IRC-Galleria

Diamond_PPP


Saanut siipeeni niin etten ikinä mä lennä
uskalsin luottaa, sun matkaasi mennä
turvauduin, annoin, itseni sinulle
unelmia tulevasta, yllätys minulle
sen tähdenlennon verran se lento vain kesti
sitten annoit tippua ja tapoit henkisesti
raa'asti vedit vain multa maton alta
tuntuuko susta nyt paljon paremmalta?
toit epätoivoon, voimattomaksi
vielä eilen olemassa oltiin me kaksi
arvoton maailmani, haikeuden sija
kuinka onneton voikaan olla kulkija
yksin, itsensä kanssa, mielin pettynein
liikaa uskoin, kärsin, kaiken voitavani tein
sydänsuruun raskaaseen tähän hajoan
niin aina käy kun unelmiini kajoan

petetty, pettyneenä pimeydessä istuen
menettänyt valon, kipu valtaa, vankina sen
petetty, pettyneenä pimeydessä itkien
uhri oon sydämen, tuntuu, jaksa mä en

toivon näkeväni unta, se sitä ole ei
tekosi sun kaiken sen kirkkauden vei
syöt sydäntäni, huutaa tuskaa haavani
luulin, vihdoin, viimein rakkauden saavani
voikin niin jälleen ihminen pettyä
kaikki on kylmää, väärin ymmärrettyä
suru, raivo, epätoivo taas ympäröi
todellisuus vasten mun kasvojani löi
voisimpa jatkaa ja unohtaa vaan nää
joka tiputtamal tipalla kipuu vähentää
en voi, kuin puukon sä iskit mun rintaan
nähnyt en sisällesi, pelkkään pintaan
särkynyt sydän, ilmaus liian lievä
silmänräpäyksen maailma, iloinen ja sievä
en ansainnut oo tätä, sulle olin parempaa
vaan aina tuntuu onni, valo jättävän mut taa

petetty, pettyneenä pimeydessä istuen
menettänyt valon, kipu valtaa, vankina sen
petetty, pettyneenä pimeydessä itkien
uhri oon sydämen, tuntuu, jaksa mä en

petetty, pettyneenä pimeydessä istuen
menettänyt valon, kipu valtaa, vankina sen
petetty, pettyneenä pimeydessä itkien
uhri oon sydämen, tuntuu, jaksa mä en



Tuomas Föhr 22.2.2011