IRC-Galleria

Tämän aamun suuri kysymys on, kävikö pääsisäispupu. Pari Kääpiötä on jo ollut hereillä vaikka pääsivätkin nukkumaan Tuomas-messun jälkeen vasta tuossa 01.30 aikoihin. Lyhyistä unista huolimatta heillä on siis jo silmä virkeä ja odotus suuri pääsiäispupun tuomien munien etsintään. Ja kävihän se, tiedän sen varmaksi siitä kun kuulin yöllä pupun pulisevan makuuhuoneemme sängyn vieressä Rakkaalle Vaimolle vinkkejä siitä, mihin tämänvuotiset pääsiäismunat ja muut makeat on jemmattu.

Viime yön suuri juttu oli pääsiäisen Tuomas-messu Savonlinnan Tuomiokirkossa. Kaikkeen sitä ateisti joutuukin. Mutta kun perheessä on vain yksi kuljettaja, niin ajettava on. Huomasin mesun tekevän osaan lapsista ihan oikeasti vaikutuksen. Melkeinpä voin sanoa, että ne joiden pelkäsin pitkästyvän messussa pahiten seurasivatkin suurimmalla mielenkiinnolla puolitoistatuntista tapahtumaa.

Minua messussa jäi vaivaamaan esirukousosuus. Toivon todellakin, että ne ihmset jotka aiheitaan esirukoukseen kävivät lapulle kirjamassa eivät jätä ongelmien ratkaisua vain tuon esirukouksen varaan. Siellä pyydettiin esirukousta nimittäin asiohin, joihin ihmisten pitäisi pikaisesti hakea ammattilaisen, esimerkiksi lääkärin, apua. Mutta jos he jäävät kuukausiksi odotamaan vastausta rukouksiinsa niin tila saattaa pahentua niin, että lääkäreilläkään ei ole enää mahdollisuuksia asian korjaamiseen.

Ja kyllä minusta on kornia myös se, että ihmiset pyytävät kirkkokansaa rukoilemaan parisuhtensa paranemisen puolesta. Kyllä siinä hommassa pitäisi tehdä jotain muuta kuin rukoiluttaa kirkollista messuväkeä ja jäädä odottamaan ihmeen tapahtumista.

Tiedättekö muuten mikä on ilmestyksen ja ihmeen ero. No ilmestys on se, että Jeesus tule maan päälle, ilmestyy Savonlinnan torille ja ratkaisee kaupungin talousongelmat. Ihme on puolestaan se, että Savonlinnan kaupunginvaltuusto tekee sen.

Jos ei nyt aivan ilmestykseen tai ihmeeseen niin ainakin mahtavaan ammattitekoon ovat syyllistyneet lääkäri Matti Huttunen ja hänen hoitajajoukkonsa Savonlinnan keskussairaalassa. Eile Iso Äiti poistettiin letkuista ja siirrettiin sydänteholta keskussairaalan tavalliselle osastolle. Ruokakin maistoi, ajatus ja puhe kulki. Toki vielä hieman klimpeissä, mutta kuitenkin. Siis ajatus ja puhe. Melkoinen muutos muutamassa päivässä. Torstai-iltana luulin vielä menettäväni Äitini mutta nyt näyttäisi siltä, että kiitos hyvän hoidon saimme lisäaikaa. Se aika on vaan nyt osattava käyttää hyväksi, paljon historiaa on siirtämättä sukupolvelta toiselle. Mutta annetaan nyt Isolle Äidille vahvistumisaikaa.

Erikoinen on pian pantava oikean netti- ja puhelinterrorin kohteeksi. Hän kun oli Rakkaalle Vaimolle todennut, tosin leikkimielellä, että minä painostan häntä tässä vierailuasiassa. Kuulepas nyt Erikoinen, sinä et vielä edes tiedä, mllaista se oikeasti on kun minä painostan;o)

Minulla on ikävä Häntä ja Rinsessaa, mutta ei heitä vaan täällä Käärmelahdessa näy. Ymmärrän sen, että kun perheen kunkku Risto I painaa töitä tukka putkella niin koko porukan lähtö lyhyinä vapaina tänne Savoon ei ole oikein onnistunut idea. Mutta jospa Erikoinen ja Rinsessa voisivat karata joksikin aikaa tänne Muhkulaan.

Toivossa on hyvä elää. Monenkin asian suhteen.