IRC-Galleria

viikko on ollut rento. eilen helsinki kylpi sellasessa auringonpaisteessa, ettei tehny mieli kun vaan istuskella espalla ja nuolla mangomelonilta maistunutta jäätelöä. tai ei sitäkää koko päivää jaksanu - pyörin myös kauppojen alennusmyynneissä, safkasin korealaisessa ja hyödynsin finnkinon viiden euron leffapäivän. lepposan supersankarirainan pääosassa örvelsi will smith wiskipullonsa kanssa. on se karismaattinen jätkä... (itseasiasssa kelasin, että jos smith pelais lätkää NHL:ssä, se voittais salee joka kausi pistepörssin).

leffan jälkee piti käydä kaljalla, mutta mulle tuli niin heikko olo että oli pakko lähtee himaa arpoo. kämpillä mittasin kuumeen, ja olihan sitä vähän päälle 37 asteen verran. sen johdosta oon tänään viettäny saikkua kuunnellen coldplayn uutta albumia (siitä lisää myöhemmin) ja näpytellen juttua ens viikon veikkaajaan.

artikkeli käsittelee sm-liigasta ison veden tuollepuolen siirtyviä potentiaalisia menestyjiä, ja oon monipuolisten kommenttien saamiseksi kilautellu muun muassa illinoisin osavaltioon. en oo ihan varma näiden puheluiden hinnoista, mut hauskaa se on silti ollu. ne puhuttelee siellä aina loppuliitteellä "sir", joka tuntuu näin suomalaisena melkosen hömpältä. hah.

. . .

oh man, oon hakannu tänää läppäriä jo ihan liikaa. nyt vois olla oikeesti saikulla, ja ottaa vaan rennosti. ostin jokunen päivä sitte stokkalta henkilöstö-alella aivan jäätävän dvd:n (menetetty maa, viis tähtee!), jonka voisin nyt tsekkaa...

B)

hyppäsin perjantaina junaan ja puksuttelin sillä kolmen viikon tauon jälkeen lahteen. kehtasin tulla näyttäytymään kotikaupungissa siistittyäni ensin hieman hiuksiani - nyt peiliin katsoessa voi helposti todeta, että ajoittainen parturissa käyminen kannattaa!

heh, armoton susi-look on nyt muisto vaan. enää mua vois erehtyä luulemaan saksalaisen poliisisarjan päähenkilöks ainoastaan pienen takatukan ja häijysti nenän alla vaanivien viiksen tynkien johdosta, mutta ei muuten. kattoo sitten mitä syksyllä tapahtuu, kun mulletti on saanut vähän lisää pituutta ja on taas aika ottaa nahkarotsi käyttöön...

. . .

tää vierailu osoitti jälleen kerran todeksi sen, että kotona käyminen ja porukoiden moikkaaminen on erittäin jees. me ollaan nyt vilin kanssa syöty mieheen vajaan parin vuorokauden aikana arviolta kuus palaa iskän 55-vuotis synttärikakkua. tosin eilen kermavaahdot suupielessä sai kyytiä, kun potkittiin kisiksessä 3,5 tuntia jalkapalloa. muuten oli hauskaa, mutta hekumallisen hauskanpidon sivuoireena tekonurmi repi polvesta irti pikkupojan nyrkin kokosen palasen. nyt jalka on tulehtunut, märkivä ja helvetin kipeä. silti, pelaamaan täytyy päästä uudestaan mahdollisimman pian!

. . .

puolentoista tunnin päästä oon jo matkalla takaisin helsinkiin. pyhäpäivän ohjelmassa olis kuuden tunnin duunit, ja sen jälkeen mahdollisesti lattioiden pesua ja ehkä myös pelicansin kausikirjan väsäämistä, jos vaan jaksan. oh man, taitaa mennä taas kahvin keittelyksi...

miten ikävä pudotus arkeen voikaan olla festariviikonlopun jäljiltä? jäätävää!

tänään oon: vääntäny kiireessä aamupalaa + eväät, ravannu sporapysäkille, menny duuniin, arponu duunissa, tullu sieltä suoraan kaupan kautta himaan, menny lenkille, käyny suihkussa, vääntäny safkaa ja syöny sen, tiskannu, datannu vähän, keittäny kahvia ja sumpitellu ranskalaisen loungemusan soidessa taustalla.

vitun rutiini. taidan lähtee pulkkiselle juomaa kaljan ja pelaa änäriä.

viikonloppu aurajoen rannalla ja ruissalon niemenkärjessä meni yhtä putkee ku supermarion duunit. tän kertanen ruis oli hyvin samankaltanen ku viime vuonna: loistavaa säätä ja überlepposaa meininkiä ryyditti hyvä livemusa, uudet tuttavuudet ja - tottakai - paikallisen dennisraflan legendaariset pizzat.

musatarjonta oli peruskamaa. koko setin pääesiintyjäks kaavaillut him ja nightwish ei kiinnostanu pätkän vertaa, ja eilen esiintyneen interpolin jätin suosiolla väliin ku alko haukotuttaa niin paljon. jotainsentää näin: de veti lauantai-iltapäivänä energisen setin, ja ruotsalaiset oli vihasia. oke, soundsi ei sentää rähjänny ihan opethin ja raised fistin malliin... porcupine treen progesoinnut ja floggin mollyn irkkuhumpan äärellä viihty myös semijees. still, bändit ei ollu tän ruissin pääasia. siisteintä oli viettää aikaa auringonpaisteessa hyvällä porukalla.

ite festarialueen lisäks kerkesin arpoo roppakaupalla myös kaupungin helteisillä kaduilla. oikeastaan skippasin festivaalitouhun perinteisimpiä viettotapoja, sillä leirintäalueen sijaan punkkasin frendin kämpillä kupittaalla ja juhla-alueen automaattisumppi vaihtu keskustan viileisiin kahviloihin. kaljahanojenkaan äärellä tarvinnut läiskiä hyttysiä, koska valtaosa dokauksesta tapahtu turun yökerhoissa. eli päivällä bändit selvinpäin ruissalossa, sitte laivakyydillä illaks keskustaa kipolle. on se turku kiva kesäkaupunki!

. . .

sähköpostien saapuneet kansioon oli pamahtanu mailia ilosaarirockista. siellä olis meininkiä ens viikonloppuna, mut nyt taitaa käydä niin että skippaan sen ihan suosiolla. joensuuhun on nii helvetin pitkä matka, ettei ees commonin jäätävät riimittelyt jaksa houkuttaa... ei pysty, ei pysty. :S

keskiviikkona vedettii pulkkisella susikännit ja lähettii dtm:ää dokaa. en oikee tiiä miten päädyttii sinne; yhtäkkiä vaan huomasin, että joku brasilialainen gay leperteli lirutuksia mun korvaan. siinä vaiheessa aloin muistaakseni feikkaa venäläistä ja esitin litanjan slaavilaisia kirosanoja, ennenku konttasin takasin himaan.

eilen maistu roskaruoka. edellisillan kooma muistutti itsestään ikävällä tykityksellä ohimossa, ja duunissa oli aika kauheeta (joskin selvisin siitä kyllä hyvin, mummelit kehui hyvästä asiakaspalvelusta...heh). olin jo varma että menisin kellokortin leimaamisen jälkeen suorinta tietä himaa kuittaamaa univelat, mut sen sijaan hainkin pizzan ja menin taas pulkkiselle arpomaan. tällä kertaa alkoholiton setti sisäls italosafkan lisäks mehua ja nhl:ää, jota pelattii puol viiteen saakka! kotiin kävellessä aurinko alko jo pilkottaa idästä, ja mietin, että mitenkäs tässä nyt taas pääs käymään näin.

itsekuri nolla, mutta hauskuus sata!

. . .

ja tänään. kohta hyppään puksuttimeen joka vie mut rantarataa pitkin turkuun. siellä kuittaan kaulaan mediapassin, nappaan bissen kouraan ja meen ruissalon viidakoihin näyttämään siltä ku olisin muka duunissa ja venaamaan the soundsin kipuamista lavalle.

RUISSS!

viime vuonna oli aivan jäätävän hauskaa. saas nähä mitä nytten käy siel' puol' jokkee!

olin äsken jäähallissa tsekkaa avril lavignea, kanadan uskottavinta skeittarichikua. musahan on suhteellisen purkkaa, mutta kyllä se mimmi laulaa osaa. lisäks neidillä on melkosen hyvä äässi, thank god isojen screenien ja kamerazoomien... hähähähä!

edit: kurkkasin äsken wikipediasta, ja ohhoh! lavikan allu on myyny maailmanlaajusesti yli 30 miljoonaa levyä. on se melkonen likka.

jälkimaininta: likoista puheenollen, lappiin kumarrus tiketeistä! oli kivaa töttöröööö.

espanjassa päättyi hetki sitten ikuisuudelta kestänyt odotus. baskimaan jalkapallomaajoukkue pääsi nostelemaan 44 vuoden tauon jälkeen euroopanmestaruus-pokaalia, ja siitä iso kiitos kuuluu madridilaiselle fernando josé torres sanzille. torresin voittomaaliiksi jäänyt 1-0 osuma kaatoi saksan, ja juhlat oli valmiit alkamaan!

heh, me juhon kanssa arvattiin jo etukäteen matsin lopputulos. lähdettiin alkuillasta yhteen sataman texmex-raflaan vetämään jäätävät burritot (ja vähän heinekeniä päälle) andalusialaisten kunniaks. siellä vaan banjo soi ja kateltiin screeniltä, miten schweinsteiger, ballack, frings, lehmann ja muut kylmät sakemannit sai raippaa oikein toron kädestä! ai että teki hyvää.... *röyh!

jees nyt hyvillä mielin kuolaamaan tyynyyn, zzzz.

beefissä soitettiin eilen jäätävän hyvää musaa. eikä ihme: levareiden takana fingaili yks TOP BILLINin tiskijukka! vittuseolihyvä. kaveri soitti kaikki parhaat rallit eilisestä nykypäivään, michael jacksonista mgmt:hen.

yhdessä vaiheessa iltaa dj vastaanotti multa lapun. olin hetkeä aiemmin pyytäny narikkapojalta lainaks palan paperia ja kynää, jonka tuotoksena väsäsin ison justicen logon. alle kirjotin ranskalaisten simianin biisistä tekemän remixin nimen, "we are your friends" - kuitenkin sillä erotuksella, että juho lisäs vielä loppuun kysymysmerkin.

kun top billinin levymestari sitten tsekkas lappusen, kävi nopeasti selväks, että dj really was our friend! toisin sanoen ei menny kauaa, kun pariisin synat alko raikumaan täpötäydessä klubissa.

ja ihmiset sekosi!!! meillä kaikilla oli niin vitun hauskaaa!!!

. . .

back to reality. hyppään kohta sporaan ja arvon tieni tärisevin käsin duuniin. paska.

hysteeristä kirkumista, kun manolo blahnikin korkkarit tai carlos de la rentan puku pyörii ruudussa.

siinä oikeastaan ainoa vähäsen suupieltä mutruun saanut yksityiskohta uudessa sinkkuelämää-leffassa, jonka kävin äsken katsomassa. ja merkkihypetyksenkin ymmärtää, onhan muodin ja merkkien ihannointi ollut osana sarjan jokaisessa tv-jaksossa, jonka oon nähnyt. ja oon nähnyt ne kaikki.

oikeastaan yllätyin vähän, miten hyvin formaatti oli onnistuttu istuttamaan valkokankaalle. leffa ei ollut liian pitkä eikä imelä, vaan sopiva miksaus teeveestä tuttuja aineksia maustettuna parilla mielenkiintosella juonenkänteellä. pätkä meinasi jopa kirvottaa pari silmätippaa, mutta vaan meinasi. taisiis... eihän verkkokalvon lievää kostumista ja siitä seurannutta räpyttelyä vielä lasketa itkuksi, eihän? sitäpaitsi: tää täysin ennalta-arvaamaton reaktioni liittyi lempihahmooni steveen, joten suotakoot se mulle anteeksi. heh.

ohhoh onpa mukavaa käydä jo tähän aikaan nukkumaan. ihmisten aikaan vietetyistä yöunista saan kiittää hävyttömän aikasta huomisaamun vuoroa stokkalla, mutta eipä tuo mitään. telkkaria ja ipodia vaan kassiin, ja sillä hyvä! sitten pääsee taas rötvää.

soronoo!

Accent Mix by Vmix.fm - electronic grooves live from Paris, France since 2002.

...mun kämppä on disko!