24.6. hieman ennen puoltayötä Vinkkelin Tähti varsoi rautiaan orivarsan, jonka me perheen ulkopuoliset ristimme jo ajat sitten hienolla match show -reissulla Vieskerin Penskaksi välittmättä siitä, että tulevan lapsosen isä onkin Tittan Tatu. Suuria ongelmia ei ollut, mitä nyt hieman pitkät koivet haittasivat ulos pääsemistä. Kun se työ oli hoidettu nöyrien palvelijoiden avustuksella, oli vuorossa ylösnouseminen. Kun jaloille päästiin pikapikaa, ei sitä sitten maltettukaan laskeutua makuulle enää ollenkaan. Ihmeellinen varsa, siinä se nökötti ja tepasteli varmaan pidempään kuin yksikään tallillamme syntyneistä ensimmäisellä kerralla (noh, meidän alkuperäisrodun edustajasta ei tietenkään ole tietoa, koska pukkasi maailmaan niin varoittamatta). Yllätys yllätys, että se olin minä, joka ne jälkeiset sitten lopulta Rento-pyhävaatteissa keräsi paljain käsin. Ei ollut edes ällöttävää. Olisi varmaan pitänyt ruveta skientologiksi ja maistella oppien mukaisesti, tykkäänhän raa'asta lihasta.
Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva. Näin vei auto Viivi-kissan hautaan liian aikaisin ja Viivin lapsi saapui tilalle.
--
Here to stay! No todellakin, Rentoa en hylkää. Vihaan vain sitä, että töiden takia joudun suuntaamaan rakkaseen olohuoneeseeni aivan liian aikaisin.
--
"Well, everybody got an opinion now, don't they?
But it ain't no thing to me.
It really don't make any difference now to me
if you don't like what you see.
I'm gonna keep on.
I'm gonna do my own thing.
And no matter what people say or might think I ain't going no place.
No, I'm here to stay.
I've never been the type to be shy.
I know that some would say I'm too headstrong.
Gotta get up, keep my head up.
Gonna keep on turning it up, never let up.
If I keep stepping it up I'm gonna prove that I ain't never gonna be stopped.
Like it or not."
