IRC-Galleria

Savonlinnan koulutuslautakunta käsitteli eilen vaatimustani korvata linja-autolakon aikaiset vanhempien kuljetuskustannukset. Ja kielteisesti käsitteli. Siis kuntalaisten kannalta kielteisesti.

Eli ei korvaa, koska lakko on heidän mielestään sellainen este, johon ei voi vaikuttaa. Ja kesti niin lyhyen aikaakin, että ei siitä suuria ongelmia perheille muodostunut. No tämä perustelu on kuin se kuuluisa raiskausoikeudenkäynnin perustelu, jossa lieventävä asianhaara oli se, että raiskaus kesti niin lyhyen aikaa.

Minua tietysti harmittaa. Ei suinkaan se 160 euroa vaan periaate. Eniten tietysti kotikaupunkini perusasenne. Kun monissa muissa kunnissa lakon uhan ilmetessä lähdettiin seltivvämään, miten lasten koulunkäynti voitaisiin turvata niin Savonlinnan sivistysviraston ensimmäinen tehtävä oli selvittää Kuntaliiton lakimieheltä, että eihän kunnan tarvitse järjestää korvaavaa kuljetusta kun se on niin vaikeaa. Tuntuu, että kotikunta ei olekaan kuntalaisia varten vaan byrokratiaa.

Pattiin ottaa myös lain tulkinta. Kun lapsilla on oikeus lainmukaiseen koulukuljetukseen, niin kyllä minusta silloin pitäisi toimia tuon lain kirjaimen ja hengen mukaisesti. Savonlinnan ei todellakaan toiminut, ei täällä mietitty miten korvaavat kuljetukset olisi voinut järjestää. Ei täällä edes tiedetty, kuinka montaa oppilasta korvaava kuljetustarve olisi koskenut. Sen huomasi koulutuslautakunnalle valmistellusta vastineesta jossa oli roppakaupalla virheellistä/tahallaan väritettyä tietoa.

Kai nämä kortit on katsottava valitusteitse loppuun asti. Jotta tiedetään, toimiko kotikaupunkini laillisesti oikein. Mutta vaikka toiminta todettaisiinkin laittomaksi, ei se minua paljon lohduta. Sillä sitä ei edes oikeuden päätös miksikään muta, että Savonlinna ei tässäkään asiassa toimi kuntalaisiaan palvellen. Valitettava tosiasia kunnassa, joka kärsii koko ajan muuttotappiosta. Miksiköhän?