MURRETTU
maksoin menolipun helvettiin, paluuseen ei rahaa
piina pehmentänyt niin, enää pelkkää vahaa
tuli valomerkki, niin enää ei vaan tarjoilla
tuska seuraa vaan kuin tapana on varjoilla
olotila, etäisyys, muistot, kierre loputon
viikko yksin taas, sisälläni vain seuraa on
pääkopassani perkeleet rikkovat mieltä
nälvien, syöttäen pahaa, näyttää kieltä
vieneet ne rippeetkin siitä itsetunnosta
minkä viikot murtaneet henkisestä kunnosta
mikään ei vain mene sen ”kässärin” mukaan
ei varmaan kohta kaukana ole suljettukaan
ei silmätkään tottele kun kiellän ettei vuoda
voikin synkkyys henkisen vankilan luoda
sauna ainoa paikka missä lämpöä riittää
tuo elon syksy saapuen kesää pois niittää
kiiltää
silmäni kosteina, ei enää murrettavaa
viiltää
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x2
melkein toimintakyvytön kuin hullut pakkopaidoissa
kuin kiinni lepositeissä sänkyni laidoissa
kuin rikkinäinen kello, enää se ei käy
kuin kuu taakse pilvien jää, valoa ei näy
enää yksinäisyys juttelee suusta puhumastaan
tässä itselleni minä aina vaan vastaan
on kaatuneet haaveissakin pilvilinnat
kerään pölyä kuin nuo kalusteiden pinnat
pyykkivuori silti pienempi kuin minun noustava
paha olo tullessaan ei ole joustava
isku tähän ruumiseen aivan liian luja
eteenpäin ei pääse kun edessä on umpikuja
niin pohjalla kuin kivi, sitä sieluun asti kärsii
kohta epätoivo kahleistansa jalkaa poikki järsii
sateen saattelemana taas tuska vahingoittaa
niin vaikea koittaa sitä pois voittaa
kiiltää
silmäni kosteina, ei enää murrettavaa
viiltää
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x2
sattumaa, kohtaloa vai sitä karmaa?
oli miten oli, niin kärsimys vaan varmaa
mikään ei järjesty, mikään ala toimia
tiedän etten ainoa, sulle sinne voimia
hyvät hetket ohi on kuin tähdenlento
sen jälkeen taas kuin korsi, yhtä hento
ei ole vain elämää, vaan selviytymistä
näemmä mikään, ellei itse tälle pistettä pistä
taakkaa enemmän kuin jaksaa edes kantaa
ei tunnu vähenevän vaikka sitä pois antaa
ei tätä opi, aina jälkiviisas elämälleen
reikä seinään lisää tästä nyrkistä jälleen
kun tuntuu että kaikki viety, jäljelle jää mitä?
aina pelännyt loppua, nyt melkein toivoo sitä
onnen kätkeköön jos on, sanoi sanonta sen
taisin liian hyvin kätkeä, enää löytänyt en
kiiltää
silmäni kosteina, ei enää murrettavaa
viiltää
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x2
tuskani rinnassa sattuu, se huutamaan saa
x3
tuomas föhr 10.9.2018
Uusimmat blogimerkinnät
- syksyn syliin 14.10.
- sydämeni sinussa 14.10.
- hylättynä 22.09.
- Aika ilman sinua 12.09.
- MURRETTU 10.09.
- RIKKI 15.08.
- THE EVIL WITHIN 2 humoristinen arvost... 29.10.
- humoristinen worms wmd arvostelu 04.02.
- humoristinen arvostelu RESIDENT EVIL ... 29.01.
- reffi-ilmotus 24.01.