IRC-Galleria

Onko elämässä tapahtunut edes mitään? On tainnut, siltä ainakin tuntuu, ainakin puntarissa.

Kesätyö oli ja meni, rahat tulivat ja menivät. En edes käyttänyt kuin murto-osan alkoholiin, siitäkin suuren osan muiden kautta omaksi hyväkseni. Hyvä idea hankkia poni ja sille varsa, varmasti tuovat mammonaa ja pitävät sinut tyytyväisenä. Klenkkaavat, lihoavat, yskivät. Saavat ihastumaan. Kesätyö loppui ja opinnot alkoivat. Ensimmäinen päivä ja olin jo luvattoman pahantuulinen sekä asennevammainen koko opiskelutouhua kohtaan. Motivaation puute? Mahdollisesti. Ei kiinnosta, ei jaksa yrittää, ei ymmärrä, turhauttaa, väsyttää, vituttaa. Vihaan opiskelua. Onneksi toinen puolisko on urheasti nauttinut koulunpenkistä. Enemmän oikealla alalla?

--

En vihaa silti elämääni. Olenko saanut vain hyvät geenit vai onko elämäni hyvää?

--

Noh, älkääs nyt sentään kuvitelko, että olisin viihdyttämisen - kenen tahansa - unohtanut kokonaan. Ystävä kysäisi, onko rytmi jäänyt päälle? Ei ole, hallitsen vapaalle siirtymisen. Toivoisin ihmisten nyt jo uskovan, että pelkällä unirytmin säännöllistämisellä en yöihmisestä miksikään muutu. Katsotaan, miten ikä vaikuttaa tulevaisuudessa.

Tiedättekö? Olin vuoden tai parikin suhteellisen poissaoleva. En tietoisesti, mutta niin vain kävi. Ei käynyt kutsu, ei innostanut mikään, ei ollut syytä. Sitten mäjähti, meikäläinen lähti kohti Vermoa ja ajatteli käydä pokaamassa hienoimman ruusukkeen jääkauteen valmistautuvalle pikkutytölleen. Tuli vettä, hajosi auto ja kului rahaa. Positive thinking päälle: toisaalla odottaa TAMPERE ja Lapkon keikka! Keikka koettiin, hieman kiiteltiin ja nautittiin paljon kaikesta muusta. Pari humalaista turkulaista liftaria teki tuttavuutta sedulaisen Calypson (missä ihmeessä sellainen on?, kysyi paikallinen) kanssa. Toinen menetti hermonsa, toinen nosti arvot 2,4:ään. Valittiin henkilö, pyörittiin hieman ja nukuttiin vielä vähemmän. Liverpooliin asti ei päästy, mutta Leinola on sentään Linnainmaan naapurissa. Kyllä, näin sen kyltinkin, vaikka toinen yö meni aruinkolasit päässä ja kädet korvilla. Anteeksi, olin vain väsynyt. Sunnuntai viiva keskiviikko. Humalaa ei ollut, mutta satulaa ei kohta makseta. Pieni häpeäkin kirpaisi jossain vaiheessa, mutta kaverithan ovat omantunnon puhdistamista varten. Ei, minua ei kidnapattua enkä ole rakastunut, mutta mukavaa oli.

"Toivottavasti se ei kolaroi moottoripyöränsä kanssa."
"Mitä, ei kai se millään sellaisella lähtenyt?"
"Juu juu, oli sillä kypäräkin."
"Rakas, se oli raksakypärä."

--

Kesä ja Rento. Loppukesä ja Rento. Jälkimmäinen väite pitää erittäin hyvin paikkaansa. Miksen viihtyisi? Olen hyvässä seurassa ja olen oletettavasti hyvää seuraa. On hauskaa, vaikkei sanaakaan kuuluisi. Alkuviikosta kuulin hälyyttävän uutisen: joku aikoo pitää lomaa! Mitä mä sitten teen? Käyn kissan kanssa terasilla. Miau, sanoi omistajanpuolikas ja hymyili. Hymyilin takaisin. Taidan hymyillä aina Rennon tiskille saapuessani. Oli rakastaminen mitä tahansa, tämä tunne on ainakin mukava ja se haihtuu, jos tämä paikka häviää.

"Mitä, sä olet Rennossa!"
"Tää on eri asia, en mä ole teidän kanssa."
Siinä teille tosi päättäväinen ihminen.

--

"I felt my enjoy of life dying."