IRC-Galleria

DIAMOND_ Sinulle isä

tää on sulle isä...

lähdit luotamme pois aamuna ruskan
jätit kyyneleet, sydämeen valtavan tuskan
meitä jäi tänne kaipaavaa, surevaa monta
niin monta ikävän pisaraa lohdutonta
susta muistuttaa jälleen syksyn aika tää
pian vuosipäiväs taas ja se tekee kipeää
vuodet vierineet on, silti sydämeni hellä
voikin kaipuuta löytyä pienel ihmisellä
olet yhä mieles usein valveilla ja unessain
surullista ettei tehdä voi kuin muistaa lämmöl vain
haluisin että oisit niin kuin ennen vielä täällä
mutta jokaisella aikansa on maailman päällä
tää surun nostaa pintaan kerta toisen uudelleen
jälleen mielessäni matkaa taaksepäin mä yksin teen
muistelen aikaa luonas ja kaipaan usein niin
kumpa takas pääsis, aikaa uutta saisi viimeisiin

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata

kuka tietää, miten on ja minne vie se tie
aikanaan lähdön aikaan selviää kai lie
ehkä jotenkin joskus voidaan lähdöstäs jatkaa
kilometrejä satoja nyt maallista matkaa
sä lepäät ikiuntas luona pihlajan siellä
tulen käymään luonas taas kun on suunta sillä tiellä
sytytän kynttilän jälleen ainakin luokses
se vähintä kai on mitä tehdä voi vuokses
mietin millaista ois jos vielä täällä oisit
paljon varmaan hyvää vielä elämiimme toisit
näit lapsuuteni, nuoruuteni, nyt oon aikuinen
ymmärtäisin, oisin apunakin, voisin näyttää sen
mutta ei, ei oikein lähtös, eikä sillä lailla
mustin siivin syöpä iski, alkoi taival murheen mailla
aikas loppuun tiimalasis valui liian nopeaa
huokaan pudistaen päätäni ja suru kulkee saa

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata

välitit ja pietit meistä tavallasi huolta
ei pahaa sanottavaa meidän ajaltamme tuolta
isä omanlainen olit, siitä mitään muuttais en
hassu, ahkera ja taitava, rehti ihminen
isä sanana on pieni mutta suurta merkitsee
sydämeni muisto haalene, ei kulu, pois mee
se säilyy ainakin kunnes mullekin multaa
aikamme aarre ja muistomme kultaa
on kaipuussa silmät ja surussa on suu
tässä tunteeni ja ajatukset ulos kantautuu
tahdoin omistaa ja kertoo jotain näistä tällä
koitan elää ihmisiksi, tehdä hyvää elämällä
ei tietää voi näetkö taikka kuuletko sä mua
sanon silti nämä terveiset, kaivaten sua
kiitän kaikesta ja pyydän anteeks harmeja mun
syksyn yössä ikävöiden rakkaudella poikas sun

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata
x2



Tuomas Föhr 9.9.2013

painaa askel, seinät kaatuu, käy mun sisälläni syys
vuodan kuiviin, repii loppuun tuskan äärettömyys

DIAMOND_Näin vain on


tuntuu et on taas sisältäni purettava
tätä pahaa oloo tähän, joka niin surettava
mietin, etten enää koskaan avaudu mä susta
mutta pyörität niin elämää, ei oo unohdusta
lisää susta aina löytyy, mistä ammentaa tätä
ei tuonlainen sielu niin vain hiljaseksi jätä
päässäin valaiseva hymys ja äänesi soma
meidän hetket, enää vain täällä yksin surun oma
täällä olotila on kuin maassa ammutulla
tiedän että ei mee yöunet, eikä tunnu sulla
mulle oot nuottiavain, sähkövirta valoon mun
pitäis pärjätä vain ilman ja näin vain onnistun
heräsin yöllä omaan unen tuskaan susta jälleen
ei riitä itku valveilla, on asiat vaan tälleen
ei mun tarvi näissä kierrellä, voin puhuu niin kuin on
totuus on tämä mustanpuhuva ja lohduton

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on

veit jotain mulle kuuluvaa, palauttanut et
on repeatilla soineet hemppisbiisit kymmenet
niiden sävelissä, sanoissa samaistua voi
särkynyt ihminen ihan turhaa unelmoi
vaik et kärsimystäin tuu pois karkoittamaan
lohtuu pienen pientä meidän tarinastamme saan
en tyytyväinen mutta silti kiitollinen oon
sain elää unelmaani, siivittäkin lentoon
vaik ei kestänyt se kyyneleen vierintää pidempään
sait pilvet pois hetkeksi, kirkkaaksi niin sään
hetken kulki kaupungin kaunein mun vierelläin
miltä tuntuu olla onnellinen taas, silloin näin
toit sitä elämääni mitä helpolla ei saa
sitä mitä pieni ihminen täällä hamuaa
ei sunlaistas löydy joka junaan, eikä asemalle
sori, oisin toisin nyt kun tiedän, olin riman alle

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on

sai ne asiat vain suhteemme laukeamaan
taas saa kyynelkanavat aukeamaan
mua rinnasta ottaa, kurkkua kuristaa
pakko ääntää, kädet nyrkkiin tuskissa puristaa
masentavaa olla susta näin riippuvainen
sä vaikutat vaan kaikkeen, sä oot ainoo nainen
se on vain tätä omistaa ja tuntee ruma sana
kun toinen tekee kuolemaa ja toinen kaukana
kai tämäkin kipu sitten joskus hellittää
vaikee uskoo siihen nyt kun aika kylmä on kuin jää
jäi myrskypilvet varjostamaan mun elon ylle
sen hyväksyn ja suren, ei nyt tilaa hymyilylle
tähän toivomuslamppu, kumpa löytäisin sen
ois helppo toivoo heti, yhtään miettisi en
ei rahaa, ei mainetta vaan sut vielä tähän
ei näin vaan elo mene, kumpa helpottas jo vähän

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on


Tuomas Föhr 19.8.2013

~ S ~

viimeisen kerran me kai kohdattiin
katsees silmiini sisältä sai murtumaan niin
kuulin kauaksi äänes vielä kun käännyin pois
uupuu kodista nyt mikä vasta oli, olla vois
on ikävä ja tulee, tunnen, muistan loppuun asti
kiitos muistoista, olostas ja anteeks katuvasti
antaa kaipuun vain valua, oot kaiken arvoinen
toivon elämääsi pelkkää hyvää, toivon tiedät sen

Taas vaihteeksi räpiksi. Sanoissa totuus mutta ehkä hitusen sarkasmilla.


Diamond – vajottaa, hajottaa


oi voi voi voi kun vajottaa
oi voi voi voi kun hajottaa
oi voi voi voi kun vajottaa
niin hajottaa kun vajottaa x2

sä tulit kuin taivaan lahja mulle yllättäin
eloon elvytit ja melkein heti perään kävi näin
et ollutkaan sä kohtaloni, pieni laina vain
silti pieni teki suurta, maassa taas haavoissain
musta tuntuu kuin kultaa pois, hukkaan heittäisi
oli naurettavaa uskoo että onni taloon jäisi
poistin kuvas, viestis mutta sydämestä sua en
sitä sieltä ei vaan saa vuotaen, ei paeten
näin tarinamme toisin, mietin hyvää tulevaa
en uskonut mä etten edes kesää kanssas saa
tämä rikkoi arjen, suunnitelmat, unelmat ja mut
ikäväni vastaan voimat, luonteenpiirteet taotut
nieltäväksi tämä kaikki kurjuus on iso pala
vaikka koittaa ymmärtää, jatkaa tästä hankala
siellä kaukana ei tunnu mennyt kai missään
täällä säälittävä hahmo hehkuu tuskaa helvetissään

oi voi voi voi kun vajottaa
oi voi voi voi kun hajottaa
oi voi voi voi kun vajottaa
niin hajottaa kun vajottaa x2

tää kolmastoista päivä ilman sua, ilman meitä
ilman onnee, hyvää oloo, kaikki taakse jääneitä
luulin hetken jo ettei heti hyvää paska peitä
mut taas vitusti täällä vierineitä kyyneleitä
ei helpota päivät, yhtä paskaa, saman toistoo
tää olo pitää vankina kuin kalterit roistoo
yhä ootan jotain turhaan, joo, on typerää
oot hiljaisuus, se tuntuu, ei voi mitään kun ei jää
kumpa voiskin olla samoin mut tähän täytyy tyytyy
hyytyvä on mies, vaik ei tahtos tähän hyytyy
tein paljon meidän eteen, annoin meille mitä voin
se ei riitä aina, tässä ollaan, turhaan niskuroin
tiedän, tämäkään ei saa tämän suuntaa muuttumaan
jäin tänne juuttumaan, tuut aina puuttumaan
älä ota pahana kun kaipuu, paska hankaa miestä
puolestaskin jaksaa lyötyy tästä päivät piestä

oi voi voi voi kun vajottaa
oi voi voi voi kun hajottaa
oi voi voi voi kun vajottaa
niin hajottaa kun vajottaa x4

Äiti sanoi:
-Sinä et voita mitään juomalla.
-En tullutkaan voittamaan...

en tätä ansainnut, en tätä halunnut
tuntuu onni vakaampi vaan kiertävän mut
hiljaista, pettynyt ja ihan kuutamolla
tunteet vetää joka suuntaan, ei oo helppo olla

Slovariksi tarkoitettu kipale luovuttamisesta.


Valkoinen lippu


kiitos ja anteeksi...

todettava, hävitty on taisto rintamalla
lasken varusteeni maahan tämän helvetin alla
kaikki kääntyi päälaelleen nopeasti
kerääntyi purettavaksi liian raskas lasti
upposin kuin kivi pohjaan kanssa murheiden
uida ylös, kuiville matkaa liikaa, jaksa en
ei tälle enää mitään tehdä täällä voida
ei tuska pois lähde, ellei tätä amputoida

koittanut oon taistella mä niin helvetin pitkään
(täysin rikki, silmät vuotavat niin)
aseistani riisuudun, keinot auta ei mitkään
(sydän ei lyö päiviin parempiin)

koittanut oon taistella mä niin helvetin pitkään
(täysin rikki, silmät vuotavat niin)
aseistani riisuudun, keinot auta ei mitkään
(sydän ei lyö päiviin parempiin)

vuodatettavaa valtavasti silmille
sattuu, vaikka haluisin, mitään tehdä en voi sille
taistelin kynsin, hampain, veren maku suussa
ei se riittänyt, ei kasva uutta elämäni puussa
jalat, sydän, eikä pää vaan kanna enempää
tämä pisteeksi, joutsenlauluksi mun jää
nostan ilmaan heilutellen valkoista lippua
suren hiljaa, suljen kiinni esirippua

koittanut oon taistella mä niin helvetin pitkään
(täysin rikki, silmät vuotavat niin)
aseistani riisuudun, keinot auta ei mitkään
(sydän ei lyö päiviin parempiin)

koittanut oon taistella mä niin helvetin pitkään
(täysin rikki, silmät vuotavat niin)
aseistani riisuudun, keinot auta ei mitkään
(sydän ei lyö päiviin parempiin)

edelleen kun sä käyt ja näyt, se tuntuu, kipunoi
vaik ei tahtois, tarvis, niin se polku paljon syvään toi
riipaisee, kirvelee, vetää väreet läpi kehon
jättää lyönnin väliin, vie suojastani suuren tehon
sulla avain oveen, jonka taakse tulla et sä saisi
rauha sinne, jotta ikuisuuteen unohtaisi
vain tämän vuodatan, muuten aukaise en suuta
totuus tämä, joka mitään ei enää muuta

nopeahkoa industrial hevimeteliä taas vaihteekki olisi tarkoitus ja tahto oleva kohtalo kipaleelle. ja niin, sanat kertoo tosi mulkerosta niin kuin välkyt voi visaisesti päätellä...fiktiivinen sellanen. viha se on joka tiellä pitää.
=)

xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx

Viimeiseen hengenvetoon!


olet paha esimerkki, sitä mitä tämä maailma ei tarvi
mantraan, sisällä kiehuu, kiertää pirujen nälkäinen parvi
liian hyvää seuraa raatokärpäsetkin kuolevainen
mustasit maineesi, meidät, tuonelaan vievät, nainen
vittuun janoan päiväjärjestyksestä sinut
katkaisit luun lailla aina vallassasi nöyryytit minut
enää en nöyrry, koskaan taivu valtaasi
ei toistu enää kertaakaan sama vitun vanha fraasi

sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!

en enää kertaakaan meistä vuoda verta ja kyyneleitä
ei enää ruumiiseen jälkiä, loukkauksia, meitä
jättänyt tekosi minuun niin helvetin syvät arvet
huoranpunaista näen, se kasvattaa hännän ja sarvet
et enää kietoudu sykkivän lihani ympärille
on tullut aika laittaa viimeinen piste sille
lentosi loppuu, nyt päässäni perkeleen kellot lyö
minä vien, vikiset, sinä kärsit ja laskeutuu yö

sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!

minä vihaan, vihaan!
minä vihaan, vihaan!
minä vihaan, vihaan!
minä vihaan, vihaan!

sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!

sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
sinä murrut ja kaadut saatanalliseen petoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!
minä vihaan, vihaan viimeiseen hengenvetoon!

xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx//xxxxx