IRC-Galleria

koko korttelin lämmitys on korjaustöiden takia katkastu kokonaan. nyt joudun nukkumaan päikkärit huppari päällä ja farkut jalassa. buu, buu!!!

perkele kun on kylmä! kirjaimellisesti jäätävää.

90-luvusta on parhaiten jäänyt mieleen ruotsinristeilyt. legendaariset perheen kanssa suoritetut reissut, kun silja linen kromi vielä kiilsi eivätkä kokolattiamatot haisseet läpeensä tupakalle. ruotsi tuntui kaltaiselleni pikkupojalle aidosti ulkomaalta, jossa kaikki tuntui olevan erilaista ja aavistuksen hienompaa kuin kotona hollolan perämetsissä.

noina aikoina suomen ja ruotsin välinen kansantaloudellinen ja – voisiko sanoa - yleissivistyksen ero, olikin suurempi kuin mitä tänä päivänä on. nythän rakkaat naapurukset erottaa enää muodollisuutena toimivasta rajasta, valuutasta ja osin kielestä. nyt meiltäkin löytyy ikeaa, edes jonkin verran makua pukeutua ja taitoa kierrättää.

jep, kierrättää.

muistan, miten eräällä ruotsin reissulla ihmettelin isäni pään pyörittelyä ylihyysäävien paikallisten touhuista. barbaariseen itänaapuriin nähden edistyksellisessä kansankodissa oltiin niin olevinaan, kun banaaninkuoretkin laitettiin pahvien kanssa eri roskikseen.

”ei meillä vaan, helkkari.”

olin tuolloin vielä nassikka, mutta isäni puolihuvittuneena lausumat voimasanat jäivät mieleen. tulihan sitä sitten mietittyä itsekin: monta roskapussia, mitä järkeä?

. . .

tänään kierrättäminen on arkipäivää. jätteen lajittelu järkevästi on peruskauraa mikkelistä sodankylään, itsestäänselvyys jopa turussa. joka huushollista löytyy ainakin seitsemän eri ämpäriä, jonne jätteet lajitellaan.

näin myös meillä kotona, jossa jok’ikinen muovinpala, folionsuikale ja rusina asetetaan kukin omaan lokeroonsa. täysin kelkkansa kääntänyt isäni väsäsi jopa uuden roskiskatoksen, jotta lisääntynyt roskapussiarmeija mahtuu niin kuin kunnon taloudessa kuuluukin. kierrättäminen on nyt meilläkin jees.

omalta osaltani homma tyssäsi kuitenkin seinään viime vuodenvaihteessa. lahden pölyt jäivät vain moottoritielle leijumaan uruttaessani tuhatta ja sataa tänne stadin kruununhakaan, josta onnistuin jollain ihmeellä saalistamaan luukun itselleni.

. . .

päivästä yksi alkaen oli päivänselvää, että tässä idyllisessä mummolähiössä kaikki oli hoidettu viimeisen päälle. niin myös kierrätys, jota taloni sisäpihan jättiläismäinen roskisrykelmä suorastaan karjumalla vaatii. samaan aikaan selvää oli sekin, ettei kämpässäni ollut liikaa tilaa.

ja nyt seuraa puolustuspuheenvuoro: krunikan neliöhinnalla saisi hollolasta kartanon, joten tyydyin ilomielin vain yhteen roskakoriin. tai oikeammin yhteen roskikseen ja yhteen paperinkeräyskassiin. siinä kaikki, mihin 20 neliön yksiöni voi ympäristön nimeen venyä.

alussa omatunto kalvasi. roskia – tai siis sitä yhtä pussillista - viedessä joutui aina vetämään hupun päähän ja toivomaan, etteivät mummot kurki ikkunoista sen hävyttömän nuoren miehen touhujen perään.

jonkin ajan kuluttua yhden roskan sääntöön kuitenkin tottui. huomasin, että elämä oli oikeastaan aika helppoa: leivänmurut, tomaatin kannikka, vanha jogurttipurkki, muovi ja kaljatölkit kaikki samaan.

. . .

keräyspaperi ja roskat. that’s it.

olisihan se nyt naurettavaa, jos edes yrittäisin enempää. joku tehokas, mustaan nahkatakkiin sonnustautunut saksalainen kierrätysihme osaisi varmaan paremmin, mutta itse en aio siihen ralliin lähteä. mitä muka pitäisi tehdä? tilaa ei yksinkertaisesti ole kuin yhdelle pussille! vai pitäisikö amme muuttaa kompostiksi, jonne kippaisin kaiken biojätteen ja nauttisin sitten makeatuoksuisena savuna oman kotipuutarhani tuotoksista. virta päälle.

aion pysyä vastakin lujana, vaikka mummot kuinka narskuttelisivat tekohampaitaan. se on yksi pussi, eikä yhtään enempää. muutenhan alkaisin varmaan saman tien maksaa myös tv-lupaa. älytöntä.

anteeksi isi, anteeksi ruotsi. nuoria kapinallisiakin kaivataan.

:S

jos joku olisi tullut vuosi sitten puhumaan mulle vakavalla naamalla usa:n mustasta presidentistä, olisin heti kelannut jotain jäätävää 300 miljoonan dollarin action-leffaa jossa bruce willis lopulta räjäyttää kaiken tuhannen paskaksi.

aamuyöllä fiktio ja realismi kuitenkin kohtasivat. demokraattien barack obama on nyt virallisesti usa:n presidentti. raikkain, terävin, paras ja taatusti myös mustin ratkaisu pitkään aikaan. demokratia otti niskalenkin floridan kusettaja-eläkeläisistä ja maailman vaikeimmin tulkittavista vaalikoneista. oikeus voitti, eikä edes jack bauerilla liene mitään tekemistä asian kanssa.

erittäin jännä nähdä, mitä tapahtuu. irakin sodan lopettaminen, terveydenhuollon paraneminen, finanssikriisin setviminen ja talouden uudelleenkasvu ovat toissijaisia asioita. olennaisempaa on tietää, että obamalla on - varmaan kirjaimellisestikin - enemmän munaa kuin edeltäjällään bushilla. mulla on vahva luotto siihen, että käytännössä rapakon takana tulee tapahtumaan muun muassa seuraavanlaisia asioita:

- uusi pressa viittaa kintaalla perinteisille vaalijuhlille järjestämällä kunnon räppi-bileet

- varapresidentti mike bloomberg on vain silmän lumetta. obaman todellinen oikea käsi on MICHAEL JORDAN.

- myös obama aikoo julkaista oman niken tennarimalliston. tossusarjan nimeksi tulee "I'M NUMBER 1."

- mtv cribs vie kameransa valkoiseen taloon, jossa viininpunaiseen ja samettiseen aamutakkiin sonnustautunut obama esittelee kartanoaan

- legendaariseen mustan kiiltävään limusiiniin asennetaan jäätävät jouset, jotka hytkyttää koko autoa biitin tahtiin

- pentagon muutetaan marihuana-tehtaaksi

- yhdysvaltain uudeksi kansallislauluksi lanseerataan kanye westin "flash lights"

- monika lewinskyn viime vuosituhannen lopun sekoilut bill clintonin kanssa olivat pientä siihen verrattuna, mitä tapahtuu kun obama lennättää kaikki playboy-mansionin misut white houseen...

jne.

JÄÄTÄVÄÄ! GO OBAMA! C'MON!

- ihan tyhmää kun aamulenkillä ihmiset yrittää näyttää freeseiltä. kävin tänään ysiltä vetäsemässä töölönlahden pari kertaa ympäri, ja vaikka hikipantoja oli liikenteessä tuttuun tyyliin jäätävä määrä, lähes kaikki yritti juosta coolisti. yhdelläkään vastaantulijalla en nähny poskien hölskyvän, kukaan ei ottanu suun kautta happea ja hikeäkin pyyhittiin otsalta lähes nolostuneina. siis whattefuck! lenkkipolulla saa ja pitääkin olla RÖLLI. c'mon...

- mun porttikongi on maailman surkein. eikä nyt pidä ymmärtää väärin; talo on idyllistä sisäpihaa myöten kiva, mutta porttikongin portti ja sen vittumainen sarana yrittää lyödä kapuloita mun arjen rattaisiin. jopolla on lähes mahdoton mälväillä jo ennestään ahtaasta sisäänkäynnistä ulos, kun automaattisarana kaataa painavaa rautaovea niskaan.

- haluun oman imurin! olin viime viikolla niin onnellinen, kun käväisin kaverilta noutamassa jäätävän imukoneen kunnon letkulla. mummolähiön harmaahapset tosin vähän ihmetteli, kun hävytön nuorimies jolkotteli pitkin katuja imuri kourassa! no, ainakin tuli siistiä.

- haluun myös ikeaan! siirappisissa suunnitelmissa siintää jo aurinkoinen aamupäivä ja ajelu vantaalle huonekalujen ja lihapullien äärelle. meitsin krunikan luukku on aikalailla kondiksessa, mut suihkuun pitäis hankkia teline shampoille ja hoitoaineille. lisäks alati kasvava eteisen kenkäläjä kaipais ojennusta. tosin kenkäkaappia en aio enää hankkia, koska ruuvit ei pysy mun höttöseinissä kiinni.

- mikko koivu on edelleen päällikkö.

hiuksia lyhennetty radikaalisti.

tietokilpailukysymys: kuka on kaikkien aikojen KOVIN lahtelainen - siis heti jari litmasen jälkeen?

ei, estebanos on vasta kolmas...

oikea vastaus: PENTTI IISALO. miljoonan mannerheimin ristin ritari, ryssien yks pahimmista niittaajista. mies, joka arpo pitkään linnan juhliin käyskennelleen jonon kärjessä. jäätävä supersotilas ja esimerkillinen veteraani, joka ei laittanu eläkettään rayn rahapeleihin.

legendaarisen lahtelaisen kuolema koitti tänään alkuillasta. siihen ei pystyneet sadattuhannet vuosien 1939-44 luodit, ei kylmän sodan jäätävyys, dingon levynkannet eikä 90-luvun lamakaan. ei, iisalo kaatui syistä luonnollisimpaan, vanhuuteen.

rauha hänen sielulleen.

UGH! olen puhunut.

. . .

EDIT: hmm, onkohan selänne nyt se, joka kättelee ekana tarjaa? :S

teemu selänne paukutti viime yönä 3+0 = kypärätemppu!

jäätävää................

äiti naureskeli, että "olipas hyvä läppä lähtee perheen kanssa risteilylle!"

no olihan se. koko ampujien kuusihenkinen poppoo + vilin ja innan kumppanit seilas suomenlahdella niin ilmiliekeissä, että meriveden olis voinu luulla olleen bensiiniä. nauru raikas viroon saakka - siitäkin huolimatta, että tyrskyä ja myrskyä riitti ku matin ja mervin avioliitossa ja joku pölhökustaa päätti päivänsä hyppäämällä yöllä aallokkoon. sen taliaivon etsintöjen takia paatin taivallus viivästy pari tuntia, ja yhtä paljon oli pätkäiseminen myös meidän shoppailuajasta ruotsissa. onnistuttiin silti raahaamaan kassikaupalla tavaraa... suoranainen ihme ettei hunsvottiveljekset joutunu tullin ratsiaan. sen verran hasardeilta varmaan näytettiin, kun vaaputtiin tavaravuoren kanssa nipin napin ajoissa takas laivaan. :S

tamppasin viime yönä laivan dicessä aivan hiessä. aluks musa oli buu, mut sitte kävin pyytää dj:ltä erittäin kuumia ralleja. siinä vaiheessa alko svenska flickorkin ymmärtämään, mistä puheet tarunhohtoisesta lahtelaislantiosta on oikeen peräisin... hahhah!

hmmmmm nyt olo on ku potkurin alle jääneellä merisiilillä hhmmmmmm.

YÖÖÖÖÖRGHHHH!!

vaikka kyseessä on urheilupitoinen tekstinpätkä, tää on HUIKEE juttu joka kandee lukee. HUI-KEE!

. . .

pelicans on kova ja namika painii kotimaisten korisparkettien viiden tähden sarjassa. siitä huolimatta lahti on ensisijaisesti jalkapallokaupunki. paikallinen juniorituotanto on jäätävän tehokasta, ja puolet nykyisen a-maajoukkueen pelaajista on ponnistaneet tähteyteen radiomastojen juurelta.

tässä valossa onkin jokseenkin paradoksaalista, että fc lahden kaikkien aikojen paras sijoitus on viides.

nyt tähän historialliseen häpeäpilkkuun on kuitenkin tulossa kertarysäyksellä muutos. tulevana viikonloppuna "mustat kuhnurit" taistelee hjk:n kanssa pronssimitaleista. sarjataulukossa joukkueiden välinen ero on kaks pistettä, joten kuvio on mitä yksinkertaisin: hjk:lle, tuolle vittumaiselle arkkiviholliselle, riittää tasapeli. lahti taas tarvitsee voiton.

lahti vastaan helsinki. purppuramusta vastaan sinivalkonen. kauden viimenen peli.

luvassa on siis uskomatonta jalkapalloviihdettä! joka iikan kannattaa seurata meikäläisen esimerkkiä ja lähteä jo varhain sunnuntaiaamuna kohti taka-töölön stadikkaa, jossa tää älytön jumalten taisto käydään. bisseä ja suolasta huiviin jo hyvissä ajoin, ja fiilis kliimaksiin ennen avauspotkua.

oh man!

tähän hetkeen konkretisoituu se, miksi pelicansin otteluraportointien jälkeen on niin mukavaa jäädä hollolaan yöksi porukoille. jos olisin eilen lähtenyt suoraan matsista takaisin stadiin, olisin missannut äidin jäätävät aamupalavoileivät ja isän paistamat kananmunat.

ohhoh kun on tavaraa pöydässä! leipää, muroja, jogurttia, keksejä, mehua, tsufea ja eilistä safkaa. vastaava näky olisi pelkkä kangastus meikäläisen kämpässä.

päivän tärkein ateria kuuluu vetää huiviin nimenomaan tähän aikaan. aamulla pitää syödä, että jaksaa koko päivän! ja minähän syön.

:

---

)