IRC-Galleria

"ajatus tehdyssä maalauksessa

*****************************************

Kesän auringonlaskussa me vain lähekkäin
on unelmista hartahista kauneus totta näin
ei löydy onneen sanaa, lämpö, tunteet kertoo sen
kädes kultaa enemmän kun löysin susta rakkauden

*****************************************

Puolet puuttuu minusta, ne mukanasi veit
vain hetken pienen musta ehjän, kokonaisen teit
tähän viereeni kuuluisit pitkään, niin mä luulin
kunnes viimeiset kiduttavat sanat hiljaa kuulin...

Anteeksi, minun täytyy mennä...

* on turha pitää sämpylää ja margariinia erossa toisistaan. *

ja taas elämää suurempia viisauksia

näitähän alkoi syntymään, joten silloin pitää kirjoittaa...





SATUTTAVA TEKIJÄ

Olet siinä, yli kierroksia käy tahtomattaan
pysäyttää liikettä ei voi ison rattaan
hiljainen, etäinen, vaikka haluis muuta
sanoja ois satoja pitäis avata vaan suuta
vaikee tyyntyy mut en haluu enää loukkaantua
liian helposti kiedot ja haavoitat sä mua
vielä hymyilen, väreilen, olen iloinen sinusta
mutten näyttää uskalla sitä sulle minusta
ole kiltti, älä herätä mua rakastamaan
turhaan tielle kivun, siihen tuttuun tilaan samaan
kun en saa pois tunteistani edes puoliakaan
tiedät sanomattakin, viet olotilan vakaan
ei ole täällä kuuma, se sinusta vain johtuu
mut pitäis olla kova kun ei kipuunsa saa lohtuu
harva maailmas saa toisen pitkään polvilleen
ennen kuin huomaankaan ihan ulapalle meen

olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman
olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman

viha-rakkaus käsi kädes kulkee, totta on
paljon nautitko sä tästä ja kun otat komennon?
tuntuu, ettet tunteen valtaa paljoo ymmärtäisi
niin helppoo elää oisi jos pelkät muistot jäisi
taas katkerien kyynelten kanssa unimaahan
toki tyhjää loputtomiin näin ikävöidä saahan
mut en haluu enää kipeästi kiviin koviin kaatua
taas huomiosi sinun edes hiukan minuun saatua
en vaan osaa sinun kieltä, sinun tekojasi lukea
näin maahan uudelleen, eikä ole susta tukea
sä annat hiukan toivoa ja sitten työnnät pois
musta rauhan sydämellein suoda nyt jo sois
mutta ei, tulit jälleen kummittelemaan
taas syvän viillon syvälle mun sydämeeni saan
luulin kerran ettei enkelit satuttaisi toista
taas hiljennyt ja haihdut vaan kipua et poista

olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman
olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman

olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman
olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman

KUOLEMAAN ”RAKKAUTEEN”


taas on kivasti siinä normi pistees pariskunta
alkaa möykkä, tulee tupaan urakalla lunta
taas toinen meni mokaan, valmis on se soppa
siinä saapi osumaa varmasti myös kroppa
huudetaan keuhkot ulos, itketään, hakataan
sanotaan et se on loppu, laukut taas pakataan
mitä sitä vittuu, pian kaikki taas reilas
rauha maassa, vaikka toinen pandasilmät teilas
sama show toistuu, uudestaan ja uudestaan
ei tehä mitään asialle, antaa mennä vaan
valheita ja pettämistä, ikuista jättämistä
paskan puhumista, toisen maan rakoon sättämistä
juovuksissa möykätään, kerrostalo raikuu
pariskunnan soitinmenot kaikkialle kaikuu
loppuu usein siihen että paskalakit vie
siinä sitten putkas taasen toisen illan tie

*
kuolemaan ”rakkauteen”
minä jään, taas sinne meen
kuolemaan rakkauteen

kuolemaan ”rakkauteen”
minä nään, taas sinne meen
kuolemaan rakkauteen

jatkuu sota, kesti rauhaa kahden päivän verran
toinen kuulee, kuinka toinen petti jälleen kerran
aina ekaks tulee tieten että minä, minä
jos joku tässä vääräs, niin se oot sinä, sinä
niin tekopyhä-paskoja kuiten kumpainenkin
toinen heittää astioita, toinen rikkoo penkin
ei tuota lisää tämä peli muuta kuin huonoa
ei nähdä pitemmälle sitä omaa kuonoa
vieraissa sängyissä päiviä ja öitä
kun oltiin muka kavereil tai hakemassa töitä
juomas heti taas kun vain tilaisuus koittaa
toisen perään onkin sitten ihan turha soittaa
mennää miten huvittaa, vitun tuttuu juttua
käydään koittaa panee jotain ehkä hänen tuttua
on-offii-on-offii, ei lukuu pitää jaksa
elämä on tätä vaan, ei kumpikaan maksa

*

muka rakastetaa toista taas yks pieni hetki,
kunnes paljastuu uusi kusetus tai retki
onko tässä järkee, pitäs käyttää vähän nuppia
mut lisää paskaa niskaan, jälleen kaataa kuppia
pilattu jo aikapäivii sydämestä hyvyys
muisto enää silloinen lämpö, tunteen syvyys
kuukaudesta toiseen, tuska kauas loistaa
kumpikaan ei puutu, vaan samaa kaavaa toistaa
kuin pakon eessä yhtä jatketaan matkaa
ei voida sopii, lopettaa, ja omil jatkaa
näin kun homma vaan jatkuu jatkumistaan
miinuksia tiuhaan tahtiin synkkään listaan
niin voi käydä sitten ihan miten vaan
joskus se luukin loppuun asti kalutaan
saattaa vaikka tulla pimee hetki, kaikki muuttuu
siinä sitten ollaan, vain pakki silloin puuttuu

* x2

TOISENLAINEN KESÄ


On aika, väistyy talvi, luonto vihreytensä saa
taas ympärilläin eloon kukoistaa

puissa lehdet, kukat maassa väriin puhkeaa
taas tuntee valon, lämmön tämä maa

linnut laulaa, muiden ilon kuulla, nähdä saan
enää nauti en mä ollenkaan

sisään sade harmaana ja ukkonen pauhaa
ei häntä, ei myöskään rauhaa

hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
en elä ollenkaan elämää

hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
ei eloon yhtään saa kipinää

ennen oli toisin, häneen painautua sain
yhtä oltiin, silloin elin toiveitain

tuoksu tuon ajan, kaunis kesä rakkauden
mistä unelmoin, sain kaiken sen

veden välke, tulen loimu, huviin pääse en
yksin haaveilen ja tunteilen

mikään auta ei nyt, kukaan toinen ei oo hän
synkkää kesää mustaan suruun väritän

hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
en elä ollenkaan elämää

hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
ei eloon yhtään saa kipinää

auringon laskuun ilman sua
auringon nousuu ilman mua

hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
en elä ollenkaan elämää

hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
ei eloon yhtään saa kipinää

näen kasvos, juosta tahtois, ottaa syliin, suudel pitkään
mut se hetki meni jo, ei auta teot mitkään
ota tilanteesta kiinni, sitä sanotaan
niin myös pitäis, jälkeen päin ehkä turhaan anotaan
kun ei aikaa taakse päin voi siirtää hetkeekään
eikä muual kuin sun mieles käydä yhtä retkeekään
seilaan lailla kaarnalaivan tuskan, kyynelten laineil
virran viemää, tie on ulos tämä surul, paineil
tilanteita menneest on niin kivuliasta hilata
niin pinnal muistot elää, kuinka voikaan kauniin pilata
niin monta kultaist kuvaa, jotka polttaa, sattuu silmiin
onnellista loppua ei tullut tähän filmiin
en tajuta vaan voinut, minkä kanssa elon jaan
kuinka kipee sua ilman tulisin mä olemaan
kuinka syvään voikin toiseen toinen uppoutua
kaarnalaiva päästettiin, se kaatuu, mikään auta ei mua

ja viisauksiva a'la tumpelo

*
ELÄMÄ KAIPAA MAUSTEITA
YKSINÄÄN SE MAISTUU PASKALTA

tuike tähtösenä ainoo, hän elämäsi valo
roihuaa kauas niin syvä tunteen palo
katse häneen kerran, kivun, poltteen saa rintaan
sieluusi koskee, hänen ei pintaan
niin ihminen yksin, päiväsi ankeat
uudelleen harhaunelmiisi lankeat
poskillasi vana kaipuun, rakkauden luomaa
mietteitäs kuule ei, ikävääsi huomaa
kuihdut kuin kukkanen syliin syksyiseen
rikkoutuu haaveet kuin pinta veen
viimeisen toiveen ilta pois vei
toiset saavat tilaisuuden, toiset taas ei...



reilu meininki...

***************************************

Pitämällä kiinni lujaa auta ei aina
elämän polut kun kulkee mutkikkaina
tekemällä kaiken ei haluttua takaa
vaikka oisi kuinka siihen usko toivo vakaa
antamalla itses ei ehkä riitä sekään
mahdottomiin kun emme pysty mekään
vaikka kuinka halajaa ei voi vain vaikuttaa
sielu hiljaa yksin sellissänsä olla saa

***************************************