IRC-Galleria

E-estebanos

E-estebanos

jäätävä kesä

puola puoliks nurinTorstai 13.09.2007 02:55

heille tolppa, meille pari tolppaa.

lopputulos ok, ei päässy itku. oluttölkistä sen sijaan pääs sihahdus...

PUOLA NURINKeskiviikko 12.09.2007 16:05

it's a match day! illalla täpötäydellä olympiastadionilla panokset ovat hirvittävät, suorastaan historialliset. voitolla suomi lähenisi ensi kesän jalkapallon em-kisapaikkaa jo niin paljon, että siinä vaiheessa tarvittaisiin pieni ihme lähes varmasta kisakoneesta pois jäämiseen.

mutta puola on paha, perkele se on paha.

ei auta muu kuin kiristää sinivalkoista kaulahuivia entisestään ja päästää pari oluenhöyryistä desibeliä enemmän. puolalaisilla ei tule olemaan helppo iltapuhde, kun stadikan täyttää 36 000 periksiantamatonta suomalaiskannattajaa.

nyt peukut ja kaikki muutkin ruumiinosat (?) pystyyn. toivotaan, että voitto tulee!

die triller....buahahaKeskiviikko 12.09.2007 01:26

en lue hirveän paljon kirjoja. vaikka pitäisi kyllä, se on mahtavaa ajankulua ja vissiin vielä ihan kehittävääkin - oppiihan siinä keskittymään ja olemaan ihan rauhakseen, uppoutumaan omaan maailmaansa. voisi oikeastaan sanoa lukemiseni olevan kausiluontoista. talvella pelataan lätkää, kesällä futista, ja siinä välissä ei muuten vaan malta. mutta syksy kun tulee, niin johan alkaa kirjaston ovi käymään. oikeasti lukemiselle löytyisi kyllä ihan milloin vaan aikaa, omasta ajankäytöstähän se vaan on kiinni.

on kuitenkin yksi seikka, joka tekee värjäytyvien lehtien aikaan lukemisen erityisen tunnelmalliseksi.

syksyllä on pimeää.

ilma viilenee, valo vähenee, vettä sataa ja myrskyt saapuvat. kesän kuumuuden ja auringon jälkeen syys tuo mukanaan kaivattua vaihtelua, sellaista tietynlaista uhkaavaa meininkiä. mikä siis olisikaan parempi ajankohta uppoutua hyytävien trillereiden maailmaan... hyvin kirjoitetut, realistisuudessaan ihon kananlihalle saavat jännityskertomukset ovat ehdottomasti mieleeni. yksi suosikkikirjailijoistani on yhdysvaltalainen paricia cornwell, nainen, joka ennen kirjailijan uraansa toimi oikeuspatologina. cornwellin omakohtaiset kokemukset takaavat inhorealistiset kuvaukset nykypäivän rikostutkimuksesta ja toinen toistaan raaemmista tapauksista. viiden tähden kamaa, siis.

eilen illalla teki taas mieli laittaa kone ajoissa kiinni, ja tarttua cornwellin nimellä koristeltuun kovakantiseen. se on mukava tunne, kun tuuli ulvoo ulkona ja saa kaikessa rauhassa kömpiä omaan lämpöiseen sänkyyn lukemaan. vaikka univelkaa oli jo ennestään, tuntui sata sivua virginian kuolinsyytutkijan matkassa menevän ihan hujauksessa.

tänään sama juttu. nyt ei ees galleria nappaa, aloitan luvun yksitoista.

go hillevi goMaanantai 10.09.2007 23:49

mummi on hieman höpsö nykyään, kun alzheimer on jo edennyt vähän...liiankin pitkälle.

äiti oli käynyt tänään mummin kanssa kaupassa. kotimatkalla isoäitini oli vähäsen flipannut ja lentänyt lattialle ketarat ojossa. mummin päästä tuli kuulemma aika paljonkin verta, mutta ilmeisesti kyseessä oli vaan pintanaarmu ja pahalta näyttäneestä tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

äsken kun äiti sitten soitteli mummille ja kyseli vointia, niin tämä oli valitellut kylkeään.
"kai sitä on tullut ryvettyä jossain!"
äiti oli vaan huokaissut syvään ja kertonut että niin varmaan joo, kun kerran just tänään kaatui ja satutti pään. että kun tuli oikein vertakin.

hetken hiljaisuuden jälkeen mummi oli ihmetellyt, että "eihän! enhän minä nyt mitään sellasia... eikun mitäs perhanan siteitä mulla onkaan päässä...?"

. . .

vanhuus ei tule yksin.

funkiest recordingsMaanantai 10.09.2007 18:37

käväsin viikonloppuna suomen legendaarisimmassa hiphop-levykaupassa ekaan kertaan pariin vuoteen. idea funkkarissa käväsyyn tuli lauantaina kampin mäkisessä tuplajuustoja mussuttaessani. olin ollut edellisiltana tuulian kanssa kaupungilla höystäämässä ja tennarissa hopkinsin uusinta trilleriä katsomassa, lauantaille ainoa suunniteltu meno oli lahen taiteiden yössä hilpaisu. venaillessani porukoiden kyytiä takaisin kotikaupunkiin päätin siis hyödyntää luppoaikaa kävelemällä parin korttelin päähän levyjä katsomaan.

funkiestissa tuli käytyä jossain vaiheessa aika usein. en sanoisi 2000-luvun vaihteen olleen omalla kohallani mitenkään erityistä räppiaikaa, vaikkakin fintelligenssin eka levy oli kyllä kuuma tapaus ilmestyessään silloin joskus, ollessani seiskalla. tai no okei, oli siinä ehkä jotain pientä buumia havaittavissa... lähinnä oma kiinnostus koski kuitenkin vain musaa, ei teksteissä mainittuja kulttuurin elementtejä. spreijaajaa tai b-boytä musta ei olisi saanut tekemälläkään, koska sellainen oli mun mielestä luontevampaa brooklynin, ei herttoniemen katupojille. pelkkä musiikki siis riitti.

fintelligenssin kadunmakuisen ja tuoreen, ns. aidon suomisoundin jälkeen maku kotimaiseen hoppiin meni aika nopeasti. touhu muuttui humoristiseen paskaan ja jenkkien dollariräpin kopioimiseksi, eikä petrinygårdeille, royalfamilyille sun muille cheekeille voinut kuin nauraa. valitettavan harvassa olivat avaimen ja ceebrolisticsien kaltaiset todelliset sanansäilän taiturit. kun vielä fintelligenskin erehtyi harhapoluille keskittyen uusien julkaisuidensa myötä klubibiitteihin, alkoi jo jonkin aikaa kiinnostanut ulkomaan tuotanto vetää puoleensa entistä enemmän.

nopeasti kävi selväksi, että levyjä pyörittävät ja riimejä rustanneet härmäläiset seurasivat muita maita rankasti jäljessä. ruotsalainen looptroop ja timbuktu oli kovia nimiä, aluksi mainitun keikoilla tuli monesti käytyä. rahaa syynäsin myös hiukan tanskalaiseen ja ranskalaiseen tuotantoon, mutta valtaosa säästöistä meni luonnollisesti ison meren taakse. kaikkien hypettämä eminem elokuvarooleineen oli tietysti jees, mutta parhaimmat sävärit sain nasin, snoopyn, outkastin ja jay z:n musiikista. myös commonin, mos defin, talib kwelin, dr dren ja the rootsin julkaisut olivat itsestäänselvyyksiä minidiscejä nauhoitellessani.

jossain vaiheessa valtavirtabiitin tilalle oli kuitenkin saatava vaihtoehtoista sämpleä. sitä tarjosi usa:n mahtava underground-verkosto, jonka tiiviseen seuraamiseen kavereideni kanssa pikkuhiljaa ajauduttiin. levylafka anticon oli ehkä kovin juttu ikinä, ja sellaiset artistit kuin el-p, themselves, mr. lif, rjd2, alias, sole, capital d & the molemen ja atmosphere olivat täysin omaa luokkaansa. jonkinlainen ug-jenkkirapin fiilistelyn kliimaksi tapahtui tuossa 2003 syksyllä, kun bostonilainen pioneeri sage francis saapui suomeen keikalle.

mutta vaikka sana usan vaihtoehtorapin kovista nimistä levisi ja francisin kaltaisia jesuiittoja saatiin kauas pohjoiseen ihan mikin ääreen esiintymään, oli kavereiden levyjä melko turha luulla löytävänsä anttilasta. itseasiassa levyjä ei tahtonut löytää juuri mistään. lapinlahdenkadulla sijaitseva funkiest oli kuitenkin poikkeus. valikoima oli hämmentävän hyvä, ja sen lisäksi että levyjä oli ylipäätään tarjolla, hyllyjen valikoima myös päivittyi kiitettävän nopeasti. tästä syystä siis funkkari oli luonnollinen osoite sunnata aina helsinkiin päin eksyessä.

lauantaina olin jälleen siellä. lafkan omistaja ja pyörittäjä juha seisoi kassakoneen takana niin kuin aina ennenkin. perinteisessä kauluspaita - ja kuluneet farkut -lookissa tilauksia kirjaamassa, kuinkas muuten. pienen mutta viihtyisän puljun nurkassa sijaitsevilla nuhjuisilla nahkasohvilla oli monesti tullut istuskeltua. looptroopin poikien nimmareilla varustettu promoen vallankumouksellinen juliste oli säilyttänyt paikkansa levy-ja cd soittimen yläpuolella. itseni lisäksi liikkeessä hortoili myös pari muuta sälliä, luonnollisesti. funkiestissa on aina asiakkaita.

kun kerran olin paikan päälle eksynyt, päätin ihan vaan vaihtelun vuoksi hankkia jonkun levyn. katselin hetken uusimpia julkaisuja, vinyylejäkin selailin huvikseen. käteen tarttui lopulta talib kwelin vastikään julkaistu lätyskä, jonka pistin kuunteluun. levy oli hyvänkuuloinen, mutta hinta suolainen niinkuin aina jenkeistä hiljattain postitetuilla tuppaa olemaan. surkutellessani tätä juhalle suositteli kaveri silmälasiensa takaa mulle talibin v. 2002 julkaisua, 'qualitya'. kappas vaan, sitä mulla ei vielä ollutkaan.

"ota se, talib oli jo silloin new yorkin kovin eikä toi kustanna kymppiä enempää."

kuten niin monta kertaa ennenkin, uskoin tätä it-nörtin näköistä mutta sydämensä hiphopille menettänyttä nelikymppistä jamppaa. ja samalla lailla kuin vuosia sitten, juha tiesi mistä puhui.

on kyllä hyvä levy.


ps. nyt mieshuoraan ja mainostan, mutta....

http://www.thefunkiest.fi/

liigapörssi.fiPerjantai 07.09.2007 02:25

kiekkokauden lähestyessä on taas aika koota oma virtuaalijoukkue. hurjan suosion saavuttanut ilta-sanomien liigapörssi tarjoaa kotisohvien valmentajille ekstrajännitystä sm-liigakauteen.

pelin idea on simppeli. ensin luodaan oma joukkue, keksitään sille nimi, ja kootaan sitten mahdollisimman hyvä kentällinen annetun setelinipun puitteissa (2 milj.€). lopuksi odotellaan että oikea sm-liiga pyörähtää käyntiin, ja nakerretaan kynsiä omien valintojen puolesta.

koko kausi koostuu viidestä eri jaksosta, ja kunkin jakson aikana joukkuettaan pystyy muokkaamaan 11 pelaajavaihdolla. liigapörssissä virtuaalipelaajien paremmuus perustuu sm-liigapelaajien edesottamuksiin. hinnat ja pisteet määräytyvät siis oikean elämän tulosten perusteella. kokemuksesta voin sanoa, että tämä tuo huomattavasti lisäjännitystä otteluiden seuraamiseen!

ilta-sanomat palkitsee tänäkin vuonna jaksojen parhaat pelaajat huokeilla tuotepalkinnoilla: tarjolla on niin ulkomaanmatkaa kuin kallista viihde-elektroniikkaakin. palkintoihin ei kuitenkaan pääse helposti käsiksi, sillä viime vuonna kutakin jaksoa pelasi yli 80 000 suomalaista.

loin tänään oman joukkueeni:

JÄÄTÄVÄT JÄÄSUDET

maalivahti: antti niemi, pelicans
puolustaja: jere karalahti, kärpät
puolustaja: teemu laakso, hifk
hyökkääjä: tim stapleton, jokerit
hyökkääjä: mikko lehtonen, blues
hyökkääjä: janne pesonen, kärpät



kaikki mukaan! :)

[Ei aihetta]Maanantai 03.09.2007 23:24

voisiko joku kiltti lähettää mulle lapkon uusimman 'young desire' albumin?

tekis mieli kuunnella.

isovihreäjahaiseva-kolmonenMaanantai 03.09.2007 02:20

shrek 3 oli vitun hyvin tehty. viihdyttäväkin se oli, muttei ihan yhtä hauska kuin edellisosat. shrekille tyypillistä 2000-luvun populäärikulttuuriin viittaavia nokkelia vitsejä oli vähennetty, ja tilalle läntätty sitä pieruhuumoria. se on valitettavaa, koska pissakakka-linjalla tekijätiimi on yleisön naurattamisen suhteen päässyt sieltä, missä aita on matalin.

katsoimme originaalin version, kuinkas muuten. eddie murphy, cameron diaz, john cleese, antonio banderas ja varsinkin mike myers olivat erinomaisia. itse odotin melko paljon myös justin timberlakelta, joka ääninäytteli kuninkaallista sukua olevaa pojankloppia. justin hoiti hommansa hyvin, jos kohta ei erityisemmin säväyttänytkään. hö.

elokuvan jälkeen ajattelin, että tekniikka on nykyään jo niin pitkälle hiottua, että mitä tahansa voidaan toteuttaa. kyse onkin loppupelissä tekijöiden mielikuvituksesta ja luovuudesta, ja niitä uusimmassa shrekissäkin olisi voitu käyttää hitusen enemmän.

3/5

(kolmekauttaviis, ihanhyväsiis.)

Digitiden började utan problem!Lauantai 01.09.2007 23:23

...ja serranot näkyy kuten aina ennenkin...

los serranoPerjantai 31.08.2007 22:33

se alkoi flunssasta.

ne on niitä aamuja, jolloin saa luvan kanssa nukkua pitkään. en pystynyt menemään duuniin. yskää, kuumetta ja pää täynnä litroittain räkää. kun kunnon yöunien jälkeen herää ja tallustelee alakertaan, odottaa keittiön pöydällä äidin tekemä lappu.

yleensä siinä on aina jotain peruskauraa ja itsestäänselvyyksiä, jotka tekisin pyytämättäkin. kuten: "viitsisitkö tyhjätä astianpesukoneen" tai "pyykitkin saa sitten ottaa koneesta ja ripustaa narulle." yhtä usein lapun vieressä on myös aukitaiteltuna sanomalehden tv-sivu. ympyröidyt ohjelmat pitäisi sitten tallennella dvd:lle, ei ongelmaa.

näin tapahtui myös keskiviikkona - sillä erotuksella, että tällä kertaa jäin poikkeuksellisesti seuraamaan tallennettavaa kohdetta.

ohjelman nimi oli ennestään tuttu. serranon perhe, siitähän kaikki puhuu. mahtaako olla oikeasti hyvä? hah, mieleen tuli vain niin ikään espanjalainen 'perhelääkäri' parin kesän takaa. jäin sympaattiseen ja elämäniloa pursuavaan sarjaan silloin armottomasti koukkuun, mutta miten kävi tämän toisen espanjooliperheen kanssa?

ihan yhtä huonosti. nyt ne perkeleen serranot ei jätä mua hetkeksikään rauhaan, janoan aina vaan lisää naurettavan helposti ennustettavia juonenkäänteitä, välimeren äärellä elävien temperamenttista luonnetta käsien huitomisineen ja puheineen, joka on oikeasti ihan kamalaa huutamista.

nyt kipeenä ollessa on ollut hyvää aikaa katella kaikkia vanhempiakin serranoiden jaksoja. voivoi, toivottavasti oon ens viikolla jo terve. jos vaikka loppuisi tämä serranoiden kirous.