IRC-Galleria

Voi järktyksen järkytys. Mistä mä oikein kehitän näitä aina? Kehittävätkö muutkin tällaisia? Eivät kuulemma kaikki, eivät ainakaan enää. Olen ihmetellyt ja järkeillyt, todennut itseni seonneksi ja sen jälkeen kysynyt ulkopuoliselta sekoamisastettani. Toisaalta niin mukavaa, mutta toisaalta aivan raastavaa. Häiritsee ajatuksia, häiritsee elämää, häiritsee unta, hallitsee ajatuksia, hallitsee elämää. (Juu ei, ei hallitse mun untani, koska en harrasta sellaista. Odd.) Pelkään vaikuttavan jo tekoihinkin. Pakottaa tekemään ja keksii kumoonpuhallettavia perusteluja. Rakentaa jotain järjetöntä.

Nautin ja kärsin samanaikaisesti. Masokismia vaiko sadismia? Tahatonta masokismia todennäköisesti.

(Jään miettimään, muistanko enää joskus, mitä tai ketä tämäkin kirjoitus koskee.)

--

Rennon kirjahyllystä tarttui mukaan välikevennykseksi sopivan nuoren miehen etsinnöissä Jane Greenin "Jemima J". Miten niin ihan hömppö kirja? Oli tosiaankin, en voi edes erityisen hyväksi kehua. Kuitenkin niin ihana. Sopii tämänhetkiseen teemaani.

Poppoppop. Sunrise Avanue. Taisin jopa saada ripiitattua sen Fairytale Gone Badin pois päästäni, tosin nyt sitten poukkoilee Forever Yours jossain siellä sopukoissa.

Toivottavasti erään karkausmatka ulkopaikkakunnalle sujuu yhtä hyvin kuin Jemiman elämä lopulta, toivottavasti ei HaberHuber kumppaneineen ennusta mitään masentavaa. Ih ih, onneksi osaan vilpittömästi olla onnellinen toisen puolesta, koska tästä tunteesta on mukava nauttia.

--

"I, I don't know what to do with you
'cause you, you don't know what you do to me.

You really got your hold on me."