IRC-Galleria

Ihmiset ovat niin erilaisia ja niin kummallisia. En miellä itseäni edes kovin kykenemättömäksi asettumaan toisen asemaan, mutta välillä vain on erittäin vaikeaa ymmärtää jonkun muun ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä. Sitä elää ihan normaalia elämää, on ja viihtyy. Yhtäkkiä joku reagoi asiaan tavalla, johon et ole osannut varautua ollenkaan. Yleensä sitä pystyy järkeilemään tietynlaisen toiminnan ja jopa ymmärtämään osan siitä, mutta välillä on vain myönnettävä oma vajaavaisuutensa. Kaikkea ei vain voi ymmärtää eikä kokonaisuutta käsittää. Ymmärtäminen olisi toki melko varmasti helpompaa, jos asioista edes keskusteltaisiin.

Sitä tuntee itsensä välillä niin helpoksi ja fiksuksi persoonaksi. Varmasti löytyy monta eriävää mielipidettää koskien persoonaani, mutta ainakin joku on tietääkseni samaa mieltä - samalla, kun on ymmärtämättä tiettyjä persoonia.

--

Painuin tänään taas vaihteeksi Rentoon. Koskas sitä olen viimeksi jättänyt kokonaisen illan siellä väliin? Se taisi olla ensimmäisenä kissanhoitoiltana, kun suunnattiin Zonesyn kanssa kiireellä suoraan Amarillon ovesta sisään. Facebookiin asetin statukseksi tylsistymisen ja toivoin ihmisiä piristämään mua, mutta eipä ketään ilmestynyt. Kiitti vaan! Bongasin tosin tietyn tyksiläisen potilaskuskin, joka viettää iltavuoroviikkoa. Jäätyäni yksin nautiskelin loppuun Nick Hornbyn äärettömän viihdyttävän teoksen nimeltä Slam ja rupesin harmittelemaan kyseisen nautinnon loppumista.

--

Ratsuttajamme totesi, että ponin maha on kasvanut niin paljon, ettei pohjekaan sovi enää samaan kohtaan kuin ennen, ja pidensi jalustimia.

--

“There are many differences between a baby and an iPod,” Sam thinks. “And one of the biggest differences is, no one’s going to mug you for your baby.”