttu juttua ressa kamaa.

Pelin perusidea pähkinän kuoressa on että pelissä pelätään kuin poliiseja ja sitten tutkitaan ja vähän taistellaan välissä ja ratkotaan pulmia ja tarkoitushan on löytää etsimänsä ja paeta paikalta kuin juutalainen keskitysleiriltä kun se haistoi palaneen käryä. No sittenhän sitä vain kaasuteltiin menemään niin pääsihän se pois.
Täytyy sanoa että ei voi ainakaan saksalaisia aikaansaamattomuudesta syyttää. Harva sai noin nopeasti niin paljon aikaan.

Aluksi sitä vähän tunnostelee ja miettii mutta sitten peli vie mukanaan kuin avioliitto miehen pohjaan betonikenkien kanssa.
Eli kaikki toimii hyvin, kuten valikot ja hahmon käskyttäminen ja sitä rataa. Pari kertaa taisin vain käyttää energiaa vahingossa kun painoin nappulaa joka ei ollut tuttu. Selvisin siis vähällä, toisin kuin kaveri jolle kävi sama homma ja se sai siitä 3 vuotta linnaa. No vitsi vitsi juttu... Sai 2 vuotta oikeesti.
Jos tuntuu että pelottaa ja ei osaa, niin pelissä saa valita helposta ja normaalista vaikeustasosta mieluisamman. Pelin läpäistyään aukeaa vaikeampi taso ja muuta mukavaa. Mielestäni normaalilla tasolla vähänkään järjellä pelaten, varoen ja ennakoiden pärjää kyllä, varsinkin jos on joskus pelannut muutakin kuin taskubiljardia.

Lienee sanomattakin taas selvää että peli toimii parhaiten pimeässä isoilla äänillä ja isosta ruudusta.
Hipihiljaa hurjan 14 tuuman kuvaputkimatkatöllykästä valot päällä on sama kuin söisi ne karkit papereineen päivineen tai pyytäisi anopin kivaan illanviettoon. Pelissä on myös VR- tuki ja se varmasti lisäisi jännitystä ja toden tuntua enkä puhu nyt valtion rautateistä vaikka sekin luo toki oman jännityksensä ja hilpeän tunnelman kun ei koskaan tiedä milloin tulee ja milloin on perillä. Olisin mielelläni itsekin kokeillut että miten peli vielä muuttuu mutta ei köyhä moisia saa kun perse on auki että tuuli ujeltaa.

Kauhua ja jännitystä on onneksi oikeasti tarjolla hyvin ilman lasejakin mutta ei ilman silmälaseja jos näkökin heittää. Ja onpa mukava jännittää pelissä kun tässä iässä arjen jännitys koostuu lähinnä kauniista ja rohkeista, naapurien kyttäilystä ikkunoista ja postiluukusta ja siitä että uskaltaa käydä suihkussa vielä ilta kymmenen jälkeen ja jos oikein hurjaksi heittäytyy niin vielä pyykkikone päällä. Huomaa että on tunnelmassa mukana kun hätkähtää omaa varjoaan ja haluaa varmasti sulkea oven takanaan heti siitä kuljettuaan, ettei vain joku kömpisi sieltä sisään.
Sitä vanhallakin nousee jos ei enää muuta niin ihokarvat pystyyn kun ”tavallisen Virtasen perheen” jäsen nappaa sinut kiinni ihan yhtäkkiä jossain osaa kartanoa.
Mitä enemmän sitä tututustuu lämpimään Bakerin perheeseen, niin sitä normaalimmalta yhtäkkiä oma perhe tuntuu. Positiivista.
Täytyy vielä mainita pienenä miinuksena että kauheimmat, intensiivisimmät ja mielenkiintoisimmat tapahtumat tapahtuvat kartanossa ja sen ympärillä. Välissä mennään vähän muuallekin mutta mielestäni peli alkoi heti tylsistyttämään ja tympimään kun piti haahuilla edes takaisin ja se on negatiivista arvosanaan.
Ihan kuin tyttöystävän kanssa oltiin miljoonissa naisten liikkeissä shoppailemassa ja nyt missä lie kun tiiä, varmaan seppälässä ja itellä jo voimat ja happi loppu, niin se sovitteli kaulahuiveja sen sata ja tuskastuen kysy että, ”-rakas sanoppa sinä mikä mulle sopis parhaiten kaulaan ?”. Ja minähän vastasin heti että köysi! Loppu ostokset ja tuskaset shoppailut kuin seinään! Eli kannattaa käyttäytyä samalla tavalla jos mielii päästä jo kotiin kaupoista. Ei toki välttis petiin yöksi mutta onha se sohvaki kuin palkinto pois sängystä pierevän pedon vierestä!

Napisemisen aihetta löytyy vielä toisesta asiasta ja eniten minua ärsytti matkassani tämä.
Kun on kyse resident evilistä, sitä odottaa sen yhtä tavaramerkkiä, eli lonkeropornoa että animen hentain pahimmat pätkät on muumin verosta kamaa ja sitten kun ei näin olekaan vaan törmää samoihin vihuihin uudestaan ja uudestaan, niin A, siitä katoaa pelko ja B, sitä turhautuu ja miettii että onko tekijät olleet laiskoja vai mikä kun kuka tahansa aikasempia osia pelanneet tietää että on kaikkee matkan varrella, hämähäkeistä huntereihin ja koiriin ja kaikkea mutta tässä oikeastaan vain pomotaistot tuo vaihtelua ja siitä on pakko verottaa pisteitä. Parikaan uutta pelottavaa vihutyyppiä omine kikkoineen olisi noussut suureen arvoon mutta se jää nyt pois. Toki peliin on tulossa lisä-osaa, mutta se ei tässä hädässä lämmitä.
Niitä samoja vihuja muuten sitten tiputellaan eri aseilla ja niitä löytyy sentään ihan kivasti. Pistoolista havelikkoon ja kirveestä moottorisahaan, jolla lentää veri ja eritteet kuin mälli mallikkaasti, eli peli on ihan syystäkin K-18. Silti mielestäni peli ei ole mauton kuin mutsi verttyneessä yöpaidassa.

Ulkoasu on kivan realistista ja näyttävää lukuun ottamatta vähän suttusia pintoja sieltä täältä.
Valo-varjo leikistä annan myös kovasti kehuja kuten toisetkin arvostelijat ovat antaneet ja ihan syystä. Se elävöittää peliä uskomattomasti ja niihin kun lisää yksityiskohdat mm. heiluvat verhot tai sateen valuminen ikkunaan sun muuta niin sitä jää mielellään tuijottamaan kuin pöljän pysäkille paikkoja vaikka pelko onkin perseessä kuin raiskaaja konsanaan.
Välissä peli on yksinkertaisesti tyrmäävän komea, ihan kuin Matti ja Tauskikin. Kyllä Mervi ja Virpi sen tiesi. No joo mutta pelissä myös hahmot ja niiden animointi on onnistunutta.

Ihmisillä varmaan kinostaa myös että kuinka peli pyörii ja pelihän pyörii kuin hyvän twerkkaajan perse, eli sulavasti. Kuulemma 60fps ja niinhän sen pitäskin olla pelissä ku pelissä näin herran vuonna 2017.

Äänimaailma ansaitsee myös kehut. Ovet narisee kuin muija pesemättömistä pyykeistä tai vessanpöntön kannen ylös jättämisestä. Askeleet kopisee, tuuli ujeltaa ja on pauketta ja jyskettä ettei koskaan tiedä mistä ne tulee ja tuleeko joku, eli tunnelmallista kuultavaa.
Erityismaininta vielä loistavasta musiikista, biisistä joka soi pelin alussa ja lopussa ja sitä hyräilläänkin pelissä. Se löytyy tubestakin nimellä Resident evil main theme – Go tell aunt rhody.
Kandee tsekata.

Ympäristöä käytetään hyväksi kuin se insesti isä Fritzl lastaan, miten milloinkin.
On se vaan jännä miten ihminen pystyy pakotettuna ihmeisiin. Onhan se lapsikin kuiten aika ihme tässä maailmassa ja niissä olosuhteissa. No joo, pelissä sinne tänne on piilotettu esineitä ja asioita ja yhdessäkin kohdassa pitää autolla taistella selvitäkseen hengissä. Mukavia erikoisuuksia.
Eikä kartanossa tarvitse ihan sokkona haahuilla kuin ryssä marketissa vaan pelistä löytyy tietenkin karttoja, joilla näkee kaiken oleellisen ja se on mukava ja selkeä.

Alussa mainitsemani pulmat on ihan kivoja kauttaaltaan, yhtä kahta lukuun ottamatta mutta kuten aikaisemminkin, loogisuuden voi jättää suosiolla välissä narikkaan. Pelissä on myös ”normaaleja” ovia mutta haluaisin kyllä nähdä sen insinöörin asunnon joka on suunnitellut että tietyistä ovista sisään päästäksesi sinun pitää etsiä ja asettaa puinen taidemöykky projektorin valoon juuri oikeaan kohtaan. Mukava mennä viemään vaikka roskapussi tai muuta kun pitää säätää ja vääntää. Jos jollain haluaa selittää pulmien outouden niin vissiin talon hullu keksijä on suunnitellut kaiken erikoisuuden ja perhe ei halua muiden tietävän ja näkevän asioita mitä piilotellaan ja kenenkään karkaavan joka on kerran sisälle saatu. Pitää olla tarkkana kun poliisikin käy taloa tutkimassa aika lailla alussa peliä.

Vaikka vanhaa hyvää on pelissä paljon mukana, ei kirjoituskoneita mustenauhoilla ole mutta sen sijaan peli tallentaa tilanteita itsekseen aina tietyn tapahtuman jälkeen. Ja kuoltuaan peli jatkuu viimeisimmästä mutta voi ja pitää pelissä tallentaa virallisestikin ääni-nauhurin äärellä kun sellaisia löytää.

Pelin läpäisemisen nopeusennätys on kai vielä tällä hetkellä tietääkseni vajaa 2 tuntia jollakin kiireellisellä mutta peli antaa pelattavaa perus meiningillä n. 15-16 tuntia, eli pari, kolme hyvää iltaa saa istua mutta toki namia oisi voinut jatkaa pitemmänkin aikaa jos laadukasta tavaraa olisi.
No kaikkihan loppuu aikanaan, niin kuin viina, tupakki, naiset ja seisokki.
Enivei kannattaa edetä hitaasti kuin märkää pierua tunnustellen. Nimittäin kiireellä ei tuu kuin paskanen loppu. Ja sitä paitsi pelissä on extra kerättävää kolikoiden ja figuurien muodossa, joita etsimällä saa peliin lisää mittaa ja auki extra juttuja, esim kolikoilla jatkoa helpottavia asioita, kuten lisäenergiaa.

Sellasta se tämä peli on suurinpiirtein ja arvosana olisi keveästi ainakin numeron parempi, ellei tylsää haahuilukohtaa ja vihupulaa olisi. Ja vaikka kuinka fani, niin on oltava rehellinen unohtamatta kritiikkiä kuin kehujakaan jos on aihetta kuten tosi elämässäkin. Muija valitteli että ”-kehuisit sinäkin joskus edes häntä jotenkin”, ni minähän tuumasin sille että voi kulta sinähän oot ihan soiva peli!... Tosin soihan se nokkahuiluki vaikka hirvee ääni, ruma laitos ja saatanan turha.
No joo huumoria oli sekin ja oikeesti hän tietää että lovetan häntä ihan kympillä, vaikka ilmaseksikin saisi ja hän on varmasti yksi iso syyllinen teidän lisäksi näihin minun kaikenlaisiin kirjotuksiin. Kiitos siitä teille ja hänelle tässä loppuun ja <3

8+

Tuomas Föhr 29.1.2017

Hei olen Tuomas, mies kainuusta mutta muuten terve.

Tässä olisi sellainen saalis että hameväellä sukkahousut sulaa jalkoihin.
Olen mies vailla tulevaisuutta. Petojen sukua, susi jo syntyessään.
Rehti ja rehellinen suomalainen. Kysy vaikka sellikavereilta.
Helppoa seuraa. ei sitä naisseurassa turhaan jäykistellä, edes viagralla.
Olen komea kuin kottikärryt ja porno kuin postilaatikko. Kauheaksikin kehuttu ja mallin mitoissa oleva nuorimies... onhan ne malleja ne plussapallon kokoisetkin.
Minussa on monta hyvää puolta. Muun muassa vähän mielipuolta.

Ja jos ihmettelet vielä sinäkin, miten tälläinen saalis on vieläkin vapaalla jalalla, niin ihmettelen minäkin! Ei oo vielä poliisit vieny vaikka on haku päällä muuallakin kun täällä!

Olen suht. Koht. sisäsiisti, mitä nyt välissä vähän valskaa mutta vaikka kaikki muut pettää, tena ei.

En polta, kuin korkeintaan päreet mutta sitäkään en pidä tapana... ainakaan hyvänä.
Sähköröökiä kerran kokeilin hetken mutta se räjähti suuhun kuin kuusitoistakesänen teinipoika niin lopetin. Toivoisin että sinäkään et polttelisi korkeintaan kuin siltoja takanasi.

Alkoholin suhteen minulla on tiukka nollaraja! Eli yhtään viinaa ei saa jäädä juomatta ja onnistun siinä päivittäin.

Harrastuksia minulla on ja ollut monenlaista. Harrastettu on muun muassa juoksemista, milloin piparin perässä ja milloin poliisia pakoon tai viittä vaille 9 kaljakauppaan.
Olen myös urheilullinen ihminen ja saan jopa jalat lattiaan ja pään polvien väliin.
tosin en omien vaan satunnaisten horojen jotka vaan sattuu säälistä antamaan ja jos ei silläkään niin parilla tyrmäystipalla hommat hoituu käden käänteessä, kirjaimellisesti kuin kotona.
Olen toki myös joskus urheillut ihan tuloksen kanssa! Olin pärekorien punonnan kylän välisten kolmonen! Meitä oli kaksi osallistujaa. Minä ja Masa. Masa voitti ihan munan mitalla.
Veikkaan että se käytti dopingia. Eihän se muuten olisi voinut voittaa kun se on invalidi, jolla ei ole käsiäkään.
Harrastan myös punttihommia ja painonnostoa. Puntti tutisee tosi hyvin ja helposti ja painonnostossa ollaan iloisesti kohta jo 90 kiloa kohti menossa! Hyvä tulos kun ottaa huomioon että aloitin 53 kiloisena, eli melkoinen keskikehonrakentaja. Kesäksi olisi tarkoitus saada satanen rikki.

Musiikki miehiä olen henkeen ja vereen. Korvatkin soi usein. Musiikkimakuni on metallicasta mattiin ja teppoon mutta säkkipillin pauke ja jazzi ei korvissa soi.
Minulla on absoluuttinen korva ja onpa minua sanottu jopa täydelliseksi torveksi! Olen tehnyt jopa rahaa äänelläni. Naapurini sanoi kerran että saat kympin jos et enää laula suihkussa.
Olen ollut myös mukana orkesterissa kerran. Nuottitelineenä. Sain kovasti kehuja että hyvin pysyin paikoillani suurimman osan ajasta vaikka harrastankin ad-hd:tä.

Elokuviakin tietenkin katselen. Lemppareita ehkä kurkunleikkaajien saari, leikkaamaton versio ja samoiten saksikäsi Edwardin leikkaamaton versio.
Romantiikkakin kelpaa. Varsinkin Emmanuelle ”vetää herkäksi”.

Olen myös paljon kouluja käynyt mies. Ammattikoulunkin 3 vuotista palikkalinjaa kävin melkein 6 vuotta. Ei se matikka ollut ainoa missä minulla oli potenssiongelmia.
Olen siis ammatiltani puuseppä mutta myös palomieheksikin tituuleerattu. Ei sillä että yhtä pitkä letku vaan kuulemma mestari sammuttamaan liekin, ainakin tunteen palosta. Ei auta karismakaan kun on vaan 5 senttiä sinistä nahkaa. Mutta minkä pituudessa häviää, sen lyhyydessä voittaa.
Ja vaikka ei tällä pornofilmiin päästä ja edes lyhytelokuvaa saisi niin ainakin ehkä sellaisen mini-sarjan edes. Mutta ei se ole niin justiinsa kun tälläinen ”pekka töpöhäntä ja puolihölmö kengännauha” se on kelvannut ennenkin. Kaikesta tästä huolimatta olen tosi voimallinen rakastaja! Sängyssäkin tulen salamana. Sellainen villitiikeri ja vällykäärme olen.

Ja eläimistä puheen ollen, pidän eläimistä. Exäni oli lehmä ja sitä edellinen melkoinen munahaukka. Verokarhukin vierailee usein luonani ja entinen anoppini oli melkoinen puuma että oksat pystyyn!

Minussa on myös kokin vikaa ja olen vähän kuin samoilla opeilla keittiössä yhtä hyvä kuin makkarinkin puolella.
Siellä loihdin yllätyksiä munasta ja teen ylikypsästä lihasta suuhun pantavaa. Myös hiiva tekee ihmeitä ja sienestä jää hyvä maku.

Pidän myös matkailusta. Höyhensaarilla varsinkin käyn tosi usein ja kerralla pitkään.
Monet nähtävyydet ovat minulle tuttuja mutta linnoihin olen erikoistunut ja käynyt useasti aika monessa linnassa. Voisi jopa sanoa että kotini on linnani. Viimeksi taisin käydä Pelsolla.
Harrastan myös äkkilähtöjä silloin tällöin. Yleensä perjantaisin kun poke heittää pihalle baarista.

Olen myös kielimiehiä. Osaan hakea aikuisviihdettä jopa 7 eri kielellä ja soomi kielikin on melkein sujuvaa promillemäärästä riippuen.

Toinen nimeni on romanttisuus! Tiedän naisen arvon ja elän sen mukaan. Yleensä se on satasen tunti kadun kulmalla. Pidän myös naista kuin kukkaa kämmenellä. Näprään hyvään kuosiin, otan savut ja poltan sen.
Eli olen tälläinen romanttinen kuin roskapönttö ja kerrankin piirsin työttöystävälleni kusella lumeen nimikirjaimet ja siihen keskelle sydämen. Kerran myös ostin sille kalliin kaulaketjun pyytämättä ja yllätyksenä kun se oli rikkonut nilkkaketjunsa. Sillä se sitten pysyi paremmin patterissa kiinni, eikä päässyt karkaamaan. Laadusta ei kannate tinkiä. Sitten ne vielä kehtavatkin väittää ettei miehet tiedä romantiikasta ja lämpimän turvallisuuden tunteen antamisesta mitään!
Minä myös vähän runoilen. Minulle rakkaus on kuin tunne rapula-aamun paskan jälkeen. Herkkää eikö totta? Ihan itse kirjoitin.

Pidän lapsista, itsekin olin nuorempana, ja sanovat vieläkin että olen lapsellinen pentu. Mutta eikö se ole että kasva isoksi, älä aikuiseksi. No lapset on rikkaus. Varsinkin niille joille pienet pellavapäät ompelevat palloja kellarissa yöt päivät. Itselläni ei tiettävästi ole ja varmaan tottakin kun exäni tituuleerasi tuhkamunaksi.

Tällä hetkellä työtön, vuodesta 2001. Tekisin toki röitä ellen olisi niin allerginen.
Heti kun kuuleekaan sanan, niin nuhaa alkaa pukkaamaan ja verenpaineet nousemaan.
Kerran jopa kiveksiin tuli jotain ihme pokuraa ja märkiviä haavaumia mutta lääkärin mielestä ne taisivat johtua vain syfiliksestä.
Viime viikolla näin myös painajaista että olin töissä. Tärisin ihan hiestä kun heräsin, enkä meinannut saada unta enää sen jälkeen edes äidin vieressä. Toivottavasti painajainen ei enää toistu.

Varakkuus, eli fyffe on minulle vain numeroita. Ja onhan nuita juoksukaljoja, juoksutakseja ja juoksukenkiä jne...
En ehkä voi antaa sinulle kuuta taivaalta ja punaista tupaa ja perunamaata mutta sukupuolitaudin pystyn varmuudella antamaan vaikka heti kättelyssä. Sehän meitä yhdistäisikin kivasti sitten.

Voisi kai sanoa myös että olen hengellinen mies. Raamattu on minulle tosi tärkeä tuki ja joka päiväisessä elämässä mukana antamassa tasapainoa. Se on sängyn takajalan tukena ollut jo monta vuotta.

Olet kanssani syvil... hyvillä vesillä. Tulevaisuutemme olisi valoisa, sen takaan. Vaihdoin eilen otsalamppuuni patterin.

Tehdään itse onnemme, eikä kuunnella muita. Äitikin tuppasi sanomaan että ”sinä se et kyllä pitkälle pääse elämässäs!” mutta hyvinhän olen päässyt. Nytkin jo 500 kilometriä peräkylästä porojen seasta kainuuseen!
Opettajakin ruukasi sanoa ettei minusta tule ikinä mitään mutta kuinkas väärässä sekin oli kun tänäänkin on tullut jo kahdesti kakka.

En ole epätoivonen enkä kranttu mutta jotkut rajat ne on vedettävä. Jos ei muuta niin bikinirajat.
Eli sellainen ihan missi mitoissa oleva pirkko olisi hakusessa kun itsekin olen tälläinen adonis.
Ei kiitos mitään Tarja Halosen näköistä ja kuuloista puutarhatonttua, eikä mitään sellaista pepperonipizzaa, eli yhtä rasvasta ja mokuraa täynnä.
No toisaalta pussihan menee päähän kuin päähän muutenkin kuin liimaa impatessa.
Pääasia että ottaa eteen kuin pedarilla puuhamaassa.

Tässä sitä nyt vähän minusta, eli hommat on hoidossa, niin kuin minäkin.
Jos ja kun kun näillä puheilla sytyit kuin Ylivieskan kirkko ja lempi leimahtaen kostuit, niin ei muuta kuin soittele! vaikka triangelia!
Mutta edetäänhän hitaasti koska olen vähän jälkeenjäänyt kuin paskavana vanhainkodissa.

Lopuksi tässä kun olen tälläinen seksisymboli joka saa naisen kun naisen helposti kostumaan...
tosin usein vain silmistä, mutta kostumaan kuitenkin, niin olisi muille onnen onkijoille mielestäni parhaimpia iskurepliikkejä, joilla olen saanut helposti naisilta, milloin avokämmenestä ja milloin käsilaukusta tai pippurisumutteesta.

-Haluisitko käydä matelijanäyttelyssä? Voisin vilauttaa viiden sentin vikkelää vällykäärmettä minun kämpilläni?

-Onko porukkasi kaloja kun sinä olet kuin lahna ja haiset niin vitusti sillille?

-Oletko käynyt partion kun sait näin nopeasti minun teltan pystyyn?

-Oo sä mun ransu niin minä olen nyrkki sun perseessäs


pilke silmäkulmassa terveisin: Metrilenkki83, tuleva ex-poikaystäväsi

jos se arki ei saa aina muistamaan meitä
niin viikko jo ilman sua tekee perkeleitä
mies ei osaa aina sanoiksi niin pukea
mutta olet joka sanaa, mitä voit lukea
lottovoitto, silmässäni roska vuodattava
silmänruokaa, niin paljon pahaa suodattava
hymyä ja naurua päiviini tuova
kuin kesäisen auringon lämpöä luova

otit sydämeni, sinulla se yhä on
käpertynyt, kuihtunut varsi valoton
loppui hoitaminen, jatkoit matkaasi
toistuu täällä jälleen ikivanha fraasi
liike pysähtynyt, kaunein kukka lakastunut
menneeseen, satuttavaan, sinuun rakastunut
taipuen tummunut on aika maan poveen
musta, tuoksuton, silti odotus on oveen

musta yö, mustat veet
ottaa yö viel kyyneleet
musta yö, mustat näyt
hiljaa yössä yksin käyt