IRC-Galleria

Lukujärjestyssuunnittelu taas mallilaan tänään alkavalla viisiviikkoiskaudella. Kymmenen aamuja lapsilla roppakaupalla. Harva asia on turhauttavampi kuin nousta kello seitsemän ja koulu alkaa vasta kello kymmenen. Bussien harvakulkuisuuden vuoksi koululla on aamutuimaan vietettävä luppoaikaa liki puolitoista tuntia.

Kaiken huippu on yhden lapsemme perjantai. Tuollaisen kymmenen aamun päälle kolme oppituntia. Nouset seitsemältä, lähdet bussille varttia vaille kahdeksan, köröttelet liki tunnin bussilla koululle, odottelet liki puolitoista tuntia tuntien alkua, istut kolme tuntia koulussa, odottelet kotiin lähtevää bussia aikasi ja olet kotona noin varttia yli kahden. Kaikki tämä kolmen koulutunnin takia.

Miksi lapsia pitää opettaa tällaisiin pätkätöihin? Miksi lapsen 28 viikkotuntia ei voida jakaa tasaisesti viidelle päivälle. Eihän se tekisi kuin 5-6 tuntia päivää kohden. Siis normaaleja koulupäiviä yhdeksästä kahteen tai kolmeen.

Entäpä vallankumouksellinen ajatus sijoittaa perjantain kolme tuntia neljälle muulle päivälle. Syntyisi neljä seitsemän tunnin päivää. Kahdeksasta neljään. Toki rankkoja päiviä mutta vastapainoksi yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa. Peruskoululain vastainen, otaksun. Mahdoton muutenkin toteuttaa, sanoisi joku. Mutta lapsen parhaaksi se olisi. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi.

Kun koulusta ryhdyttiin kirjoittamaan niin kirjoitetaan lisää. Nyt kouluterrorismista. Siitä, miten joku lapsi saa olla koulun tuplaweebush, hyökätä mihin vaan, väittää mitä vaan, uskotella kuinka paksua puppua tahansa ja jos tuplaween kohde on tarpeeksi alhainen, annetaan tuplaween toimille täysi siunaus. Tässä leikissä jaetaan lapset vuohiin ja lampaisiin, hyviin ja pahoihin, vuokratalon mukuloihin ja maatilan herranterttuihin, suomalaisiin ja maahanmuuttajiin, omiin ja sijoitettuihin, valkoisiin ja mustiin, jyviin ja akanoihin.

Tuon epäoikeudenmukaisuuden näkee jo lapsikin. Vaikka se ei sattuisi edes omalle kohdalle. Vaan koskisi luokkatoveria joka ei edes kuuluisi lähikaveripiiriin.

Mutta että lapsi reagoi tällaiseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Siitä minä olen ylpeä.