IRC-Galleria

ei tapahtunut tarinassa toivottuun tapaan
siinä piti toinen saada kauniin, vapaan
olisin sut tahtonut elämäni valoksi
käyvän sun rintaani, elämääni taloksi
toisillemme olleet se ainoa, yksi
tunteet ei tarkoitetut peitetyksi
puolesta matkasta alkuun näin takaisin
jos toisin, kaiken, elämäni jakaisin
mutta käy kuin elokuvissa ei täällä
kaikki loppuu aikanaan, kivi rinnan päällä
mutkia matkassa monta niin tiellä
kiellä en, vaikea on tätä niellä
katse on totinen kaukaisuuteen
pistoa rintaan, haavaan uuteen
antanut vaan meille tarpeeksi et
saisi et, liikaa silti merkitset

sain ajatuksia ja ideoita ja ne liitettyä valmiiksi kappaleeksi. joten tässä olisi hemppistä taasen suveen... räpinpuoleista tuttuun tapaan



Kipein sydän


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


revennyt on taivas, synkkää, sataa kaatamalla
samanlainen sielu myöskin tämän taivaan alla
ei enää hymyyn, kesän eloon peity täällä päivät
hyvästit kun heitettiin, niin sinne nekin jäivät
kastuneena yksin istun täällä kylmissäin
murtuneena, sydämestäin liikaa sinuun jäin
sade huuhdo ei mun kyyneleitäin, pois mun kaipuutain
sydämen mä kipeimmän niin lähdöstäsi sain


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


jätit jälkesi syvään, lähde milloinkaan pois ei
sammuin hetkenä kun aika meidät loppuun vei
auta ei mua enää mikään, en vaan näe, en kuule sua
enää koskettaa voi koskaan, muistot ei voi unhoittua
sade pidä taukoo ei, vaan pisaroita riittää
voin vain rakkaimmista muistoistani puolees kiittää
olit aikaa parhaimpaa, en enää moista koskaan saa
pilvet loputonta tuskaa tähän maailmaan vuodattaa


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


tämä sydämestäin särkyneestä on vain kulta sulle
joka hetki menee ikävälle, turhaan haaveilulle
elon arvo killinkiään ei vain enää ole mulle
päivät suruun, tuskaan, vihaan jäävät sielul rikotulle
mitä sanotaankin, tehdään, en vain voi mä mitään sille
tältä tuntuu heittää jäähyväiset niille unelmille
olin kukka jota kastelit ja valoo, lämpöö annoit
nyt vain täällä kuihdun, ei se mennyt niin kuin vannoin, vannoit


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


omistan mä sydämen sen kipeimmän
rakastan sua joka päivä enemmän
kaipaan sua joka hetki enemmän

kaipaan, mietin kun mun silmät uuteen päivään auki saan

sen melskeessä, kunnes alkaa iltaan painumaan

kun kääntyy hämärään, hiljaisuuteen, pimeään

sinne asti yöhön, sitten unessain taas sut mä nään

päivään seuraavaan toistuu sama kierre loppuu vailla

niin kauan kai kun kuolen rakastan vain hullun lailla

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

kumpa syleilyssä suven oikein onnistais

kumpa tunne sydämessäin onnel palaa sais

kumpa kaipaukseni pisarat viel iloks muuttuis

kumpa haaveeltainkaan ei syvää lämpöö puuttuis

kumpa toive hartain minun totta olla vois

kumpa kuiskaus nimes sieltä luoksein syliin tois

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

kappale jolla ei enää ole mtn sanomallista merkitystä.. aikas meni jo...oh män niiku sanotaan.




VIIMEINEN PYYNTÖ, VIIMEINEN KERTA


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta


voikin olla ihmissielu niin rikkinäinen
polku mitä tallaa luokse kauneimman on heikko, jäinen
luulin löytäneeni meidän yhteisen sävelen
mut en tiedä enää, kämpäs yksin mä kävelen
en koko vitun yönä nukkunu, ja aamu uus
taas vaivaa tämä tilanne, sen epätietoisuus
ei unta, eloo, iloo kun ei pysty, sulla valta
mun silmät vuotaa, sydän hakkaa, tuntuu kamalalta
kulutin, mä annoin liikaa, meille täysil elin
olen loppu, anna happee, olen elämääni selin
ei välineitä, haluu sammuttaa vaan suurta tultaan
tuntuu, että seuraat kai mua elämästä multaan
sielä kai ne tunteetkin sit viimeistään maatuu
mut hakkaa sydän sul nyt, päälle seinät täällä kaatuu
paatuu en vaan osaa, kun oot halumaani laatuu
kun oikein nappaa onkeen, haluu menettää ei saatuu


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!


oot vaikee avattava, aarrearkun kansi tiukas
tiedän, epäröit, ei helppoo sulkaan, onni ollu niukas
mut mä uskon meillä oisi hyvää, lämpöö, annettavaa
jos sä pystyt, portti sydämeesi mulle silloin avaa
tiedät mitä olla vois, se yhes todistettiin
en haluu ketään muuta, en ees ala tyhjää ettiin
meitä kahta onko, mitä kirjoitettu tähtiin?
musta hetken taivas päällä maan me silloin nähtiin
sanoit miettineesi meitä, vois hyvä olla
hukkaan meitä älä heitä silloin liikkeel tolla
mut niin helposti viet taivaisiin, niin helposti tuot takas
unelmoimaan innostuin että voisit olla rakas
olet ensilantti, kaunista, kuin nousu auringon
nyt se laskenut on yöhön jättäen, niin tuttuu on
tää on viimeinen pyyntö, ota nyt taikka jätä
kuuntele sun sydäntäsi, mieti meitä, juttuu tätä


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!


tää on viimeinen pyyntö sinun suuntaasi nainen
usko meihin, olen ilman sua vajavainen
kaksin astel eteenpäin ois paljon helpompaa
kun tietää, kanssa tärkeimmän oot, vierel kulkee saa


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

me ollaanko koskaan enää lähemmin kuin ennen?
nyt mietin haikein mielin sua nukkumaan mennen
halata sua lämmöl kuin silloin vielä saanko?
tunteilla kosketaanko, joskus suudellaanko?
on tärkeitä, rakkaita viestii monta tässä
en poistaa niitä voi, jälleen niitä miettimässä
ne muistuttaa, luovat sinuun kovaa ikävää
minne mennään, miten käy, mitä meille lopuks jää?
antaa suudelman, koskea, välittää mä voisin
vierelläs sun oisin jos vain asiat ois toisin
vaik ei pitäis, ootan kai, et tiemme kohtaisivat
tulisit mun luo, alkais ajat onnen uuden, kivat

voin nähdä kauneuden, mun rakkauteni kuvan
mutta kosketukseen kai unohtaa voin luvan?
voin hajuvetesi sun selvästi haistaa
mutta en kai huuliltasi suudelmaa maistaa?
voin kuulla äänes, sisään se mun kantautuu
mutta ei kai tule sanas lämmöl rantautuu?
voin virrattaa kyynelt miljoona vaikka
mutta multa sydämestäs poissa onko paikka?

kai hiljaisuus kertoo kieltänsä omaa
oot enää herkkää, haavettain somaa
ikävänä silmissä, rinnassain kipu
kaipuuna, joka ei matkastain tipu
kauniin laulun halusin vain meistä
en suruu unelmista rikki revenneistä
uskon, maailmamme mennyt paremmaksi
jos oisi oltu yhdessä me kaksi
korjasit sydämeni, sitten rikoit sen
silti ootan sua syliin, niin haikailen
uppouduin syvään, heikkoon hankeen
rämmin ja kärsin ja uudelleen lankeen
kauniita silmiäs katseellain hain
ne kohdanneet eivät, kylmyyttä sain
teit haavan syvän minuun ilman terää
vuodan ja tiedän, en lämpöön herää
katse tai miete sinuun yksi ainoa
irti en pääse, en kestä sen painoa
niin helppo särkyä tunteilla aidoilla
oot herkän musiikin kaikilla raidoilla
tulisitpa lopettaa tän tyhjän luomisen
vaikka et saisi, oot henkäys huomisen
sydämeni valittu, ei voi unohtaa
vaikka en koskaan sua enää saa

IKÄVÄÄN


taidan olla ainoa, enkä voi mitään, mut välitän susta niin....


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin


olikin jo liian hyvää hetken vain aikaa
ei se totta voinut olla, taas metsä raikaa
tuli takatalvi, kun kesän toit mul juuri
pettymysten jälkeen hyvää, sit taas kolhu suuri
tuoksusi viipyy, vaikka oot jo poissa
tuntuu sun lähtös sydämeni sopukoissa
jälkiä jätit, näkyy käynyt luonain oot
ei mikään hyvä kestä mul, maailma mustukoot
en jaksa kun muistaa, kun saa taas suree
lailla paukkupakkasen sydämeeni puree
niin pieni hetki, pieni aika sai mut välittään
sitten oven taa ja alle sateen yksin jälleen jään
lähtös kaiken kauniin muuttumaan saa ikävästi rumaan
maailman pienen kyyneleihin, suruun murskautumaan
hetket, halaukset, suudelmat, yhteiset yöt
sylikkäin, käsikkäin, sit maahan mut lyöt


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin


katselen sun viestejäs ja mietin taaksepäin
vasta silitin kun nukuit ihanasti vierelläin
hiuksiasi, ihoasi, huumas vanilijan tuoksu
ei enää kosketustakaan, ei auta peräs juoksu
sä lähdit niin äkkiä kuin tulit elämääni
kolkkoon pimeeseen joudun painaa taas pääni
taas hiljaista, kylmää kun ei vieres sua
oli niin onnekasta vartaloosi kietoutua
tuntui hyvältä niin elää, vihdoin nauttia täällä
kun oli muutakin kuin pilvet, sadetta mun päällä
päivät nopeat, nautit säkin, siltä näytti
kasvos, äänes, läsnäolos lämmöl tunnit täytti
helppoo oli, lähennyttiin, tuli onneen paluu
enää kyyneleet mun valuu, ei sua vaikka haluu
laitoit viestin oveen: me yhdessä aina
ne sanat siinä vielkin, olit aarre, lyhyt laina


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin


tutustua halusin, maailmaa rakentaa
yhdessä kaunista aikaiseksi saa
mutta yksin en mitään näistä pienist palasista
heitän toivon kaivoon tyhjist unelmista
oli tarinamme liian lyhyt kuin tähdenlento
kai oon yksin ikäväs, kai oon liian hento
kuin rakkaut ensi silmäyksel mun rinnas oli tulta
niin tuoreita, kauniita muistoja sulta
laskin suojan pois, tunteel heti antauduin
siitä kärsin nyt kun meres kyynelten mä syväs uin
mitään en mä kadu silti enkä tekis mitään toisin
vaik hakenu kuun taivaalta jos vain voinut oisin
enemmän kuin kuukausiin kanssas päivät elin
muutit hymyks surun, kesäks talven niin kylmän kelin
olit paljon pienes ajas, nautin joka sekunnista
luulin säkin välitit, hyvästi vain pikku *****


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin

sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin

ajatuksein susta kuin näky kuutamon
kauneutesi kimallus kuin lumipeitteen on
kuin loisteesta taivaalla tuhansien tähtien
kiinni jäin sinuun ensikatseesta lähtien
kuin tanssi revontulten väriloistossaan
olet mykistänyt, tuonut sen taivaan päälle maan
tähdenlennon aikaan hartaan toiveeni annan
se sinä olet, tosi tunteel sydämes sua kannan...