IRC-Galleria

Bioanalyytiikkojen 50-vuotisen uran juhlistamista Giggling Marlinissa perjantaina 18. päivä. Drinkkejä ei pitäisi ostaa, jollei ole rahaa. Kaverit, älkää lainatko minulle!

Nukuttu kolme tuntia.

Seuraavana päivänä taas kerran kohti Pirkanmaata. Kyllä, kuomaseni, juna menee kello 15.05. Tiukoille menee, mutta tulossa ollaan. Kannattaisi ehkä mennä jonottamaan valmiiksi. Mitä, ei mene sellaista junaa? Kappas vaan, se ei menekään juuri lauantaina kaikista viikonpäivistä. Hei noutaja, tulepas sittenkin tuntia myöhemmin asemalle vastaan. Avataanko lahjakarkkipaketti? Joo. Mitä se sanoi? Ai, asetintelineet kaatuneet määränpäässä. Selvä se sit on. Hei noutaja, juna on puolisen tuntia myöhässä.

Helppoa arvata, mikä oli mielentila vastaanottokomitealla. Äiti arvaa, mitä opin viikonloppuna: vittu, saatana, perkele. Kyyti kuitenkin kulki mukavasti Kangsalan perukoille asti, vaikka juhlamökin koordinaattien saanti osoittautuikin arvaamattoman hankalaksi. Onko päivänsankareilla etuoikeus olla vastaamatta puhelimeen? Kiitos pojat kyydistä.

Mökkeily on aika leppoisaa puhaa. Syömistä, saunomista ja totuus vai tehtävä -leikkiä ilman tehtäviä. Synttärikalun smurffibooli ei ollut merkityksellinen illan kulun kannalta. Haluaako joku muuten tietää, mitä maksaa taksimatka Kemistä Kangasalalle?

Nukuttu viisi tuntia.

Edellisiltaiset noutajat saapuivat ainoastaan saunan houkuttelemina. Tokihan minä sen uskon. Pelastavia enkeleitähän nuo, ei yksi auto meille olisi riittänyt. Kuski oli levännyt krapulansa ja toinen nukkunut yön rasitteet pois. Ainoastaan yksi kirosana. Linnainmaalla taas uusi kulttuurielämyksiä. Arvatkaa mitä tytöt, kuskinne olohuoneen seinään jää sukat kiinni. Enpä ole ennen myöskään ollut baarissa puolimeikillä ja makuupussin kanssa. Mutta Liverpoolin palvelua en voi kritisoida, aivan mahtavaa asiakaspalvelua taas kerran. Johtuiko kanta-asiakkaiden seurassa pyörimisestä, sitä en tiedä.

Mutta on se niin vaikeaa poistua hyvästä seurasta. Lähtöjunaa vaihdettiin kolme kertaa. Katso nyt säkin, että se viimeinen menee kello 23.07. Juu juu. Lopulta seisoimme erittäin ajoissa kello 22.30 asemalla. Hmph, tää ei anna yhteyksiä enää tälle päivälle Tampereelta Turkuun. Kappas vaan, se meneekin vain Toijalaan asti. Ei v***u! Isä, kävi näin hassusti, että lähdetään vasta huomenna Turkuun. Juu, äiti, tiedän sen kuulostavan uskomattomalta. Jees kuomaseni, etpä taida olla kello 08.00 terminaalissa, koska juna on satamassa vasta 08.12. Well, satusetä, miten ois vielä kyytien lisäks majoituspalvelu? Ei, emme tule tissibaariin riippakiviksi.

Linnainmaalle siis. Harmi hälveni kuomaltakin vähitellen pikasiivoamisen ja syvällisten keskustelujen edetessä Sparrow'n pyöriessä taustalla. Pojat saapuivat kahdessa erässä. Aukinaista tissibaaria oli etsitty melkein epätoivolla. Juuri noutajan saapumista ennen juttu kääntyi vakavan puolelle ja tytöt saivat ajateltavaa koko seuraavaksi viikoksi. Niin se vain on, aina ei voi hymyillä. Onneksi hyvinvoinnistamme kuitenkin kannettiin huolta.

Nukuttu ei yhtään tuntia.

Jes söör, avaimet taskuun, kuoman makuupussi kainaloon ja kämpille - eli kuoman asunnolle hetkeksi ennen kouluun menoa.

Nukuttu kaksikymmentä minuuttia.

Atk-tentti kello 10.10. Hienoa, läpi meni.

--

"Pitää tunkea vilttiä vakoon, ettei se olisi niin kylmä."

"Skipata ei saa, mutta valehdella saa."

"Tästä tuli säälittävä eväskyrsä. Siihen pitäisi ihan välttämättä saada mausteeksi Maija-Muorin hilloa." (Aku Ankka opettaa lapsia)