IRC-Galleria

Uskaltauduin tänään ennen psykologiaa vilkaisemaan äidinkielen esseetuloksia, kun ajattelin että se piristäisi. Ja turha luulo. En käsitä kuka niitä tarkastelee, enkä ETENKÄÄN käsitä että mikä vika mun hyvässä esseessä oli ettei kunnon pisteitä voinut antaa! Jotain säälirippeitä. E taitaa jäädä unelmaksi vain, ellen lähetä itsemurhauhkauksia ytl:lle. Paitsi ei jää mikäli pisterajat ei muutu ihan hirvittävän paljon liikaa, eikä pisteet laske. Tosin ne on kyllä tarkastettu niin siivilällä että ei pitäisi. toivottavasti..
No, joka tapauksessa kaikki on nyt ohi, ja kaiken toivon mukaan ei tarvitse tulla syksyllä uudestaan.

Se joka hirtti itsensä on kuollut.

Nyt ei ole mitään stressattavaa ja voi aloittaa stressaamaan loppuelämäänsä. Tai katsoa televisiota. Tai käydä suihkussa.
Kehittävä tekeminen on joka tapauksessa täysin yliarvostettua, joten sitä en ainakaan tee.

Koin eilen valtavaa ärtymystä kaikkia sankareita kohtaan. Tarkoitan siis että katselin taas Sormusten herraa ja teki mieli ampua Frodo pumppuhaulikolla. Ärsyttää ihan sikana kun tommoiset joilla nyt sattuu olemaan kohtalona maailman pelastaminen tms. voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vaan mutta silti niitä palvotaan ja niiden puolesta kuollaan ja niille nostetaan maljoja. Yleensä ne vielä on raivostuttavia angsteja, jotka todennäköisesti mokaa tai aikoo mokata jollain ratkaisevalla hetkellä (eli ainoo paikka kun niiden pitää tehdä jotain) "emmä haluukkaan". Sitten kaikki oikeasti urheat maineettomat kumppanit on että voi vittu. Ja sitten käy hyvä säkä ja mänttisankari onnistuu vahingossa. Sitten kaikki on taas wooooo.
Kun maailma on pelastettu, hobitit menevät kaljalle.

Toinen asia mikä ärsyttää on psykologian kirjoitukset. Mitä mä oikein ajattelin kun kuvittelin voivani pystyä siihen? No joo, kohtuu selkeitä juttujahan ne on, ja melkein kaikki kirjat luettukin (ajoissa) mutta ongelmaksi koituu se sama, mikä koitui filosofiassa. Eli se, että ne helvetin teoriat menevät sekaisin! Kerropa jotain Piaget'sta ja postformaalista ajattelun kehityksestä. joo mä kerron. EN TODELLAKAAN TIEDÄ mitä mieltä joku helvetin Piaget on, tai Mahler. Tiedän mitä mieltä James-Lange ja lazarus ovat. Ja Freud, mutta ne on niin tavallisia ettei niistä kyllä vahingossakaan löydy kokeesta sanaakaan. Saakutti.

Aladdin tuli tänään Disneyltä. Vanhakin vetristyi kun ne oli niin sulavia. Pitkästä aikaa noitakin näkee. Noita näkee. niinku, hahahha. -_- Olen ratkiriemukas.

Löysin päiväkirjani. Ja nyt ajattelin hieman julkistaa sen sisältöä. En ole itseäni ehkä minään ajattelijana tai kirjoittajana ikinä pitänyt, mutta kyllä nyt joku raja pitäisi olla.

Siis, 19.5.97 kerron kuka on paras kaverini "..minun paras kaveri. En tiedä kyllä miksi mutta kyll-se niin vaan on. Hänellä ei ole lemmikejä. Hänellä on oma huone. Joka on minusta hieno."
Sitten tulee 6 tyhjää sivua, ajattelin ilmeisesti kirjoittaa tästä parhaasta ystävästäni hieman enemmän, ajatukseksi jäi. Sitten kerron toisesta tytöstä, joka "on aika kiva mutta ei ihan". Siinä täyttyikin noin viisi riviä. Sitten on aika kääntää jälleen sivua. Seuraavalla sivulla lukee "on minulla myos muita kavereita", selityksen makua oisiko?

Samaista päiväkirjaa on myös pidetty muutamaan otteeseen tallipäiväkirjana (tulee erittäin selväksi, kun yhdellä sivulla 4 merkintää ja jokainen alkaa 'tallipäiväkirja'), kirjoituspäivämääristä en mene vannomaan, sillä päivämääriksi on merkitty esimerkiksi "7.39" ja "11.993", jälkimmäisessä en usko että kyse olisi vuodesta -93, sillä en tiettävästi silloin kovin paljoa kirjoitellut. Tallipäiväkirja on täynnä törkeän hirveää lässytystä "viime sunnuntaina en mennyt hepoilla, vaan tosi ihanalla ponilla, joka todella on tosi ihana". Että jahas. "..ratsastin ponilla joka puri ja potki ja venkoili ja pukitteli ja ei liikkunut ja liikkui liikaa ja raapi (vähän liioittelua, ei paljon), mutta muuten se oli todellakin iki-ihana". MITEN MUUTEN?!? Olen joskus ollut sinisilmäinen ja tyytynyt vähään.

Elämyksellinen iltapäivä, joka koostuu siitä, että katosta sataa kiiltäviä paperinpaloja ja pihalla on shampanjasuihkulähde (olisi mieluummin ollut vettä, mutta koska ulkona oli kovin kylmä, niin vesi olisi jäätynyt, alkoholi ei vielä sentään jäädy). Säännöt on tehty kumottaviksi ja lupaukset rikottavaksi, sen takia välillä onkin kerrassaan hulvatonta, kun ei ikinä voi tietää kuka yllättää seuraavaksi ja miten.
Iltapäivä olisi ollut laiton jos se olisi ollut iltapäivä, onneksi vuorokaudet vaihtuu ja lasiinhan ei toki saa sylkeä. Välillä tapahtuu muutakin hauskaa kuin tavallinen. Ja mikä näitä aikoja vaivaa, nuoria 'erittäin lupaavia ja lahjakkaita' laulajia kuolee kuin meteoriittiin dinosauruksia, eikä _missään_ kerrota mihin. Ilmeisesti kyseessä on joku lintuinfluenssan kehittyneenpi muoto.

Huomenna tulee televisiosta viidakkokirja. Vihdoinkin. Saavutin tietoisuuteen jotain hyödyllistä, mutta kun yritän toteuttaa sitä, tulee seinä vastaan. Siis se siitä. Ajantahallaanväärinlaskeminen on hyödyllistä, tosin tällä hetkellä en voi uskoa puheitani vaikka kuinka yritän vakuuttaa. Hitto, kai se on pakko sitä psykologiaa lukea, sillä en minä tästä nuorru.

- Hei, mitä teille kuuluu?

1* - Kirjoitin lukiosta yhdeksän ällää ja sain stipendin, jolla pääsen NASAan töihin. Suora tie raketti-insinööriksi on selvä.

2*- Olen suunnitellut tätä lapsesta asti ja olen pelannut jalkapalloa 9 päivää viikossa 19 vuoden ajan. Nyt vihdoin pääsin pelaamaan Liverpooliin ja se on hienoa.

3* - Menimme naimisiin, saimme lapsen, ostimme koiran ja sievän pienen omakotitalon, taloutemme on tasapainossa ja olemme onnellisia. Hankimme uuden auton loppukeväällä.

4* - Olen kynsimallina Lumenelle. Jokainen kynteni tienaa 9000 euroa per kuva. Se on tosin vain harjoittelupalkka, kuukauden päästä sen pitäisi nousta tuntuvasti, niin ei tarvitsisi enää kitkutella.

5*- Sain miljoonaperinnön ihan yllättäen, nyt ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin sitä mitä haluaa. Ostin seitsemäntoista taloa ympäri maailmaa ja vietän kesälomani Amsterdamissa. Ja olen poika.


Joo, no. Nykyisin elehdin käsilläni hieman eri tavalla kuin vuosi sitten.

Ai mitenniiin turhauttaa?

Päätin toimia itse itseni terapeuttina jotta pääsen pois tästä synkeästä kevätmasennuksen tilasta. Olisi vain pitänyt tajuta aikaisemmin. Ohjeistin itseäni ja yritän näin rytmittää elämääni ja saada endorfiineja. Päätin, että huhtikuuhun asti herään joka aamu seitsemältä. Näin elämästä tulee tasapainoista, eikä masennu ainakaan siitä, että on nukkunut koko päivän. Tänään heräsin itse hieman ennen kuutta, sitten kelloon varttia vaille seitsemän, sitten vähän jälkeen soitin anulle että mikä sillä kestää kun en saanut unta. Oli hienoa olla vapaapäivänä ulkona ennen yhdeksää.
Sitten lupaan ajatella hyvää toisista. Ja sanoa välillä. Joku on joskus sanonut että siitä tulee hyvä mieli jos on kiltti kanssaihmisille, tiedä häntä, mutta kaikkea pitää kokeilla.

En myöskään aio stressata, sillä missmixin mukaan asioilla on tapana järjestyä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä tekemätöntä tehdyksi, joten jos huomenna olisi elämäni tärkein oikeustieteellisen pääsykoe enkä olisi lukenut sivuakaan niin sitten en vaivaa päätäni sen ajatelulla, sillä en voi asialle enää mitään muuta kuin yrittää.

Sitten kuuntelen vain musiikkia mistä tulee hyvä mieli. En katso televisiota enenpää kuin on pakko, sillä se lamaannuttaa. Odotan siis huhtikuuhun asti ennen kuin hankin o.c:n kakkoskauden. Enkä ole koneella ihan kamalan kauan. Ja puen päälle kun herään. Tai ainakin vaihdan eri yöpuvun ettei tarvitse olla samoissa vaatteissa missä on nukkunut, sillä se masentaa.
Ja käyn suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Enkä käytä alkoholia ennenkuin on pakko.

Ja hankin ison kartonkiarkin.

Nyt kävi niinkuin Cadylle Mean Girlsissä. Ujuttauduin toisen rodun pariin vain tutkiakseni tilannetta. Pidin itseni erossa siitä. Työ ja huvi niin sanotusti. Olin taitava soluttautuja, mutta hallitsin silti tilanteen. No, nyt tilanne on toinen. Väärä tieto alkaa tunkeutua syvälle luihin ja ytimiin eikä sitä voi estää. Kääntyminen alkaa pienestä. Toivon että voin vielä estää sen ennenkuin menee vakavaksi. Latasin siis Tokio Hotelia.

// okei. kääntyminen estynyt. (latasin kaksi biisiä, toinen oli kamala mut toinen oli........... ihan ok= übers ende der welt.

Inspiraatio, tiedot ja taidot olivat poissa tänään esseekokeessa. Olin varautunut tyylikkääseen ja syvälliseen runoanalyysiin, ikävä kyllä tarjolla oli Heli Laaksosen murteista murteisinta runoa ja lapsikapinaa. Ikävä kyllä ei tärpännyt. Eli kirjoitanko siitä, miten nuoret eivät näe saatanan palvontaa ollenkaan myönteisenä asiana vai pikkuhiirestä, joka uhkaa ulostaa äitinsä päälle. Monia houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta koska äidinkielenopettajani on sanonut minulle, etten missään tapauksessa saa kirjoittaa mistään kuvasta, koska en osaa, niin pakkohan se on sitten niistä neljästätoista aiheesta valita se ainoa, missä on kyse kuvista.

Olin hukassa asia-sanan kanssa. Siksi piti aloittaa puhtaaksikirjoitus uudestaan, koska luulin että tavutin sen väärin. Eli miten se tavuttuu? A-SIA, A-SI-A, ASIA?

Kirjoitukset on nyt sitten tosiaan. Ahdistus, katumus, masennus, epätoivo iski tänään. Vahvasti. Tuntuu ettei mikään voi mennä hyvin, mihinkään ei ole aikaa ja suorituksista ei ole mitään hyötyä. Mitä tekee viiden ällän papereilla kun ei tiedä mitä niillä haluaa tehdä? Tai mitä tekee viiden A:n papereilla kun niillä ei ainakaan mitään tee.
Koulutus on nykypäivänä aivan liian yliarvostettua, vaikka jatkuvasti mediassa puhutaan siitä miten lahjakkaat viisitoistavuotiaat laulajat, näyttelijät, mallit, geenibiologit ovat jättäneet koulunsa kesken suuremman hyvän puolesta ja he tekevät sitä missä ovat parhaita ja ansaitsevat miljardeja. Tällaisia tarinoita voi kuulla ja nähdä jatkuvasti ja joka suunnasta. Omat erityislahjat ovat hukassa, joten tulevaisuus löytyy sieltä suunnasta, joka ottaa vastaan. Ja silloin kohtalona on kärvistellä loppuelämä paikassa, joka on kaikkein vähiten sitä, missä viihtyy. Mutta koska leipä ja juusto on kallista ja syrjäytymistä pitää välttää, niin tietynlaisia uhrauksia tulee tehdä.
Onneksi on aina olemassa hyväntekeväisyystyö, johon pääsee kuka tahansa ja näitä tyyppejä arvostetaan. Ikävä kyllä siitä saa tauteja ja se on rankkaa ja kallista. Vaihtoehtojen ollessa vähissä ei ole oikein varaa valita.