IRC-Galleria

Jes! Tänään onnistuin töissä. :D:D:D

Eräs kolmas luokka, jonka englannin tunneilla olen apuopettajana, on todellinen remuajaluokka, eikä niitä pikkupiruja meinaa saada millään hiljaiseksi saatika keskittymään.

Noh, yksi poika oli sitten unohtanut kirjansakin kotiin, ja vain pulisi sekä häiritsi tuntia koko ajan. Sellainen oikea pikkukovis. Minäpä sitten sain tästä kyllikseni, ja vein omat kappaleeni kirjasta hänelle, ja vielä istuuduin viereen sanoen, "Tässä ovat kirjat, ja minä tulen vielä viereen istumaan ja vahtimaan, että sinä todella olet mukana."

Sitten... tapahtui jotakin hyvin odottamatonta:

poika pillahti itkuun. XDDDDDDDDD

Minulle tuli kyllä paha mieli, kun sillä tavalla poika alkoi nyyhkyttää, mutta toisaalta teki mieli revetä saatananauruun, että no ollaankos sitä vielä kovin polleaa poikaa.. *bwahahahahaa*

Siis se luokka on ihan helvetillinen! Minkäänlaista kuria vissiin enää pidetä kotona, kun tuollaisia pahansisuisia kakaroita lapsista muodostuu. Mutta nytpähän ainakin tiedän hyvä keinon, jolla saada edes vähän kuria niille muksuille... XD

Sen verran paha mieli minulle kuitenkin tuli, että sanoin sitten pojalle siirtyväni pois hänen vierestään, jos hän lupaa olla hiljaa ja seurata mukana. Jonkin aikaa se toimikin, mutta voitte arvata, kuinka loppujen lopuksi kävi.. no yliajallehan se poika muutamien muitten häiriköitten kanssa jäi.

Kyllä joskus tekisi mieli ottaa remmi mukaan, ja vedellä persauksille niin, että tuntuu pari päivää. Olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni ruumiillinen kuritus järkevissä määrin on sallittua. Ei ole entisaikain lapsistakaan tunnevammaisia tullut, niin kuin nämä tämän päivän kallonkutistajat väittävät ruumiillisesta kurituksesta seuraavan. Täyttä humpuukia ja lässytystä. Kunnolla jöötä pöytään!

Muuten tänään ei ole sattunut mitään sen ihmeellisempää, mutta luultavasti kuukahdan kohta uupumuksesta, kun kolmen viime yön nukkumisen yhteinen tuntimäärä on n. 9 tuntia, eli kolme tuntia yötä kohden. Särkee silmiä koko ajan, on kylmä ja pyörryttää. Silti joka aamu kuudelta ylös ja kymmentä vaille kahdeksaksi töihin. Ah, tätä aikuiselämän auvoa~ >_______>