IRC-Galleria

kertoo tilanteesta kun on vaan parempi pitää pää kii vaikka oisi niin paljon annettavaa...


Diamond_Hiljainen haikeus


ei hän kuule ikävääni
tyynyyn painan pimees pääni
kaipaan hiljaa...hiljaa x2

hän, hän, ei maailmas vaan taas muuta mun
unia ja kuvia, mä tunteeseeni pakahdun
ei kai pitäis, silti sydän lyö lujaa sielul tälle
vastaan käyn ittee, siltikin hajoon ikävälle
mut ei hälle avautua voi, tuloksen sen tiedän
hiiren hiljaa siitä, kaikin voimin tämän kivun siedän
olkoon kuulematta kiduttavaa kaipuutain
enempää en kestä pettyy mä enää näillä main

ei hän kuule ikävääni
tyynyyn painan pimees pääni
kaipaan hiljaa...hiljaa x2

niin vaikee olla hiljaa tästä, äänetön kuin seinä
mut tää maailma muuten pelkästään taas ois kyyneleinä
ootan, jos hän avautuis kuin kukka, ei tuu tapahtuu
joten vuodan pahaa yksin, ei kai auta mikään muu
ei piilottaa pitäis mut se totuus pakottaa
aina kun mä avaan sydämen, jokin sakottaa
vangittuna tunne, kovaa tunneasioiden vaikeus
hänet haluisin mut vaan hiljainen haikeus

ei hän kuule ikävääni
tyynyyn painan pimees pääni
kaipaan hiljaa...hiljaa x2

tuo hän tunnetilan myrskyn, sekaisin mä oon
ei vaan uskoo kestä että pääsis tästä aurinkoon
joudun sivusta seuraamaan, jatkaa näin vain
koittaa irroittaa sitkeästi tätä tunnettain
jotkin jutut pitää tiettyyyn pisteeseen jättää
vaikka kuinka muuta tahtois, vaikka kuinka mättää
ei elämä oo reilua, mutta minkäs teet
eteenpäin on vietävä sun myöskin raskaat askeleet

ei hän kuule ikävääni
tyynyyn painan pimees pääni
kaipaan hiljaa...hiljaa x4

blaa blaa vanhaa ja uutta yhdessä ja syntyi tämä tarina kun toinen lähtee.


Diamond_Mennyttä

viho viimeisen kerran ovesta mun kuljet
viimeiseen sinettiin mun toivoni suljet
kärsin, mä vapisen lailla haavan lehden
lähtöä, loppua meille sinun tehden
kasassa en pysy, ei miestä, koitan kyllä
sun sanoillasi vaikutus kuin viiltelyllä
viimeinen halaus, hetki elämässä
mä irti en tahdo, se ikuisuus on tässä
viimeinen katse viel silmiin rakkauden
romahdan mä just, tätä tule kestämään mä en
käännyt, oven kiinni painat, oot ikuisesti poissa
lattialle rojahdan tunteen pauloissa
nyt se on ohi, vaik ei uskoa vois
ei pahempaa tunnetta enää mikään tois
jätit minut tänään jälkees kyynelehtimään
tyrmättynä maahan mä ilman sua jään

ei korvata sua, ei oo parempaa
toista maailma ei sunlaista koskaan jaa
syvään sattuu kun en sua milloinkaan saa
sua mahdoton vain on unohtaa

mä vaan vuodan ja vuodan, ei loppuu näy
elämäni pysähtyi, vaikka kello vielä käy
kuin revittäis sydäntäni rinnasta, raastaa
elämästä otteluun suru tämä haastaa
täynnä sydän sua, täynnä pää sua, meitä
kylmät kädet peittää kasvojani pettyneitä
toivon turhaan palavan sun, istun oven pielessä
katson ovee, viestejäsi, soitto, viesti mielessä
mut ei sanat, teot, ei mikään riitä
mikään ei sua enää elämääni liitä
taivaltaa saan ilman vaik kuin satuttais
ymmärtää tahdo ei, kumpa voimaa sais
näin syvä tunne vie mukanaan loppuun saakka
mennyttä miestä oon, painava taakka
kantaa en jaksa, suruun sulkeudun taas
neuvo: jos sä voit, elä, älä pilaa unelmaas

ei korvata sua, ei oo parempaa
toista maailma ei sunlaista koskaan jaa
syvään sattuu kun en sua milloinkaan saa
sua mahdoton vain on unohtaa

ei korvata sua, ei oo parempaa
toista maailma ei sunlaista koskaan jaa
syvään sattuu kun en sua milloinkaan saa
sua mahdoton vain on unohtaa

~~~*~~~*~~~*
kaunis, miellyttävä kuin päivä kesäinen
luontoneen, tuoksuineen, elon värit olet sen
laulu lintujen, lämmin, helmeilevä vesi
kuin kirkkaan taivaan aurinko ihanuutesi

~~~*~~~*~~~*~~~*~~~*~~~

***************************************

vielä unet valtaat ja vuodatukseen herään
tänäänkin taas mielin haikein sun perään
näin käy kun siinä tunteessa voimaa
ikuisuuteen kai kaivaa ja soimaa
millään ei pois ota vuodet, helppoo tee
liian syväl haava, ikäväl ei umpeen mee
rakastaa en tahtois vaan haudata jo tän
en siihen kykene, sä elämää oot enemmän...

****************************************

kappale yksinäisyydestä joka vain valtaa..


Diamond_pimeyteen


pimeyteen
yksinäiset, minä, moni muu taipuu
syvään meen
sinne mielin haikein, suruun vain vaipuu
pimeyteen
kuka tulee enää, haavoja nuolee?
syvään meen
minne yksinäiset kaatuu ja kuolee
pimeyteen

yksinäisen elo kuin raamit tauluttansa on
taas pitäis kestää yksi yö, yksin onneton
jätän tv:n auki kun käyn nukkumaan
ettei yksinäistä olis, jotain ääntä kuulla saan
näitä iltoja liian monta jo viettänyt
viimeiseen kiinni mä uskosta piettänyt
ei auta, petiin painuu yhden jäljet vaan
peitto lämmitä ei mieltä, yössä valvotaan
toivon täyttyvän lämmöllä, äänillä kodin
sillä tunteella kahden, mut yksin mä sodin
turmion tunnelma huoneen taas täyttää
en pysty valoisaa puoltani näyttää
kivitetty itsetunto, kai mä oon pilalla
virheellinen, tuntuu tällä olotilalla
masennus kun saa kii, vie syvään mukaan
joka tän on kokenut, ei kiellä sitä kukaan

pimeyteen
yksinäiset, minä, moni muu taipuu
syvään meen
sinne mielin haikein, suruun vain vaipuu
pimeyteen
kuka tulee enää, haavoja nuolee?
syvään meen
minne yksinäiset kaatuu ja kuolee
pimeyteen

tunnit vitun raskaita, silmät kuivuneet
uupunut ja maassa vaikka kaiken minkä pystyt, teet
kuin lapsuuden pehmo nurkkaan, kaappiin sysättynä
niin monta mustaa ajatusta näyttänyt mun kynä
olo jäänkylmä mieltä synkkää musertaa
koittanut oon panna vastaan, kaiken pusertaa
ketään vierellä ei, alas painuu pää, suu
ei onni etsimäl, muutenkaan vastaan tuu
en mitään apuu auttavaa enää juuri keksi
roikun päivät, koitan saada jotain aikaseksi
tuntuu tapahtuvan hyvää ympärillä muilla
onnenarpa kiertää mut, hymy toisten suilla
mulle sataa kuin lunta taivaalta huolia
henkisesti kuolen, en jaksa pitää puolia
lamaantuneena, hiljaa, heikkona kaadun
ilman saappaita mä maan poveen maadun

pimeyteen
yksinäiset, minä, moni muu taipuu
syvään meen
sinne mielin haikein, suruun vain vaipuu
pimeyteen
kuka tulee enää, haavoja nuolee?
syvään meen
minne yksinäiset kaatuu ja kuolee
pimeyteen

pimeyteen
yksinäiset, minä, moni muu taipuu
syvään meen
sinne mielin haikein, suruun vain vaipuu
pimeyteen
kuka tulee enää, haavoja nuolee?
syvään meen
minne yksinäiset kaatuu ja kuolee
pimeyteen





Tuomas Föhr

tämäkin vanhaa mutta muokattu rajusti "paremmaksi".

Ei kukaan

kuolleen, syksyisen, kovan maan
taas lumi peittänyt on vaipallaan
kesä, syksy muistoissa kun olit mun
liikkua vaikea haavoitetun
takana oot eilisen, en sitä saa
kylmä aika mua yksinäinen odottaa
en tehdä mitään asialle voi
sanas sun sisään myös talven toi
pitäis vaan hyväksyy, tää ymmärtää
voimakas tunteeni yksin jää
en pysty elämään vain tämän mukaan
rakastan, sua ei voi korvata kukaan...ei kukaan

paljon on mitä tänne en laita. katselin tuossa tekeleitä vanhojakin, siis VANHOJA ajatuksia kansion uumenista ja ajattelin puottaa pari taas jos kiinnostaapipi.
mitähän uskaltasin heittää vuodeksi hmmmm..ehkä joku 1998 ?
tuttua mutta eipä se suru ja pahaolo kovin muuksi muutu

Annanko periksi?

kai ainiaaks kaipuu sydämeeni jää
sun lähtösi vieläkin itkettää
vaikea kulkea päivästä toiseen
uskoa elämään aurinkoiseen
on olo haikee, niin kylmä olla
antaisko periksi vain sovinnolla?

turhamaista

en voinut mitään kun sä mut hurmasit
enkä sillekään, pienen rakkauden surmasit
yritän elää, tuskaa suodattaa
vaikeaa on, vain voin vuodattaa
en tahdo, voi vain asioita myöntää
kurjuus syvemmälle synkkyyteen työntää
kun ovi tuskan maille aukeaa
usko elämään nopeasti raukeaa
niin paljon tulla mä sydämees koitin
petyin enää, kärsin, itseä moitin
ei enää silmiini lämmin valo paista
kaikki menetetty on, niin turhamaista

vanhaa ja uutta ajatusta. Kertoo kahdesta ihmisestä kun toinen voi olla vain ystävä. Monelle tuttu tilanne varmaan.



Diamond_Vain ystäviä


haluut olla vaan ystävä...kunnioitan sitä...

muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän kauneimman tunteen yksin sain
muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän pois saada koitan, kalleimpain

Vaikka lupaus pitää kylmänä pää
kulkee tilanne vain omaa ympyrää
ei päätösvaltaa, ei sanan sijaa
vaikka selän kääntää, seuraa kulkijaa
kuuroksi tekeytyä turha on siltä
sulkea silmiään enkeliltä
luokse tien löytää, sen armoilla
niin syvä vaikutus hetkillä noilla
ikävä niin sua vaikka juteltiin vasta
kauniiseen kaipuuta, niin puhdasta
sulin sinuun vain, selitys yksisyinen
sä oot enemmän kuin toiset, erityinen
sydän valinnut oman, johdattaa tietä
mutta et tule vastaan, kiinni koskaan pietä
et tässä elämässä, suru sisään tarttuu
niin paljon arpia ja lisää jälleen karttuu

muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän kauneimman tunteen yksin sain
muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän pois saada koitan, kalleimpain

tilanne on tää, usein saa ei mitä haluu
unelmoi aivan muuta, tähän maailmaan paluu
koitan tehdä kuin meille parhaaksi on kai
liikoja en luvata voi, liikaa sydän sai
koitan liian lämpimät sanat, ajatukset jättää
häivyttää tunteen, en enää kierrättää
vaikeaa tää on mulle, ymmärräthän sen?
toit, niin paljon loit sydämeeni yhteyden
sanotaan, että kaikkeen tottuu, toivon näin
käy tässä miten käy, toivon lopuks parhain päin
toivon etten liikaa ratkee, kiinni sinuun jää
en herkkää kuuntele kun heti kaipuun vierittää
koitan parhaani tehdä ja olla hyvä meille
maailma vaikka ilman sua polku kyyneleille
pelottaa vaan, riitttääkö voimat minne asti
kun nyt jo tuntuu kovaa, tyhjään katson kaihoisasti

muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän kauneimman tunteen yksin sain
muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän pois saada koitan, kalleimpain

sattuu, ei tunnit tunnu peittävän taa
en saa sammumaan kaipuuta korventavaa
susta, meistä vain mahdoton unelmani kukkii
syvään polttaen, polun unohdukseen tukkii
kuin kuuta kurkottas, tyhjää se on
totuus kylmä kuin hanki, yö lohduton
niin fiksu, mukava oot, kaikkee mitä toivoo voi
en voinut mitään sille, suhun sydän ankkuroi
tuntuu väärältä, vaikka se oikein onkin tässä
tukahduttaa hiljaisuudes tunteet ikävässä
toivon ettei tämä meidän ystävyyttä estä
on helppo pitää noin mahtavasta ihmisestä
ystävyys tää vienyt eloni mun parempaan
oon sulle lähel, jos tarvit ihan mitä vaan
oon kiitollinen, vaikken mä sua saanutkaan
tein tämän rakkaimmalle, eli sulle tämän jaan

muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän kauneimman tunteen yksin sain
muuta sä et voi olla, ystävä vain
tän pois saada koitan, kalleimpain


Tumpelo 2.3.2011

tästä haluisi sellasen hassun hauskan industrial kappaleen...




Diamond_Kiitti vitusti!



Suoraan suomeksi, paskana, palasina, olen
ei vain suohon uppoa vaikka kuinka polen
tämä helvetillinen vihlonta, riivaus
kiilto näissä silmissä, veressä kiivaus
varmaan muistat kun syvään loukattiin
sua syvemmin kuin koskaan kirpasi niin
sitä samaa minä aseita vailla täällä koen
vitutusta rankkaa seinille hoen

kiitti vitusti enkeli kun teit näin
puhtautes sokaisee mun silmiäin
sulle varmaan paikka siellä taivaassa on
olet todellakin niin vitun uskomaton
prinsessa, rehellinen, perikuva hyvyyden
näytit mulle kivun, tosi surun syvyyden
nyt elämäni helvettii, valo ykskään loista
tuskaa, jota mikään vitun rohto maailmas poista

kiitti vitusti, muistan niin suurella lämmöllä sua
vitun ihana nainen!
hyvin lämmöllä, kauniisti kohtelit mua
oon sulle samanlainen! x2

vaikka lihaani poltat, toit varjoisan puolen
kurjuuden, vihan, vitun kirotun huolen
jokin on ohi kuiten tänään, sen takaan
mua narussa ei viedä enää todellakaan
vielä ammennan raakaa voimaa mun sisään
heitän sut vittuun, kaasua lisään
tämän asian saatanan selväksi teen
mua kuseteta ikinä ei enää, sillä meen

haluun tässä kiittää, oot ansainnu sen
niin lämpimän, leiskuvan, runouden
kiitti kun puit mulle tämän pakkopaidan
soitat elämäni levyn viimeisen raidan
alusta sen pyörimään varmana laitan
vielä perkeleeltäni niskat taitan
vuodan tunteen sammuksiin, sinä vielä haihdut
oikeaan hyvään vitun varmana vaihdut

kiitti vitusti, muistan niin suurella lämmöllä sua
vitun ihana nainen!
hyvin lämmöllä, kauniisti kohtelit mua
oon sulle samanlainen! x4





Tuomas Föhr

kaikella on rajansa ja joskus tuntuu että nyt riittää...mies kirjoittaa kirjeen ja antaa lähtölaukauksen.


Diamond _ Lähtölaukaus


tässä tarinassa loppua onnellista ei
tässä tarinassa musta vain voiton vei
tässä tarinassa luoti vaan laatikkoon
lähtölaukaus kuulukoon, mennyt oon x2

tää vaan meni näin, päässyt en mä pois paskasta
toistan taas itteeni, tää on vain raskasta
kaikki voima revitty, päivät tuskaa antaa
pitäis jaksaa mutten jaksa murhettani kantaa
jokaiselle löytyy raja, tuli tänään vastaan
liekki sammunut elon, savu ainoastaan
lopussa niin olen, sitä pistettä vaille
taakse jääköön kaikki, riemu, onni, onnekkaille
mulle riittää, lähden, katson rajan toisen puolen
annan pois tämän mustan maalllisen huolen
kun tuska vie kaiken, niin ei mitään jää
viimeinen kyynel poskellani vierähtää
ei irti pohjatonta ahdistusta täällä saa
on aika koittanut, mun täytyy irrottaa
tämä on tieni mun, yksi laaki ja vainaa
pysäytän aikani, sormi lopun painaa

tässä tarinassa loppua onnellista ei
tässä tarinassa musta vain voiton vei
tässä tarinassa luoti vaan laatikkoon
lähtölaukaus kuulukoon, mennyt oon x2

kylmää rautaa vaan kylmempää hetkee
nämä jalat kanna ei enää yhtään ”retkee”
totinen on ilme mutta totisempi paikka
peräänny mä en mieles kuin kaikki vaikka
väsynyt, niin väsynyt, täysin tähän turtunut
mieli muovaa mustaa, perustukset murtunut
kaikkeni antanut sisältäni, päästä
ei palkittu koittamisesta sinnikkäästä
aika sammuttaa valot, antaa mennä, olla
kun vähänkään toivoa ei, se on nolla
liipasimella äänettömyys ikuinen
en jaksa uskoo huomiseen, saanko anteeks sen?
näin sen tuntee sillon ku lähtö tullut on
kun hiljaisuus valtaa, sulkee kohtalon
kun suljen silmät nyt, enää tuska ei peitä
rakastan sua, muista, rakastan teitä

tässä tarinassa loppua onnellista ei
tässä tarinassa musta vain voiton vei
tässä tarinassa luoti vaan laatikkoon
lähtölaukaus kuulukoon, mennyt oon x2

umpikuja...
pettynyt...
ja niin vitun täynnä tätä!

tässä tarinassa loppua onnellista ei
tässä tarinassa musta vain voiton vei
tässä tarinassa luoti vaan laatikkoon
lähtölaukaus kuulukoon, mennyt oon x2





Tuomas Föhr