IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

E-estebanos

E-estebanos

jäätävä kesä

Blogi

« Uudemmat -

tekohengitystäKeskiviikko 16.09.2009 20:43

jee! eka kirjautuminen yli kuukauteen!

...ja sinulle on yksi kommentti. hmm....

jee!

VAUVA!Lauantai 04.07.2009 00:42

kun tulin töistä äsken kotiin, kynnysmatolla venaili vauva-lehden näytenumero. jahas, pinja oli sitte taas menny tilaamaan netistä ilmasia näytenumeroita mun nimellä ja osotteella. eihän tästä nimittäin oo kun vajaa viikko, kun cosmopolitan läjähti postiluukusta.

voi hyvä sylvi sentään.

hohoijaaaTiistai 02.06.2009 02:24

tää galtsu ei oikeen nappaa enää.

yybernewsLauantai 23.05.2009 00:45

näytin lamalle persettä ja ostin detroit red wingsin pelipaidan!

lisäksi: nenätrimmeri kutittaa. kokeilin sellasta eilen. :S

- loppu -

tämä mies osaa!Sunnuntai 10.05.2009 17:32

tukholmalaista teinipoika martin sandbergiä ei 80-luvulla koulu paljon kiinnostanut. lukioikäinen kundi räpläsi mielummin syntikkaansa kun arpoi koulukirjojen parissa, mistä sandbergin vanhemmat eivät tykänneet hyvää.

pään silittelyä ei luultavasti ollut luvassa silloinkaan, kun martin kavereineen häipyi glamrock-bändinsä It's Alive!:en kanssa kyprokseen keikalle.

90-luvulle tultaessa nuori herra sandberg oli kyllä onnistunut punnertamaan koulun kunnialla loppuunn, mutta jatko-opiskeluista ei ollut tietoakaan. sen sijaan musiikkipiireihin ujuttautunut martin alkoi viettää yhä enemmän aikaansa studioilla - vain huomatakseen, ettei hänestä ehkä sittenkään koskaan kuoriutuisi suuren luokan rock-tähteä.

mutta tuottajaksi voisi.

. . .

viime vuosisadan loppuun mennessä martin karl sandberg oli saanut tuottamiaan biisejä 90-luvun parhaimmiksi äänestettyjen hittien joukkoon. tämä ekerön esikaupunkialueelta kotoisin oleva hönö oli ottanut taiteilijanimekseen max martin ja purkittanut hittejä tähtösille toisensa jälkeen. backstreet boys, britney spears, nsync, celine dion... kaikki suurimmat hitit. kaikki yhden ja saman ruotsalaismiehen kädenjälkeä.

2000-luvun vaihteessa loputkin supertähdet lentelivät yksityiskoneillaan ruotsiin. ei britteihin, ei jenkkeihin tai minnekäään muuallekaan. vaan ruotsiin.

jo pelkästään britneyn 'oops! i did it again'in jälkeen martinin ei olisi tarvinnut tehdä enää päivääkään töitä, mutta hittitehdas senkun jauhaa vaan. viime vuosina kundin maratone-studiolla on pyöräytetty valtaosa mm. pinkin ja kelly clarksonin albumeista.

neideistä jälkimmäisen ura oli american idols-voiton jälkeen junnaamassa jo paikoillaan - kunnes martin esitti tälle tekeleensä nimeltä 'since u been gone'. ja 'behind these hazel eyes'. ja 'my life would suck without you'.

paskoja biisejä? ehkä, mutta kai sellasta tuottaa jos pankkitilin saldo saa kahdeksan lisänollaa perään. pakko arvostaa.

. . .

viime kesänä katy perryn paljastukset tytön pussaamisesta sai monet raivon partaalle. liikenneruuhkaakin ärsyttävämpi, jatkuvalla syötöllä radiosta tulvinut rallatus sai ihmiset turhautumaan autoissaan - kiitos martinin, jonka luokse katy kirsikkahuulineen sipsutteli levyään purkittamaan. myös väkisin alitajuntaan tunkeutuva 'hot'n cold' on hollywoodin sijaan syntynyt tukholmassa.

mitähän seuraavaksi? ushma, jenni ja mikäsekolmasmimminytikinäolikaan laulamassa super bowlin puoliaikashow'ssa? ei olisi ihme. max martin pystyisi varmaan herättämään gimmelinkin eloon.

äijän palkintokaapista löytyy pokaaleja joka lähtöön, ASCAP-award ja grammy-ehdokkuus. tällä lähiökundilla on jäätäviä kämppiä ympäri maailmaa ja niin monta kiesiä, että voisi perustaa autokaupan.

ja mitähän martinin vanhemmat ovat nyt mieltä pojastaan?

ehkei se syntikän näprääminen ollutkaan ihan niin huono idea.
Boston Bruins - Carolina Hurricanes

Boston Bruins tiedettiin 70-luvulla lempinimellä Big Bad Bruins. Kovaa oli peli kaukalosskain, jossa karhumainen kiekkolegioona teki tuhojaan.

Tänä keväänä bostonilaisilla on pitkästä aikaa aihetta riemuun. Itäisen konferenssin keskikastissa paininut Bruins ei ole päässyt pudotuspeleissä vuosikausiin toista kierrosta pidemmälle, mutta nyt siihen on erinomaiset mahdollisuudet. Runkosarjan 106 pistettä ja paikoittain jopa dominoivat otteet kaukalossa olivat myrkkyä vastustajille, ja sama tahti on jatkunut playoffseissakin.

Tähän saakka.

Nyt vastaan on asettunut hurjassa kevätkiidossa oleva Carolina Hurricanes. Joukkue, joka onnistui peittoamaan ennakkoon vahvemman New Jersey Devilsin - ja sai sen maalivahti Martin Brodeurin näyttämään klovnilta.

Sen sijaan Carolinan maalinsuu on todella kovaan tilkitty. Kiekkoja koppailee vasta 22-vuotias Cam Ward, jonka vyöltä löytyy nuoresta iästä huolimatta Stanley Cup sormus sekä Conn Smythe Trophy, joka jaetaan playoffsien parhaalle pelaajalle.

Ward voi osoittautua todelliseksi syömähampaaksi Bruinsille, jonka ennakkokaavailuissa piti luistella heittämällä Hurricanesin yli. Tätä kirjoittaessa otteluvoitot ovat kuitenkin tasan 1-1, enkä pidä sitä mitenkään yllätyksenä.

Pelkkiä kokoonpanoja tarkastelemalla sarjan kuuluisikin mennä selvästi Bostonille - onhan sillä kokoonpanossaan neljä ratkaisuvalmista kentällistä, hyvin organisoitu puolustus Zdeno Charan johdolla ja NHL:n parhaan maalivahdin titteliin ehdolla oleva Tim Thomas.

Mutta jääkiekossa pelejä ei ratkaista paperilla. Vaikka kaukaa hakeekin, Porin Ässien kevään 2006 rynnistys hopealle oli kaikkea muuta kuin patapaitojen materiaalin ansiota. Se oli hengen voitto, ja sitä samaa pudotuspelikiimaa Carolina Hurricanes on pullollaan.

Eikä Carolina edes ole täysin kädetön. Eric Staal kuuluu yhdessä Sidney Crosbyn, Niklas Bäckströmin, Zach Parisen ja Ryan Getzlafin kanssa taalaliigan nuorten keskushyökkäjien kirkkaimpaan kastiin. Eric Cole ja Tuomo Ruutu painavat illasta toiseen sata lasissa ja iskevät heti, kun paikka aukeaa. Ja vaikkei aukeaisikaan. Näillä kavereilla riittää nimittäin kokoa ja näköä rynnistää maalille vaikka väkisin.

Pudotuspeleissä myös pienet yksityiskohdat voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Hurricanesin Rod Brind Amour on aloittajien eliittiä, ja mies hyppää laatikkoon aina kun aloitus on Carolinan omassa päässä.

Kun valmentajat pelaavat ketjuralleillaan omaa peluutuspeliään, täytyy parin ykkösnyrkin takaa löytyä vielä ratkaisjoita. Maalintekoon kykeneviä röyhijäroolin pelaajia löytyy kummaltakin, joskin Bruinsilla on tässä hienoinen etu: runkosarjassa Bruinsissa peräti seitsemän pelaajaa rikkoi 20 maalin rajan! Carolinalla vastaava luku oli huomattavasti pienempi, mutta pudotuspeleissä myös pienemmän roolin kaverit ovat nousseet ratkaisijoiksi. Chad LaRose pelaa elämänsä pleijareita, ja Jussi Jokinen on iskenyt jo kaksi voittomaalia.

Seuraavaksi sarja siirtyy Raleigh'iin, jossa Hurricanes pääsee pelaamaan kiekosta täysin kilahtaneen kotiyleisönsä edessä. Jos 'Canes onnistuu voittamaan edes toisen kotiotteluistaan, sarja saattaa hyvinkin venyä seitsemänteen peliin.

Carolinan rajusta rimpuilusta huolimatta uskon Bruinsin kokoonpanon jäätävän syvyyden ratkaisevan homman kotiin.

Bruins in six.

. . .

Washington Capitals - Pittsburgh Penguins

Idän toinen painiottelu käydään Washington Capitalsin ja Pittsburgh Penguinsin välillä. Tässä on sarja, jota katsojat - ja NHL:n johtoporras - ovat odottaneet vesi kielellä. Kun kaksi koko liigan valovoimaisinta tähteä, Capitalsin Alexander Ovetshkin ja Penguinsin Sidney Crosby ottavat mittaa toisistaan, voi tätä ottelusarjaa hyvällä syyllä kutsua todelliseksi Star Warsiksi.

Tiistai-iltana tilanne on se, että Washington johtaa ottelusarjaa voitoin 2-0. Näistä ensimmäinen kohtaaminen oli vielä pääkaupunkilaisten yllättävänkin selvää hallintaa, mutta toisessa ottelussa Pittsburgh ryhdistyi. Matsista muodotui todellinen klassikko, sillä sekä Ovetshkin että Crosby iskivät kumpainenkin kypärätemput!

Capitalsin kahden voiton karkumatka ei sinällään ole yllätys, mutta se on ettei Penguinsin nimekkäämpi hyökkäyskaarti ole Crosbyä lukuunottamatta saanut juuri mitään aikaan.

Missä on vuosi sitten hurjat tehopisteet latonut Petr Sykora? Chris Kunitz saapui Anaheimista tuomaan tulivoimaa, mutta mies on ollut playoffseissa jäässä kuin Eskimo-puikko. Ja Jevgeni Malkin! Pistepörssin voittaja ja jopa planeetan parhaimmaksi pelaajaksi tituleerattu umpitaitava venäläinen on nyt vain umpitaitava, ei tehokas.

Näiden miesten on parannettava ja rajusti, jos Penguins mielii konferenssifinaaliin.

Malkinin tehottomuus on herättänyt melua, Ovetshkinin uskomattomuus samaten. Mutta vielä näitäkin herroja isompiin otsikoihin on yltänyt kolmas venäläinen, parikymppinen Capitals-vahti Simeon Varlamov. Siis kuka?

Juuri maalivahtipelin piti olla Pittsburghin suurin valttikortti Capitalsia vastaan. Marc-Andre Fleury esitti ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersia vastaan tavaramerkiksi muodostuneita akrobaattisia torjuntojaan, mutta Varlamov on pannut vieläkin paremmaksi. Täysin puskista runkosarjan lopussa Capsin ykköstorjujan viitan itselleen napannut Varlamov esitti joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa maalin, joka lienee koko kauden hienoin.

Ehkä jopa kaikkien aikojen hienoin? Aivan kärkipäähän se sijoittuu ikuisuuslistallakin.
http://www.youtube.com/watch?v=01Ow7Kxaqb4&feature=related

Penguinsin on saatava kotonaan henki päälle. pysyttävä pois jäähyboksista ja vyörytettävä mielikuvituksellista hyökkäyspeliään runkosarjan malliin. Pittsburgh ei saa vahtia liikaa Ovetshkinia, koska se luo muille Capitals-hyökkääjille liikaa tilaa.

Jos Varlamov jatkaa nykyisenlaisiaan otteita, Ovetshkinin roihuaminen ei laannu eikä Malkinin henkinen lukko aukea, Penguins voi alkaa hyvinkin pian varailemaan etelänmatkoja.

Caps in five.
Detroit Red Wings - Anaheim Ducks

Anahemin ja Detroitin kohtaaminen jo tässä vaiheessa on sääli, sillä kyseessä on vertaansa vaille oleva taistelu. Tämä ottelupari olisi ansainnut asemansa läntisen konferenssin finaaliparina.

Olisi virhe ryhtyä tarkastelemaan joukkueiden välisiä tasoeroja vain runkosarjapisteiden perusteella - osoittihan sen jo pudotuspelien ensimmäinen kierros, jossa lähes 20 pistettä vähemmän napannut Anaheim lähetti konferenssimestari San Josen tylysti laulukuoroon.

Anaheim on huomattavasti runkosarjasijoitustaan parempi joukkue. Se on nimenomaan pudotuspeleissä marinoitunut kundiporukka, jota pitkä runkosarja ei välttämättä jaksanut kiinnostaa yhtä intensiivisesti kuin konemaista Red Wingsiä.

Jokaisissa pleijareissa syntyy aina uusia sankaritarinoita, ja tänä keväänä se näyttäisi olevan Anaheimin nuori sveitsiläismaalivahti Jonas Hiller. Sveitsiläisen paraatipelastukset eivät jääneet vain San Jose-sarjan tähdenlennoksi, sillä mies on ollut uskomaton myös Detroitia vastaan.

Detroitin vahvuus on sen tasaisuus, huippuunsa hiottu pelitapa sekä valmentaja Mike Babcockin erittäin toimiva ketjurotaatio. Babcock peluuttaa ketjujaan mestarilillisesti aina vastustajan sopivaa vitjaa vastaan, jolloin tappavan vaaralliselle hyökkäysarsenaalille petautuu mahdollisuus tehdä tuhojaan. Hossa, Zetterberg, Datsjuk, Franzen, Filppula, Samuelsson, Cleary, Helm... Detroitin hyökkäyskalusto saisi minkä tahansa joukkueen kateudesta vihreäksi.

Tätä kirjoittaessa Ducks on juuri napannut erittäin arvokkaan vierasvoiton jatkoajalla ja tasoittanut otteluvoitot 1-1:een. Eikä vähiten Hillerin ansiosta, joka seisoi välillä päällään punasiipien tykityksessä.

Vaikka Detroitilla onkin etenkin hyökkäyspäässä leveämpi pelaajamateriaali, on Anaheimilla etunaan jäätävä puolustus sekä kova draivi, joka saattaa palautella Detroitin leirissä ikäviä muistoja (keväällä 2007 Ducks pudotti juuri Red Wingsin otteluvoitoin 4-2).

Pitkä sarja. Ducks in seven.

. . .

Vancouver Canucks - Chicago Blackhawks

Myös Chicagon ja Vancouverin välistä semifinaalivääntöä on jo ehditty harjoittaa parin ottelun verran. Ensimmäinen otteluista oli tasainen, mutta toinen meni täysin vierasjoukkue Blackhawksin suunnitelmien mukaan.

Chicago yllätti Canucksin housut kintuissa tämän kotihallissaan kovimpien valttikorttiensa - siis nopeuden ja mielikuvituksellisuuden - avulla. Fyysisesti kovempi mutta myös kankeampi Canucks on omassa päässään pulassa Blackhawksin nuorukaisten kanssa - aivan kuten Calgary Flames avauskierroksella. Ja aivan kuten Flamesillä, myös Vancouverilla on vaikeuksia ehtiä luomaan painetta Chicagon puolustukselle joka liikuttaa kiekkoa erittäin nopeasti.

Blackhawksin takalinjoista ei pidetä paljon melua. Siniviivaa luutivat kuitenkin kovat miehet, joiden nimet ovat viimeistään parin vuoden sisällä tunnettuja kaikkialla keikkoa seuraavassa maailmassa. Brent Seabrook, Duncan Keith, Brian Campbell ja erityisesti AHL-seura Rockford IceHogsista hurjan rynnistyksen ylös showh'un tehnyt Christian Hjalmarsson ovat kaikki olleet graniittia.

Vancouverin vastaava on vain iso ja ilkeä. Ja siitäkin puuttuu nyt jalkansa loukannut Sami Salo.

Maalivahtipeli on tietenkin avainasemassa näin tasaisessa ottelusarjassa, mutta ainakaan tähän asti kumpikaan herroista Habibulin - Luongo ei ole onnistunut seisomaan päällään. Jos ottelusarja venyy ratkaisevaan seitsemänteen matsiin, veikkaan Habibulinin vievän voiton - venäläisen taskusta löytyy jo Stanley Cup -sormus.

Näiden joukkueiden kohtaamiset olivat äärimmäisen tiukkoja jo runkosarjassa. Molemmilla on loistava kotiyleisö - jonka edun Blackhawks on siis vierasvoitollaan jo onnistunut nappaamaan itselleen. Molempien erikoistilannepelaaminen on kunnossa, joskin Canucks on näistä joukkueista hieman kurittomampi.

Siksi ennustan pientä yllätystä. Hawks in six.

mmmmmmm-huumaa!Maanantai 27.04.2009 14:57

pasilasta leviää maailmalle vaarallinen pöpö! sikainfluenssa ei oo mitään verrattuna yle urheilun lietsomaan kisakuumeeseen, joka iskee kansalaisiin television, netin, kännykän ja radion kautta!

ite oon lähetelly feberiä netin ja teksti-tv:n välityksellä. työharjottelua on nyt kestäny tasan viikko, ja voin kertoa että aika hauskaa on ollu. jengi heittää hyvää läppää, safka ei oo paskempaa ja ite duuni on aivan päällikköä. eilenkin kattelin iltavuorossa nhl:ää suorana lähetyksenä ja väänsin siitä sitte läppää sähkösille sivustoille. tänään sama ralli on jatkunu tuoreilla leijona-kuulumisilla ja jäätävillä jalkapallokäänteillä mm. italian pelikentiltä. huhhuh!

ainoo tylsä puoli on, etten oikeen kerkee arpomaan nyt muuta ku töitä. tänäänkin duunaan yleä 07-15 (jep, oon paraikaa sorvin ääressä!) ja stokkaa 16-21. soitin mannerheimintielle esimiehelle ja pyysin iltaa vapaaks, toivottavasti menee läpi.

fyysisesti jaksan kyllä helposti, mut henkisellä puolella meinaa välillä potkia vähän kulkusille. se että joudun olee pinjasta erossa on paskempaa ku tanskan alivoimapeli. eli aivan erittäin hirveetä! järkyttävää kuraa! fuck!

nooo tää on onneks vaan lyhyt aika... seuraavat neljä viikkoa menee vaikka nivuset solmussa. mutta silti: HALUISIN PUSSAILLA VITUSTI ENEMMÄN! höh.

nyt lähen safkaa. isossa pajassa on tänään lihapullia.

ylelelelele!Tiistai 21.04.2009 18:23

alotin eilen työharjottelun yle urheilussa. alun arvonnan jälkeen pääsin jo vääntää läppää nettiin ja päivittelee teksti-tv:tä, joka yllätti snadisti. luulis, ettei valtio lafkassa uskallettais päästää tällasia naurettavia keltanokkia puikkoihin. :S

mutta lafka on siisti ku leijonien maalinedusta perjantaina alkavissa mm-kisoissa! puitteet on viimesen päälle, eikä henkilöstöruokalan lihapullissakaan ollu moittimista (söin niitä vitusti liikaa, heh). samassa talossa toimii myös yle:n dokkari- ja radiopuoli, jota kelasin käydä joku päivä vähän tsiigailee. vois vaikka heittää niille läpälllä oman demon! hahhah, siitäs saisivat ihmeteltävää...

tänään mun vuoro kestää klo 24:ään. hmm, mitähän siihen aikaan vielä pitää vääntää? yön nhl-kierroksen ennakkotunnelmia? het-ki-nen, ei muuten paskempi idea!

nyt joudun kiiruhtaa sporalle. kätevää, kun seiska menee suoraan pasilaan.
« Uudemmat -