En ole muuten sitten ennen poistanut jotakuta MSN-yhteystiedoistani, mutta nyt meni hermo! Jos oli vitsi, niin epäonnistuneen pitkittynyt. Ei jaksanut enää naurattaa, tulin vaan huonotuuliseksi.
--
"When we can meet?" tai " When you want to come to Helsinki?"
Uusimmat blogimerkinnät
- Käyttökatko [Pain Of Salvation - Linoleu... 16.03.
- R.I.P. [Titiyo - Awakening] 27.10.
- Tamma- ja varsanäyttely @ Kotimäen tal... 26.09.
- Alue-estekisat @ Hoggainen, Parainen 20.9.... 26.09.
- Olisi se tylsää, jollei muuttuisi, mutta o... 05.09.
- Hannulan talli kilpailee [Depeche Mode - E... 31.08.
- Loistaa ja ei loista [Michael Jackson - Lib... 18.08.
- Ruisrock 3.-5.7.2009 [Stone Sour - Thro... 19.07.
- Alue-estekisat @ Merjan talli, Koski TL 11.... 19.07.
- Alue-estekisat @ Kotimäki, Littoinen 4.7.2... 05.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (20)
-
▼
2008 (82)
- ▶ joulukuu 2008 (4)
- ▶ marraskuu 2008 (4)
- ▶ lokakuu 2008 (8)
- ▶ syyskuu 2008 (3)
- ▶ elokuu 2008 (6)
- ▶ heinäkuu 2008 (9)
- ▶ kesäkuu 2008 (15)
- ▶ toukokuu 2008 (8)
- ▶ huhtikuu 2008 (9)
- ▶ maaliskuu 2008 (6)
- ▶ helmikuu 2008 (5)
- ▶ tammikuu 2008 (5)
- ▶ 2007 (62)
- ▶ 2006 (115)
- ▶ 2005 (17)
Blogi
Kerta se on ensimmäinenkin [Juanes - A Dios Le Pido]Perjantai 11.04.2008 00:00
Assosiaatio [Junaes - La Camisa Negra]Keskiviikko 09.04.2008 05:38
Kutsu, miksi haluat, mutta mä tykkään latinorokista. Ei tässä ollakaan kuin hetki pohdittu tuon yhden albumin ilmestymisen jälkeen sen lisäämistä levykokoelmaan. Nyt tilasin cdon.comista, koska oli tarjouksessa alle kymmenellä eurolla.
Hyvä mieli, parempi mieli. On tää vaan niin hyväntuulista musiikkia. Onneksi en ymmärrä espanjaa, oli nimittäin joskus jossain suomennettuna A Dios Le Pido -kappaleen sanoituksia - aika vakavia ja poliittisia.
Ihan sama, mies on syötävän kivannäköinen.
--
Mun poni on suusta sitkeä kuin jähmettynyt purukumi. Onneksi muut korjaavat sitä mun puolesta.
--
"Tieks, mä tuun hirveän hyvälle tuulelle tästä biisistä."
"Joo, niin mäkin. Mulle tulee Panama mieleen."
"Niin mullekin."
Hyvä mieli, parempi mieli. On tää vaan niin hyväntuulista musiikkia. Onneksi en ymmärrä espanjaa, oli nimittäin joskus jossain suomennettuna A Dios Le Pido -kappaleen sanoituksia - aika vakavia ja poliittisia.
Ihan sama, mies on syötävän kivannäköinen.
--
Mun poni on suusta sitkeä kuin jähmettynyt purukumi. Onneksi muut korjaavat sitä mun puolesta.
--
"Tieks, mä tuun hirveän hyvälle tuulelle tästä biisistä."
"Joo, niin mäkin. Mulle tulee Panama mieleen."
"Niin mullekin."
Ht.net - maailman paras foorumi [Mika - Relax, Take It Easy]Tiistai 08.04.2008 01:01
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=5357065&t=5357065
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=5370540&t=5369104
--
"Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille, että kyseessä on umpisuoli."
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=5370540&t=5369104
--
"Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille, että kyseessä on umpisuoli."
Oripäivät 2008 [Lapko - Funerals And Parties]Sunnuntai 06.04.2008 05:12
Vaikka alkutuntumalta jäi vähän laimea fiilis, näkemissäni nuorissa oreissa ei ollut yhtään todella wauta, niin vähitellen tajuaa taas saaneensa muutaman ihan mielenkiintoisen elämyksen. Päällimmäisenä on mielessä yksi positiivinen ja yksi hämmennystä aiheuttanut esiintyminen.
Rondo Wenetiano ja omistajansa Reinhardt Kaden olivat uskomattoman hieno pari. Saksalainen eläinlääkäriherra höpötteli nuorelle oriilleen kuin pienelle koiranpennulle. Kun asiasta mainittiin, tajusin kyseessä olevan saman herra ja hevonen, josta kertovan artikkelin olin lukenut ennen tapahtumaa. Tämä on siis se Suomeen rantautunut saksalainen eläinlääkäri, ratsuttaja ja oriinpitäjä, jonka mielestä nuoria hevosia ei saisi ratsastaa liian nopeasti eteenpäin. Ihan sama, mitä hän torstaina sähähti kuulutustorniin tai jonnekin sille suunnalle erittäin pelottavana, nyt sai kyllä hatunnostot, monta hymyä ja arvostukseni. Rondo Wenetiano oli hieno hevonen ja ennen kaikkea hyväkäytöksinen, puheet pitivät paikkaansa.
Sammaliston oriiden valmistelut ihmetyttivät ratsastuksen suhteen. Ensin katselin torstaina Lordanos-Roita ja Quali Quantia oman ratsastajansa alla ja mietiskelin molempien oriiden mahdollisesti olevan vain hieman hankalia. Lauantaina nousi selkään koeratsastaja Raiskio. No huh heijaa, taisi se vika kuitenkin olla jossain muualla kuin hevosissa! QQ:n askellajikokeen koeratsastajaosuus keskeytettiin, kosa ori ei yksinkertaisesti suostunut toimimaan. Ensin se kiikutteli omaa ratsastajaansa ja sen jälkeen yhtä maamme parhaista kouluratsastajista. Ei ole koeratsastajan homma ruveta kouluttelemaan.
Perjantai jäi väliin. Tarantel olisi ollut hieno nähdä, olenhan sentään sen selässäkin istunut, mutta eipä herralla ollut kuulemma riittävästi rakennetta tahi liikettä päästä jalostusyksilöksi.
Niin sitä tuli taas vertailtua esillä olleita hevosia omaansa. Ajatusmaailman tiivistelmä: kyllä mun poni vaan on hienoa! Toki hirvitti taas se tosiasia, että tuo saksalainen tamma on lähempänä welsh part brediä kuin connemaraa.
Sikahyvää matkaa vaan mullekin. Iskä hei, mun auto tuntuu kummalliselta, se nykii. Okei, ei kai siinä sitten mitään. Iskä hei, mä sanoin tässä autossa olevan jotain vikaa - ja nyt mä olen matkalla Ypäjälle eikä tää kiihdy. Tosiaan, diagnoosi on tällä hetkellä "tukkoinen bensapumpun suodatin", mutta saas nähdä löytyykö jotain inhottavampaa.
--
"I have a dream."
Rondo Wenetiano ja omistajansa Reinhardt Kaden olivat uskomattoman hieno pari. Saksalainen eläinlääkäriherra höpötteli nuorelle oriilleen kuin pienelle koiranpennulle. Kun asiasta mainittiin, tajusin kyseessä olevan saman herra ja hevonen, josta kertovan artikkelin olin lukenut ennen tapahtumaa. Tämä on siis se Suomeen rantautunut saksalainen eläinlääkäri, ratsuttaja ja oriinpitäjä, jonka mielestä nuoria hevosia ei saisi ratsastaa liian nopeasti eteenpäin. Ihan sama, mitä hän torstaina sähähti kuulutustorniin tai jonnekin sille suunnalle erittäin pelottavana, nyt sai kyllä hatunnostot, monta hymyä ja arvostukseni. Rondo Wenetiano oli hieno hevonen ja ennen kaikkea hyväkäytöksinen, puheet pitivät paikkaansa.
Sammaliston oriiden valmistelut ihmetyttivät ratsastuksen suhteen. Ensin katselin torstaina Lordanos-Roita ja Quali Quantia oman ratsastajansa alla ja mietiskelin molempien oriiden mahdollisesti olevan vain hieman hankalia. Lauantaina nousi selkään koeratsastaja Raiskio. No huh heijaa, taisi se vika kuitenkin olla jossain muualla kuin hevosissa! QQ:n askellajikokeen koeratsastajaosuus keskeytettiin, kosa ori ei yksinkertaisesti suostunut toimimaan. Ensin se kiikutteli omaa ratsastajaansa ja sen jälkeen yhtä maamme parhaista kouluratsastajista. Ei ole koeratsastajan homma ruveta kouluttelemaan.
Perjantai jäi väliin. Tarantel olisi ollut hieno nähdä, olenhan sentään sen selässäkin istunut, mutta eipä herralla ollut kuulemma riittävästi rakennetta tahi liikettä päästä jalostusyksilöksi.
Niin sitä tuli taas vertailtua esillä olleita hevosia omaansa. Ajatusmaailman tiivistelmä: kyllä mun poni vaan on hienoa! Toki hirvitti taas se tosiasia, että tuo saksalainen tamma on lähempänä welsh part brediä kuin connemaraa.
Sikahyvää matkaa vaan mullekin. Iskä hei, mun auto tuntuu kummalliselta, se nykii. Okei, ei kai siinä sitten mitään. Iskä hei, mä sanoin tässä autossa olevan jotain vikaa - ja nyt mä olen matkalla Ypäjälle eikä tää kiihdy. Tosiaan, diagnoosi on tällä hetkellä "tukkoinen bensapumpun suodatin", mutta saas nähdä löytyykö jotain inhottavampaa.
--
"I have a dream."
Harry Potter ja kuoleman varjelukset [Jaarli Padington - Aurinko älä nouse]Perjantai 28.03.2008 02:02
Haikea fiilis, vaikka alusta asti on ollut tieto hetkellisestä elämyksestä. Muutama vuosi elettiin velhomaailmassa, meidän maailmaamme ujutetussa sadussa. Olikohan se juuri niin kiehtovaa? Jospa se onkin totta, miettii lapsi välillä. Mikä on vikana ihmisissä, jotka eivät osaa nauttia kirjoista? Vaikka kuinka yritän ymmärtää, en oikein onnistu. Puuttuuko tällaisilta ihmisiltä niinkin hieno ominaisuus kuin mielikuvitustaito? Ei ole kyse siitä, etteikö lukutoukka osaisi katsoa myös elokuvia, elokuvat vain ovat aivan omanlaisensa elämys. Siinä menettää niin paljon, kun ei osaa rakentaa omassa päässään mitään mielikuvia, ei osaa luoda. Eivätkö nämä ihmiset osaa luoda mitään omaa? Olipas inhottavasti ja suppeakatseisesti todettu, mutta olen ihmetystä täynnä. Sääli se mielestäni on.
Kummallista on sekin, että sitä voi upota johonkin toisen mielikuvituksen tuotokseen aivan totaalisesti. Sitä viettää monta hetkeä pohtien, miksi piti käydä niin ja mikä ajoi sen siihen tilanteeseen. Miksi niin piti käydä? Sitten sitä kiroaa kirjailijan, joka oli niin julma. Suren tarinassa esiintyvän hahmon kuolemaa. Kuulostaisi säälittävältä, ehkä jopa pelottavalta, jollen tietäisi niin monen muunkin sitä tekevän.
Melkein sitä toivoisi, että kirjaili jossain vaiheessa keksisi jotain lisää, uuden taistelun rikastuttamaan omaani. Sisimmässäni en sitä oikeasti toivo. Kamlaahan se olisi, ei siinä olisi mitään järkeä. Olen aina arvostanut sitä, että osataan lopettaa ajoissa, ei venytetä olematonta. Rowling lopetti tyylillä, ei tulvi pettymys miltään suunnalta.
Vielä joskus haluan tehdä tuon matkan uudestaan englanniksi. Vielä enemmän haluan viedä jonkun lapsen, jonkun avoimen mielen tuolle samalle matkalle. Nautin nyt jo ajatuksesta. (Olisiko tässä hyvä syy hankkia lapsi?)
--
"Yö on pimeä, vaaroja täynnä.
Oon vanki mielen, kun valvon sun palaavan.
On paljon enemmän kuin hetken summa rikkoa liitto.
Aurinko älä nouse, se meidät erottaa.
Yön pikkutunteina tahtosi punnitaan."
Kummallista on sekin, että sitä voi upota johonkin toisen mielikuvituksen tuotokseen aivan totaalisesti. Sitä viettää monta hetkeä pohtien, miksi piti käydä niin ja mikä ajoi sen siihen tilanteeseen. Miksi niin piti käydä? Sitten sitä kiroaa kirjailijan, joka oli niin julma. Suren tarinassa esiintyvän hahmon kuolemaa. Kuulostaisi säälittävältä, ehkä jopa pelottavalta, jollen tietäisi niin monen muunkin sitä tekevän.
Melkein sitä toivoisi, että kirjaili jossain vaiheessa keksisi jotain lisää, uuden taistelun rikastuttamaan omaani. Sisimmässäni en sitä oikeasti toivo. Kamlaahan se olisi, ei siinä olisi mitään järkeä. Olen aina arvostanut sitä, että osataan lopettaa ajoissa, ei venytetä olematonta. Rowling lopetti tyylillä, ei tulvi pettymys miltään suunnalta.
Vielä joskus haluan tehdä tuon matkan uudestaan englanniksi. Vielä enemmän haluan viedä jonkun lapsen, jonkun avoimen mielen tuolle samalle matkalle. Nautin nyt jo ajatuksesta. (Olisiko tässä hyvä syy hankkia lapsi?)
--
"Yö on pimeä, vaaroja täynnä.
Oon vanki mielen, kun valvon sun palaavan.
On paljon enemmän kuin hetken summa rikkoa liitto.
Aurinko älä nouse, se meidät erottaa.
Yön pikkutunteina tahtosi punnitaan."
Kiitoskirjeen vastakaiku [LauRiE - Addiction rough mix]Torstai 27.03.2008 02:30
Näin kirjoitin 26.2.2008:
"Kuinka moni tosissaan olettaa tietävänsä, kuinka rankka kevääni on ollut? En aio määritellä ystäviäni sen mukaan, tietääkö vai eikö, olenhan valittanut jokaiselle jollain asteella. Kuinka moni tietää auttaneensa selviytymisessäni? Harvaa heistäkään kutsun vielä pitkään aikaan ystäväksi, jos kutsun ikinä. Osalle olen pyrkinyt tekemään selväksi, että apu on ollut tarpeen ja olen siitä kiitollinen. Olenko unohtanut ja hylännyt osan? En osaa sanoa, en tiedä. Sanovat, että veri on vettä sakeampaa. Ystävät, kaverit, seura - ne, joiden seurassa nollataan aivot, merkitsevät minulle enemmän.
Kiitos, sekä aina siinä pysyville että aikakausia rakentaville. Älkää hävittäkö minua koskaan, muten hävitän itseni."
Tuntuikin taas niin pysyvältä ja hienolta. Toki sanoin moneen otteeseen, että aina voin luottaa sentään yhteen, joka ei mihinkään häviä. Viisasti, kokemuksen avustamana ja kaukonäköisenä mainitsin kiitoksessani aikakausien rakentajat. Näistä rakentajista taisi olla nytkin kyse. Pidetään hetki hauskaa ja sitten otetaan suunta mukavampi. Kiitos ja näkemiin.
Olen katkera ja olen sen ilmaissut jo hyvinkin ääneen, ehkä turhankin selvästi.
Eräs opettajani kysyi erittäin pieleen menneen harjoittelujakson jälkeen, milloin olen iloinen, hymyilen ja nauran säteillen, kavereidenko seurassa. Näinhän se menee. Kuinka moni koulun ulkopuolella toteaisi, että haluaisi nähdä minut joskus iloisena?
--
"Have you ever felt yourself in a situation where you were treated so bad that it makes you mad?
And it makes you scream."
"Kuinka moni tosissaan olettaa tietävänsä, kuinka rankka kevääni on ollut? En aio määritellä ystäviäni sen mukaan, tietääkö vai eikö, olenhan valittanut jokaiselle jollain asteella. Kuinka moni tietää auttaneensa selviytymisessäni? Harvaa heistäkään kutsun vielä pitkään aikaan ystäväksi, jos kutsun ikinä. Osalle olen pyrkinyt tekemään selväksi, että apu on ollut tarpeen ja olen siitä kiitollinen. Olenko unohtanut ja hylännyt osan? En osaa sanoa, en tiedä. Sanovat, että veri on vettä sakeampaa. Ystävät, kaverit, seura - ne, joiden seurassa nollataan aivot, merkitsevät minulle enemmän.
Kiitos, sekä aina siinä pysyville että aikakausia rakentaville. Älkää hävittäkö minua koskaan, muten hävitän itseni."
Tuntuikin taas niin pysyvältä ja hienolta. Toki sanoin moneen otteeseen, että aina voin luottaa sentään yhteen, joka ei mihinkään häviä. Viisasti, kokemuksen avustamana ja kaukonäköisenä mainitsin kiitoksessani aikakausien rakentajat. Näistä rakentajista taisi olla nytkin kyse. Pidetään hetki hauskaa ja sitten otetaan suunta mukavampi. Kiitos ja näkemiin.
Olen katkera ja olen sen ilmaissut jo hyvinkin ääneen, ehkä turhankin selvästi.
Eräs opettajani kysyi erittäin pieleen menneen harjoittelujakson jälkeen, milloin olen iloinen, hymyilen ja nauran säteillen, kavereidenko seurassa. Näinhän se menee. Kuinka moni koulun ulkopuolella toteaisi, että haluaisi nähdä minut joskus iloisena?
--
"Have you ever felt yourself in a situation where you were treated so bad that it makes you mad?
And it makes you scream."
Pääsiäinen, päästämisen aika? [Apocalyptica - The Unforgiven]Sunnuntai 23.03.2008 21:20
Nam nam, parasta lammasruokaa ikinä. Pataa, jossa oliiveja ja fetaa sekä kaikkea muuta, jota en osaa nimetä. Juu, kyllä mä sen kanelitangon ja ne laakerinlehdet tunnistin - ja jopa tiedän, ettei niitä syödä.
--
Juhlapyhät alkoivat pienimuotoisella tuttavarundilla: Kaveria numero yksi tapaamaan Rentoon. Rennossa törmäsin viime viikonlopun hääbändin solistiin, luokkakavereihin numero yksi ja kaksi sekä bongasin entiseen koulukaverin numero yksi, joka on ollut samaan aikaan armeijassa luokkakaverin numero kaksi kanssa. Kaveri numero kaksi liittyi seuraamme myöhemmin ja hän mainitsi erään pöydän päässä istuvan herran numero yksi yrittäneen iskeä häntä aikoinaan. Herra numero yksi osoittautui moikkaustutuksi (ja äitini bussiseuraksi) numero yksi, joka on myös yrittänyt iskeä kaveria numero kolme ja iskenyt kaverin numero kolme kaverin numero yksi. Moikkaustutun numero yksi seurassa oli entinen koulukaveri numero kaksi. Onnelan jonossa törmäsin entiseen koulukaveriin numero kolme, jonka luokkakaveri numero kaksi myös tunsi. Onnelan jonosta karkasivat pois kaverin numero neljä isoveli, joka ei muistanut edellisiä tapaamisiamme, sekä tämän kaveri numero yksi, jonka olen tavannut kerran aikaisemmin Castlessä tikkaa heittämässä ja joka muisti tapaamisemme. Kaverin numero neljä isoveljen kaveri numero yksi oli tavannut aikaisemmin illalla jo yhden ihmisen, jonka oli tavannut vain kerran aikaisemmin ja vielä samaisena tikanheittoiltana.
Iltani päättyi rauhallisesti kello puoli kahden aikaan kotiovelle, siis kotiovesta sisään ja omaan sänkyyn.
--
Pääsiäinen sujunut ilman alkoholia melko mallikkaasti. Ilmeisesti on perin terveellistä olla hengailematta siinä seurassa, jossa olen harrastanut kyseistä toimintaa muutaman viimeisen kuukauden.
Viime yö sujui tanssien, juoruten, tutustuen uusiin ihmisiin ja nauraen Börsin täyteen ahdetussa yökerhossa. Taas tuntui olevan koko Kaarinan lukio tahi entinen Veitenmäen yläaste liikenteessä. Tokkopa tuo mun iltaani ainakaan pilannut.
Hei kaverit, toi pitkä blondi tyyppi tuolla, se on hengannut aikaisemmin paljonkin Rennossa ja muutamaan otteeseen oon törmännyt muuallakin. Grhm, se on hollantilainen Interin pelaaja. Aih? No yllätys, ettei mulla ollut mitään aavistusta tällaisesta. Sitä paitsi, mä olisin voinut vannoa brittiläiseksi. Pitänee kuitenkin mennä moikkaamaan. Mitä, en mä mitään hiuksia ole värjännyt pitkään aikaan? Aah, mulla on varmaan ollut aina pipo (ja huom! en muistanut, mikä on pipo englanniksi, joten käytin sanaa 'cap', joka ei kyllä sovi laisinkaan yhteen meikäläiseen päävaatetusten kanssa) päässä.
Onpas pojalla kampaus. Joo, sanokaa mun sanoneen kaverinansa, että se nousee sitä mukaa kuin promillemäärä veressä. Toteamus jopa piti käytännössä paikkaansa. Reps. Sitä mukaa, kun humala-aste kasvoi, kädet haroivat tukkaa pystymmäksi.
--
"That never from this day his will they'll take away."
--
Juhlapyhät alkoivat pienimuotoisella tuttavarundilla: Kaveria numero yksi tapaamaan Rentoon. Rennossa törmäsin viime viikonlopun hääbändin solistiin, luokkakavereihin numero yksi ja kaksi sekä bongasin entiseen koulukaverin numero yksi, joka on ollut samaan aikaan armeijassa luokkakaverin numero kaksi kanssa. Kaveri numero kaksi liittyi seuraamme myöhemmin ja hän mainitsi erään pöydän päässä istuvan herran numero yksi yrittäneen iskeä häntä aikoinaan. Herra numero yksi osoittautui moikkaustutuksi (ja äitini bussiseuraksi) numero yksi, joka on myös yrittänyt iskeä kaveria numero kolme ja iskenyt kaverin numero kolme kaverin numero yksi. Moikkaustutun numero yksi seurassa oli entinen koulukaveri numero kaksi. Onnelan jonossa törmäsin entiseen koulukaveriin numero kolme, jonka luokkakaveri numero kaksi myös tunsi. Onnelan jonosta karkasivat pois kaverin numero neljä isoveli, joka ei muistanut edellisiä tapaamisiamme, sekä tämän kaveri numero yksi, jonka olen tavannut kerran aikaisemmin Castlessä tikkaa heittämässä ja joka muisti tapaamisemme. Kaverin numero neljä isoveljen kaveri numero yksi oli tavannut aikaisemmin illalla jo yhden ihmisen, jonka oli tavannut vain kerran aikaisemmin ja vielä samaisena tikanheittoiltana.
Iltani päättyi rauhallisesti kello puoli kahden aikaan kotiovelle, siis kotiovesta sisään ja omaan sänkyyn.
--
Pääsiäinen sujunut ilman alkoholia melko mallikkaasti. Ilmeisesti on perin terveellistä olla hengailematta siinä seurassa, jossa olen harrastanut kyseistä toimintaa muutaman viimeisen kuukauden.
Viime yö sujui tanssien, juoruten, tutustuen uusiin ihmisiin ja nauraen Börsin täyteen ahdetussa yökerhossa. Taas tuntui olevan koko Kaarinan lukio tahi entinen Veitenmäen yläaste liikenteessä. Tokkopa tuo mun iltaani ainakaan pilannut.
Hei kaverit, toi pitkä blondi tyyppi tuolla, se on hengannut aikaisemmin paljonkin Rennossa ja muutamaan otteeseen oon törmännyt muuallakin. Grhm, se on hollantilainen Interin pelaaja. Aih? No yllätys, ettei mulla ollut mitään aavistusta tällaisesta. Sitä paitsi, mä olisin voinut vannoa brittiläiseksi. Pitänee kuitenkin mennä moikkaamaan. Mitä, en mä mitään hiuksia ole värjännyt pitkään aikaan? Aah, mulla on varmaan ollut aina pipo (ja huom! en muistanut, mikä on pipo englanniksi, joten käytin sanaa 'cap', joka ei kyllä sovi laisinkaan yhteen meikäläiseen päävaatetusten kanssa) päässä.
Onpas pojalla kampaus. Joo, sanokaa mun sanoneen kaverinansa, että se nousee sitä mukaa kuin promillemäärä veressä. Toteamus jopa piti käytännössä paikkaansa. Reps. Sitä mukaa, kun humala-aste kasvoi, kädet haroivat tukkaa pystymmäksi.
--
"That never from this day his will they'll take away."
Juhlintaa kerrakseen [LauRiE - Addiction rough mix]Tiistai 18.03.2008 21:33
Hyvissä ajoin perjantai-iltapäivänä etsimässä jotain paidantapaista yhdistettäväksi jo valmiiksi kaapissa makaaviin housuihin. Palasin kotiin suklaanruskean vähän kalliimman housupuvun kanssa. Kiitos iskä!
Istuskelin muutaman tunnin Suvin, Suvin, Gavinin, Alanin, Alanin, Paulin ja muiden brittien seurassa ennen kuin lipesin pelastusreissulta kotiin jo puolenyön aikoihin.
--
Häät.
Voiko kirkosta sanoa, että se on söpö? No, Kuusiston kirkko on sitä suhteellisen paljon kuitenkin. Muodostui pariskunta tallinomistaja ja tallinomistajan mies. Tekisi mieleni kliseisesti kehua, että oli kaunis vihkitilaisuus, mutta se kaikki jumalallisuus pilaa melkein tilanteen kuin tilanteen, kun en edes sitä Isä meidän -rukousta osaa ulkoa. Joo, ja kaikki uskoo, että lukisin sen hartaudella kädet ristissä, jos osaisin. Etukäteen olin jo kauhistellut "lasi lasin päälle, kunnes kaatuu" -teorian toteutumista ja eikös vaan viereeni sattunut arabialaisen omistava hameväen edustaja, jolla ei meinannut pitää pokka millään. Mukavastihan se sitten meni seiniä ja edessä rimpuilevaa vauvaa katsellessa.
Kartan mukaan istumaan pöytään numero jotain. Ehdottomasti viihdyttävin seurue, vaikkei oltu päästy vielä yhtä kuohari- ja yhtä viinilasillista pidemmälle. Kamala stressi kuvien ottamisesta ja kamalasti hyvää ruokaa. Kakun ja yhden lisäviinilasillisen jälkeen tuli suoritettua tuskainen rauhoittuminen. Niin pahaolo, että suunnittelin jo kotiin lähtemistä ja meinasin hylätä kokonaan alkuillan pääpuuheaiheen eli boolin ennen kuin pääsin edes maljalle asti. Hetki hytinää ulkona, valittamista ja huokailua sekä alkoholistimaista keskustelua boolimukin kanssa. Loppuillasta erittäin riehakkaaksi ja ajoittain murheelliseksikin heittäytynyt Plant-palvoja taputti selkään ja totesi "älä pelkää, kerrain se vain kirpaisee". Mahdollisesti kirpaisi muutamankin kerran, mutta sekin koski ehkä enemmän edellisen kyseisen viisauden kuuluttanutta. Ehdin olla illan aikana Todistettavasti syyllinen -tähti ja lesboavec sekä pohtia pääni puhki bändin solistin tuttua ulkonäköä todetakseni lopulta, että olemme viihtyneet molemmat syystä tai toisesta Rennossa. Sain taputukset, kun raahasin korkokengissä boolisaavin illan lopuksi kaikkien ulottuville. Pyörittelin päätäni ja sanoin "ei kai sitä sinnekään voinut jättää".
Mukavat häät.
--
Ponskuorhit pyörimässä Ypäjällä eikä pää edes mennyt pyörälle, vaikka lähdin jo ennen puoltapäivää liikkeelle.
Kaksin kappalein connemaraa ja molemmat hienoja. Rockfield Wizard samanlainen pölhö sähläri ja sporttimalli kuin meikäläisen saksalainen. Eternal Flake alias Eetu oli se, jonka puolesta jännitin. Voi sitä ponipoikaa, oli se niin äijiintynyt ja muuttunut oikein muhkeaksi. Ehdottomasti piti nähdä livenä ja liikkeessä. Muuten perfect, mutta takapää kovin jäykkä käynnissä. Hyvin valmisteltu tehtäväänsä, sanoivat tuomaritädit. Hyvin valmisteltu elämään, sanon minä ja kehun kasvattajaansa.
8-7-8-7-8=38 pistettä ja II palkinto. Hieno Eetu!
--
"Melko pelottava näky: vaatteita pitkin lattiaa eteisestä alkaen, korut heitetty lavuaariin ja kyllä, olen oksentanut suihkuun. Ei siis ihme, että nyt on niin hyvä olo!"
Istuskelin muutaman tunnin Suvin, Suvin, Gavinin, Alanin, Alanin, Paulin ja muiden brittien seurassa ennen kuin lipesin pelastusreissulta kotiin jo puolenyön aikoihin.
--
Häät.
Voiko kirkosta sanoa, että se on söpö? No, Kuusiston kirkko on sitä suhteellisen paljon kuitenkin. Muodostui pariskunta tallinomistaja ja tallinomistajan mies. Tekisi mieleni kliseisesti kehua, että oli kaunis vihkitilaisuus, mutta se kaikki jumalallisuus pilaa melkein tilanteen kuin tilanteen, kun en edes sitä Isä meidän -rukousta osaa ulkoa. Joo, ja kaikki uskoo, että lukisin sen hartaudella kädet ristissä, jos osaisin. Etukäteen olin jo kauhistellut "lasi lasin päälle, kunnes kaatuu" -teorian toteutumista ja eikös vaan viereeni sattunut arabialaisen omistava hameväen edustaja, jolla ei meinannut pitää pokka millään. Mukavastihan se sitten meni seiniä ja edessä rimpuilevaa vauvaa katsellessa.
Kartan mukaan istumaan pöytään numero jotain. Ehdottomasti viihdyttävin seurue, vaikkei oltu päästy vielä yhtä kuohari- ja yhtä viinilasillista pidemmälle. Kamala stressi kuvien ottamisesta ja kamalasti hyvää ruokaa. Kakun ja yhden lisäviinilasillisen jälkeen tuli suoritettua tuskainen rauhoittuminen. Niin pahaolo, että suunnittelin jo kotiin lähtemistä ja meinasin hylätä kokonaan alkuillan pääpuuheaiheen eli boolin ennen kuin pääsin edes maljalle asti. Hetki hytinää ulkona, valittamista ja huokailua sekä alkoholistimaista keskustelua boolimukin kanssa. Loppuillasta erittäin riehakkaaksi ja ajoittain murheelliseksikin heittäytynyt Plant-palvoja taputti selkään ja totesi "älä pelkää, kerrain se vain kirpaisee". Mahdollisesti kirpaisi muutamankin kerran, mutta sekin koski ehkä enemmän edellisen kyseisen viisauden kuuluttanutta. Ehdin olla illan aikana Todistettavasti syyllinen -tähti ja lesboavec sekä pohtia pääni puhki bändin solistin tuttua ulkonäköä todetakseni lopulta, että olemme viihtyneet molemmat syystä tai toisesta Rennossa. Sain taputukset, kun raahasin korkokengissä boolisaavin illan lopuksi kaikkien ulottuville. Pyörittelin päätäni ja sanoin "ei kai sitä sinnekään voinut jättää".
Mukavat häät.
--
Ponskuorhit pyörimässä Ypäjällä eikä pää edes mennyt pyörälle, vaikka lähdin jo ennen puoltapäivää liikkeelle.
Kaksin kappalein connemaraa ja molemmat hienoja. Rockfield Wizard samanlainen pölhö sähläri ja sporttimalli kuin meikäläisen saksalainen. Eternal Flake alias Eetu oli se, jonka puolesta jännitin. Voi sitä ponipoikaa, oli se niin äijiintynyt ja muuttunut oikein muhkeaksi. Ehdottomasti piti nähdä livenä ja liikkeessä. Muuten perfect, mutta takapää kovin jäykkä käynnissä. Hyvin valmisteltu tehtäväänsä, sanoivat tuomaritädit. Hyvin valmisteltu elämään, sanon minä ja kehun kasvattajaansa.
8-7-8-7-8=38 pistettä ja II palkinto. Hieno Eetu!
--
"Melko pelottava näky: vaatteita pitkin lattiaa eteisestä alkaen, korut heitetty lavuaariin ja kyllä, olen oksentanut suihkuun. Ei siis ihme, että nyt on niin hyvä olo!"
Odottelen ja odottelen [LauRiE - Addiction rough mix]Maanantai 17.03.2008 02:18
Miksei kukaan ole kertonut mulle?
Ui ui, että kuulostaa muuten hyvältä, myös aikaisemmin kuuntelemani kipaleet. Tämä ääni ja näiden biisien tunnelma. Tehkää nyt siitä tytöstä tähti, pliis.
--
(Kuuntelee ja nauttii.)
Ui ui, että kuulostaa muuten hyvältä, myös aikaisemmin kuuntelemani kipaleet. Tämä ääni ja näiden biisien tunnelma. Tehkää nyt siitä tytöstä tähti, pliis.
--
(Kuuntelee ja nauttii.)
Lomalomaloma [Lovex - Take A Shot]Torstai 06.03.2008 20:35
Pakko myöntää, pidän tästä kappaleesta. Olen myös aivopesty läpi yön kestäneellä soitolla trancen kuuntelijaksi.
--
Perjantai meni oikein putkeen, kiitos helsinkiläisen fisun. Muistikatkosta, kuntokeskustelua baarin ovella, halailua Mohammed my friendin kanssa, tilityspuhelua, päivystystä, raivostumista kännikaverille ja seuraavana päivänä julmettu päänsärky. Lauantain polttarit menivät siis hieman hitaalla tahdilla, mutta onpahan tallennettuna myös videomuodossa koulurataohjelma luistimien kanssa ja diskotanssitunti hienoine koregrafioine.
--
Visiitti Ypäjälle ja 600 euron välimaksu, mutta onpahan nyt toivottavasti pidemmäksi aikaa hyvä satula, Cliff Barnsbyn Esprit 17" ja leveys 5. Estesatula tosiaan, aika pelottavaa.
--
Mitä jäi käteen shoppailureissusta Helsinkiin? Osaan matkustaa yksinkin metrolla, tapasin liudan tuttuja, söin hyvän bagelin ja lepäilin nauttien lomasta, mutta rahaa kului vain matkustamiseen ja syömiseen. Täältä tullaan häät, ilman vaatteita!
--
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."
(Hyvä Microsoft!)
--
Perjantai meni oikein putkeen, kiitos helsinkiläisen fisun. Muistikatkosta, kuntokeskustelua baarin ovella, halailua Mohammed my friendin kanssa, tilityspuhelua, päivystystä, raivostumista kännikaverille ja seuraavana päivänä julmettu päänsärky. Lauantain polttarit menivät siis hieman hitaalla tahdilla, mutta onpahan tallennettuna myös videomuodossa koulurataohjelma luistimien kanssa ja diskotanssitunti hienoine koregrafioine.
--
Visiitti Ypäjälle ja 600 euron välimaksu, mutta onpahan nyt toivottavasti pidemmäksi aikaa hyvä satula, Cliff Barnsbyn Esprit 17" ja leveys 5. Estesatula tosiaan, aika pelottavaa.
--
Mitä jäi käteen shoppailureissusta Helsinkiin? Osaan matkustaa yksinkin metrolla, tapasin liudan tuttuja, söin hyvän bagelin ja lepäilin nauttien lomasta, mutta rahaa kului vain matkustamiseen ja syömiseen. Täältä tullaan häät, ilman vaatteita!
--
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."
(Hyvä Microsoft!)