IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

E-estebanos

E-estebanos

jäätävä kesä

echoes, silence, patience & graceMaanantai 01.10.2007 01:54

parasta viikonloppua pitkään aikaan on säestänyt aivan saatanan hyvä musiikki. foo fightersin uusin albumi on kaiken ennakkohypetyksen arvoinen - enemmänkin - eikä dave grohlin ääneen yksinkertaisesti voi kyllästyä.

foo taistelijoiden uusimman soundi kajahti soimaan ensimmäisen kerran perjantaina ystäväni asunnolla turussa. olin poistanut lätyn "kaupungin katu-uskottavimmasta music storesta" jo tunteja aikasemmin, mutta pääsin kuuntelemaan sitä vasta iltasella. väliin mahtui elokuvissa käynti, illallinen denniksessä ja kävelyä kauniisti valaistulla aurajoen rannalla.

mutta levy poltteli nahkaisessa olkalaukussani. olo olikin kuin lelukauppaan päässeellä pikkupojalla, kun vihdoin pääsin asettamaan lätyskän panasonicin laserlukijaan. volume oli pakko säätää siten, että aurajoen vedenpinta värisi kupittaalta kantautuvan basson voimasta!

entinen nirvana elää ja voi hyvin. levy tuntuu tuoreelta, siinä on ideaa, kappaleet sisältävät yhtä aikaa melodiaa ja bändille ominaista kitarariffiä. siis sellaista särinää, jossa on munaa ja joka jää päähän soimaan.

lauantai-taivaalle oli vedelty värejä upealla siveltimellä, ja oli pakko lähteä ulos kävelylle. turku on kiva kaupunki. sain ihastella sitä monta tuntia putkeen asiantuntevassa seurassa, sillä äidinkielenään ruotsia puhuva ystäväni tuntee paikat kuin omat taskunsa: parhaat kahvilat, mielenkiintoisimmat liikkeet ja second handit. ainoastaan täl' puol' jokkee olevassa puistossa meinasi olla suuntavaisto haussa, mutta vain meinasi.

iltapäivällä istuin junassa matkalla helsinkiin. kaksituntinen pitkin rantarataa meni nopeasti, koska havahduin vasta espoossa siihen että olin kuitannut univelkoja istuimella retkottaen ja pää kenossa omaan paitaani kuolaten. vastapäinen vanhempi herrasmies näpytteli läppäriään ja mulkoili nuorta kollia vähän paheksuvasti.... voihan helvetti.

kuolat ja unihiekat oli kuitenkin nopeasti pyyhitty, ja pian jo kipitin kampin aukiolle jossa juho odotteli vastassa. pojat paineli k-kauppaan ostamaan vitusti pikkusuolaista purtavaa ja kaljaa. sitten heitettiin high fivet, tulevan loistoillan kunniaksi. ja loistava siitä tulikin.

siskon levottomassa etu-töölön kämpässä on neliöitä ja jugend-tyylistä arkkitehtuuria enemmän kuin haluiaisin myöntää. en silti halua olla kateellinen paska, enkä oikeastaan voisikaan, ainakaan nähtyäni millaisia juhlia siellä voi järjestää.
toin oman mausteeni siskoni bileisiin korvaamalla ambient-tunnelmoinnin uudella levylläni. ihmiset diggasivat siitä. joku kysyi, että "onks tää se uus foo fighters?"

joo, echoes, silence, patience & grace.

rokki soi ja vanhat mutta hyväkuntoiset lautalattiat narisi lepposasti, kun ihmispaljous risteili huoneiden väliä. itseni parkkeerasin boolimaljan ja ruokapöydän väliin, mikä osoittautui ehdottoman oikeaksi ratkaisuksi. vittu ne vihreeseen soossiin kastetut lihapullat ja minipizzat oli hyviä, salaateista ja wrap-viipaleista puhumattakaan... ja siinä persikkaisessa juomassa oli jotain, joka sai polvieni nivelet vatkaamaan lähes mahdottomissa kulmissa myöhemmin royal onnelassa. osasyylliseksi voisin nimittää myös kanye westin 'strongerin': mitä muutakaan siinä voi tehdä, kun daft punkilla sämplättyä chicagobiittiä alkaa puskemaan ulos kaiuttimista? ei niin helvetin mitään.

tänä aamuna heräsin siskoni kämpän karvamatolta. keittiöstä kantautui hyvä tuoksu, ja kun menin katsomaan, niin siellähän sitä syötiin edellisillan ylijäämäkakkuja ja muita herkkuja. niillä eväillä oli hyvä lähteä kotimatkalle takaisin lahteen lataamaan foota itunesiin.

[Ei aihetta]Torstai 27.09.2007 20:23

äiti osti tänään james bluntin levyn. se on ihan fiiliksissä, vaikka kyllä isäkin siitä tykkää.

jos osaisin soittaa ja laulaa kuin james, haluaisin myös joskus tehdä kappaleita ja omistaa ne jollekin erityiselle.

kauniita kappaleita.

siis lördaag!Lauantai 22.09.2007 23:39

siis mullon aivan järkyt univelat, oikeesti.... siis ihan niinku aikuisten järkyt. siks en niinku eilen ollukaa sillee dokaaa, vaa menin vaa frenkkujen eli frenksujen kaa hörrää pörrää ja grillille griltsuilee.

ja tänää sit ku äiti tuli vetää mua ylös sängystä ni olin ihan et.... EIKÄ. joo! olin iha sikkeväsy, ehkä enemmä silmät sirillää ku honkkarilaisil kungfu-tähdil. mut sit ku sain maitokahvii kurkust alas ni pystyin jo kipuu autoo, ja siinä sitä sit mentii motaril tsädii ja nrj paukku volat täysil.

ikeal vedin lisää aamupalaa ja marssin nokka pystys sit pytinkii ja katoin ihan et DAA ku joku urpo raimo raahas iha karmeet lipastoo ja meinasin jo mennä sanoo "äh tzorgge hei mut toi ei oo ollu niinku in eli ön ainakaa.... öö... ziljoonaa vuotee?" mut en sit viittiny.

sit mul palo käämsit eli kärbelöt siihen vantaasee ja ajoin suoraa siskolle etu-töölöö. siukulle heippaheiiimoiiiiiit ja sitte pariks tunniks päiväunille krooh. ja tän jälkee olinki jo niinku way 2 virkeempi ja myöski nälkäsempi. sisko levitteli hänki käsiää et "ei siis VOI olla näi nälkä, tiäks!" ja mä olin et "no kylvaa VOI, tiän, mulki on iha kipee näköhaittanälkä!" ja se oli et "oikeesti?" ja mä olin et "oikeesti!" ja mentii sit kiiniksee eli kiinalaisee safkaa.

ai kauhee sen ruuan jälkee en tyylii kehannu kattoo peilii koska olo oli totally läski eli huokasin syvää ja tiesin saavani siskolta myötätuntoo ku se nyökytteli ja huokas kans. mut emmä voinu jäädä murehtii jenkkakahvoi ku frenkku soitteli et "mä oon tääl kampin kookaupas tuu tänne hei moijjj!" ja mä menin ja sit halattii ja vaihettii kreisit kuulumiset ja lähettii kattelee kenkii.

löysin ihan ambeliiveböl-popot enk voinu tyylii pidättää henkee. siis iha kauheeta. kaveriki oli aiva myyty! ne kenkät oli niiiiii iii-haa-nat mut sit mä muistin et "ainii, tilasin just eile lentoliput lontoosee ni eihä mu täält kande ostaa mitää! nii!" ja kaveriki iha et "noeiii! niii! älä tod. osta tää on siis nii käpykylä et forget about it darling" ja sit lähettii menee.

ja nyt tulee ehkä kreisin juttu koko päivänä: ku mentii siihe stokkan kulmalle rw-sporttibaarii ni apua kuka tuli vastaa! KIM HEROLD alltså KIM HEROLD....... siis mä en meinannu pystyy ryystää sit kaljaa niinku nouvei olin ihan et olikse oikeesti ja tultii vaa siihe tuloksee et olioli.

sit myöhemmi tulin takas lahtee, kävin lenkil ja venyttelin. nyt juon maitokahvii ja venaan kympin dösää et voin lähtee taas radalle bailaaaaaaaaa! xDDDD

muimui! mushiii mushiii

loup-garouKeskiviikko 19.09.2007 18:31

luin eilen cornwellin kymmenennen romaanin loppuun. tai oikeastaan viimeinen sivu kääntyi tänään, olihan kello jo viisi aamuyöllä. kirja piti otteessaan loppuun asti, enkä järkyttävistä tummista silmänalusistani huolimatta voinut jättää lukemista mitenkään kesken.

yksi syy opuksen koukuttavuuteen oli sen aiheuttama ikävä pariisia kohtaan. päähenkilö kay ja ylikomisario marino lähtevät tarinassa ranskaan selvittelemään mielipuolisen sarjamurhaajan taustoja, ja cornwell kuvailee tyylilleen uskollisesti käsittämättömän hyvin tapahtumapaikkoja. siellä olemisen tuntu kävi niin vahvaksi, että jossain vaiheessa keskeytin lukemisen ja antautuduin omille muisteluille. laskin kirjan puoleksi tunniksi lattialle, makoilin vaan sängyllä seinälistan maaleja repien, ja ajattelin parin kuukauden takaista aikaa pariisissa.

pidin pariisista ensiaskeleilta saakka. jo junalla kaupunkiin lipuessa ja sen ohi vilistäviä siluetteja katsellessa meni kylmät väreet. päivät ranskan ja monien mielestä koko euroopan pääkaupungissa tekivät itseeni lähtemättömän vaikutuksen.
montmarten käsinkosketeltava tunnelma, sen katutaiteilijat, mukulakivikadut ja kauttaaltaan mustalla raudalla vuoratut koristeelliset parvekkeet. temperamenttiset ihmiset, uskomaton arkkitehtuuri, katukahviloiden hälinä ja kahvin tuoksu. raivoisasti viuhtovat liikennepoliisit, seinen vihertävä pinta ja lukemattomien merkkiliikkeiden törkeät hinnat.

hain jopa äitini hiljattain ostaman paris 2008-kalenterin, ja katselin sen 12 upeaa mustavalkokuvaa. öinen ikävä saattoi myös johtua yliväsymyksestä, mutta yhtä kaikki kaipuu siihen kaupunkiin on kova.

toivottavasti seuraavaksi lukemissani scarpettan tutkimuksissa eksytään johonkin muuhun kaupunkiin, vaikkapa lontooseen. siellä en ole vielä käynytkään.

[Ei aihetta]Tiistai 18.09.2007 19:08

tänään oon paistellu kalkkunaa uunissa!

YÄÄHSunnuntai 16.09.2007 17:05

eilen pelicans voitti, mut järki ei.

matsin jälkeen mun tosiaan piti lähteä himaa arpoo, kun väsytti ja hapotti. 8-3 voittolukemat oli kuitenkin niin jäätävät että pitihän sitä vähän juhlistaa.... ja siihenhän se taas meni.

pulkkisenmakemakepulkkinen pyys käymään kämpillä, ja määräs samantien vetäsemään väsäämänsä paukut huiviin. ennenku kerkesin kissaa sanoa, olinki jo yökerhon säihkeessä ja sen jälkeen torven grillillä valkkaamassa mausteita makkaraperunoihin.

ei tarvi olla mikää keisari ennustaakseen et tänään ei ihmeitä tapahdu. mun lempparihärveleitä tällasina päivinä on ehdottomasti kahvinkeitin ja dvd-soitin. bokserilinjalla mennään, tosin jossain vaiheessa vetäsen varmaan myös lenkkarit jalkaan.

"h-hei miten ois viel yhet?"Lauantai 15.09.2007 16:58

jos lauantaina aamupäivällä pystyy tapittamaan putkeen kahdet salkkarin uusinnat ja lukemaan kahvia hörppiessä annaa, tietää ettei perjantai-illan riennoista ole selvitty kovin ajoissa höyhensaarille.

viekkaat kaverit houkutteli baarikierrokselle oikein pidemmän kaavan mukaan. ite olin jo pariin otteeseen lähdössä kiltisti kotiin, mutta äeee. piti mennä tonne, tonne, tonne ja automaatin kautta taas sinne sun tänne. siellä sitä loppuillasta sitten marssittiin rautatienkatua alas toistemme reppuselässä, voivoi.

hohoijaa... ja leveä haukotus! ei, kyllä tää jumitus sais nyt pikkuhiljaa luvan loppua. väsyttää ja laiskottaa vaan niin paljon, että on vaikea kuvitella istuvani kolmen tunnin päästä valppaana isku areenan lehdistökatsomossa. enempää armonaikaa ei valitettavasti ole, sillä kiekko putoaa jäähän tasan kello viis.

highly anticipated season opener, home game! die kalpa die.

- - - - - - - - - - -

ulkona näyttäis tihkuttavan jääkylmiä pisaroita. varovainen darralenkki tollasessa paskasäässä luulis herättävän.

puola puoliks nurinTorstai 13.09.2007 02:55

heille tolppa, meille pari tolppaa.

lopputulos ok, ei päässy itku. oluttölkistä sen sijaan pääs sihahdus...

PUOLA NURINKeskiviikko 12.09.2007 16:05

it's a match day! illalla täpötäydellä olympiastadionilla panokset ovat hirvittävät, suorastaan historialliset. voitolla suomi lähenisi ensi kesän jalkapallon em-kisapaikkaa jo niin paljon, että siinä vaiheessa tarvittaisiin pieni ihme lähes varmasta kisakoneesta pois jäämiseen.

mutta puola on paha, perkele se on paha.

ei auta muu kuin kiristää sinivalkoista kaulahuivia entisestään ja päästää pari oluenhöyryistä desibeliä enemmän. puolalaisilla ei tule olemaan helppo iltapuhde, kun stadikan täyttää 36 000 periksiantamatonta suomalaiskannattajaa.

nyt peukut ja kaikki muutkin ruumiinosat (?) pystyyn. toivotaan, että voitto tulee!

die triller....buahahaKeskiviikko 12.09.2007 01:26

en lue hirveän paljon kirjoja. vaikka pitäisi kyllä, se on mahtavaa ajankulua ja vissiin vielä ihan kehittävääkin - oppiihan siinä keskittymään ja olemaan ihan rauhakseen, uppoutumaan omaan maailmaansa. voisi oikeastaan sanoa lukemiseni olevan kausiluontoista. talvella pelataan lätkää, kesällä futista, ja siinä välissä ei muuten vaan malta. mutta syksy kun tulee, niin johan alkaa kirjaston ovi käymään. oikeasti lukemiselle löytyisi kyllä ihan milloin vaan aikaa, omasta ajankäytöstähän se vaan on kiinni.

on kuitenkin yksi seikka, joka tekee värjäytyvien lehtien aikaan lukemisen erityisen tunnelmalliseksi.

syksyllä on pimeää.

ilma viilenee, valo vähenee, vettä sataa ja myrskyt saapuvat. kesän kuumuuden ja auringon jälkeen syys tuo mukanaan kaivattua vaihtelua, sellaista tietynlaista uhkaavaa meininkiä. mikä siis olisikaan parempi ajankohta uppoutua hyytävien trillereiden maailmaan... hyvin kirjoitetut, realistisuudessaan ihon kananlihalle saavat jännityskertomukset ovat ehdottomasti mieleeni. yksi suosikkikirjailijoistani on yhdysvaltalainen paricia cornwell, nainen, joka ennen kirjailijan uraansa toimi oikeuspatologina. cornwellin omakohtaiset kokemukset takaavat inhorealistiset kuvaukset nykypäivän rikostutkimuksesta ja toinen toistaan raaemmista tapauksista. viiden tähden kamaa, siis.

eilen illalla teki taas mieli laittaa kone ajoissa kiinni, ja tarttua cornwellin nimellä koristeltuun kovakantiseen. se on mukava tunne, kun tuuli ulvoo ulkona ja saa kaikessa rauhassa kömpiä omaan lämpöiseen sänkyyn lukemaan. vaikka univelkaa oli jo ennestään, tuntui sata sivua virginian kuolinsyytutkijan matkassa menevän ihan hujauksessa.

tänään sama juttu. nyt ei ees galleria nappaa, aloitan luvun yksitoista.