IRC-Galleria

Sadetta ne uhkasivat jokaiselle rokkipäivälle, mutta onnettomuudet järjestelyiden osalta rajautuivat lähinnä rumpalipoika Sinkkosen lentelyyn maantiellä. Korvaava ylläri Suburban Tribe ei viihdyttänyt alkuunkaan. Mitä se örinäesitys oli? Ei sellainen ollut toivomuslistalla. Hatunnosto silti sille, että suostuivat pientäkin pienemmällä varoitusajalla lentämään Ruissalosta asti viihdyttämään montaa muuta.

Flinch oli ehkä juhlien ehdoton pettymys. Miten tuollaisen nimen kanssa esitetään suomenkielisiä lauluja? Ääni oli kyllä selvästi Jonne Aaronin veljen, mutta esitys oli kyllä sitten kankeaakin kanekampi isoveljeen verrattuna. Kaipa se siitä sitten kehittyy, mutta vielä ei ainakaan vakuuttanut ollenkaan. Toisaalta, isoveli puolestaan ei antanut festareille aivan sitä toivottua loppua. Perhana vie, onko pojan ääni juotu lopullisesti uuteen muotoon vai oliko onnellisesti vain jokin hetkellinen keikkaputkikireys ja -käheys meneillään? Se ei nimittäin oikeasti kuulostanut hyvältä. Onneksi "hankkikaa minulle monta pitkävartista ruusua" pelasti showta hieman upealla tukkatyylillään.

Sitten oli suuri joukko shownvetäjiä, joiden musiikista pidän mahdollisesti paljonkin, mutta live-esiintyminen ei vain taaskaan kerran iskenyt. Apulanta. On se mukavaa, kun tuntee biisit. Olen vain ilmeisesti nykyään tuhottoman laiska ja vaikeasti innostettava - ellen ole ottanut jonkin sortin piristettä - koska ei vain jaksanut yksinkertaisesti muuta kuin kuunnella. Poets of the Fall kuulostaa hyvältä, ne monta toisiinsa sulautuvaa kipaletta, joita en meinaa erotata toisistaan. On sillä solistilla vaan hyvä ääni, ja herttinen sentään kuinka herran esiintyminen muistuttaa Billy-paapaa.

Lapko ja Bleak tulivat tarkastettua ja todettua erittäin positiviisiksi yllätyksiksi. What, Lapkon poika laulaakin englanniksi? Ilmeisesti oletukset ovat tässä maailmassa oikeasti todella haitallisia. Jonna's Problemia olikin sitten odotettu eikä naivan pupun uusi projekti ollut edes mikään pettymys. Allekirjoittaneen äiti oli erittäin innostunut. Vaikka Teräsbetonin komiikkalinja (joka ilmeisesti ei tekijöiden mukaan ole sellainen) häiritseekin, on sillä nokkamiehellä ihan uskomattoman laaja ääniala. Näkisittepä, millaista aluetta näytän.

Parhaimmistoon kuuluivat kuitenkin ne kaikkein odotetuimmat, jotka ovat jo aikoinaan vakuuttaneet ja viihdyttääneet tavalla tai toisella olevansa katsomisen arvoisia. Perjantaina töllöteltiin 2000-luvun merirosvojen mikkimiehen hymyä, vetää vertoja ihanuudessaan monelle. Onneksi sitä viljellään keikoilla paljon. Ja kyllähän lurittelukin kuulosti hyvältä. The Winyls ei pettänyt. Se oli taas sitä, mitä odotettiin: livebändi! Ainoa miinus oli kipeytynyt hauislihaksisto, joka oli seurausta serkkupojan kannattelusta keikan aikana. Mitäs sitten? No tietenkin se Rollon oma poika Tuiskun Antti. Pornoa mitä pornoa. Mautontakin voisi sanoa, mutta viihdyttihän se. Herttinen sentään, meitin laaja musiikkimaku tiedetään, mutta oli siellä populaa sen verran, etteivät kaikki voineet olla pelkästään lanteidentyöstäjää. Rokkimiehet siellä mossasivat.

Se huippu, ehdoton number one oli kuitenkin viime vuoden jatkobilettäjä, tämän vuoden tuplaesiintyjä, oli aiva uskomaton Knucklebone Oscar! Päivällä lämmittelyä ja yöllä hikirääkki. Jotain aivan uskomatonta, enkä tainut olla ainona tätä mieltä. Oscar rokkaa! Puita kaatui varmasti korvista, kun ei enää jaksanut keltaisia klönttejä korviinsa tunkea, mutta paidan sain hankkitua onneksi. Täpinöissä olin ja pahasti. Ai että, uskomaton keikka.

Erinäisiä muita viihdykkeitä ja tarkkailukohteita löytyi sitten sieltä sun täältä. Lavan takaa löytyi naminamiporonkäristystä ja halpaa alkomahoolia, jota ei tosin tullut kulutettua nimeksikään. Oli myös 18 000 litraa uima-allasta sekä uiva sauna, joita niitäkään en tosin testannut muuten kuin katseella. Oli iso Markus. Kummasti se intialainen tummuus pomppasi esiin vitivalkoisen poppipoppoon keskeeltä. Oli pieni Markus, joka jututti todennäköisesti koko back stagea ja sai itse kunkin hymyilemään. Jospa vain kaikki 5-vuotiaat jaksaisivat valvoa kiukuttelematta kello kolmeen yöllä ja sivistäisivät tyhmempiä siitä, että Apulannan levyn kannessa on väärien miesten kuva. Kaipa se on pakko Porno Lordikin pakko mainita, siellähän tuli naurettua melkein yhtä paljon kuin koko viiden päivän tripillä.

On muuten Rovaniemen kaupunkin melkoisen ruma kupunki. En kehoita hyppäämään muminalla varustetun nähtävyysjunan kyytiin, ellei välttämättä halua palokunnan hyökkäystietä. Onneksi Hotel Santa Claus oli sentä mitä viihtyisin paikka. Äänieristys toimi hyvin. Myönnettäköön, että perin ärsyttävää oli kuorien irtoamattomuus kanamunissa.

Wallu Valpio, Arde-eno ja...mites se nyt menikään...Sime Ylipaska: Kiitos!

--

"Jumala, anna mulle koira."