IRC-Galleria

DIAMOND_ Sinulle isä

tää on sulle isä...

lähdit luotamme pois aamuna ruskan
jätit kyyneleet, sydämeen valtavan tuskan
meitä jäi tänne kaipaavaa, surevaa monta
niin monta ikävän pisaraa lohdutonta
susta muistuttaa jälleen syksyn aika tää
pian vuosipäiväs taas ja se tekee kipeää
vuodet vierineet on, silti sydämeni hellä
voikin kaipuuta löytyä pienel ihmisellä
olet yhä mieles usein valveilla ja unessain
surullista ettei tehdä voi kuin muistaa lämmöl vain
haluisin että oisit niin kuin ennen vielä täällä
mutta jokaisella aikansa on maailman päällä
tää surun nostaa pintaan kerta toisen uudelleen
jälleen mielessäni matkaa taaksepäin mä yksin teen
muistelen aikaa luonas ja kaipaan usein niin
kumpa takas pääsis, aikaa uutta saisi viimeisiin

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata

kuka tietää, miten on ja minne vie se tie
aikanaan lähdön aikaan selviää kai lie
ehkä jotenkin joskus voidaan lähdöstäs jatkaa
kilometrejä satoja nyt maallista matkaa
sä lepäät ikiuntas luona pihlajan siellä
tulen käymään luonas taas kun on suunta sillä tiellä
sytytän kynttilän jälleen ainakin luokses
se vähintä kai on mitä tehdä voi vuokses
mietin millaista ois jos vielä täällä oisit
paljon varmaan hyvää vielä elämiimme toisit
näit lapsuuteni, nuoruuteni, nyt oon aikuinen
ymmärtäisin, oisin apunakin, voisin näyttää sen
mutta ei, ei oikein lähtös, eikä sillä lailla
mustin siivin syöpä iski, alkoi taival murheen mailla
aikas loppuun tiimalasis valui liian nopeaa
huokaan pudistaen päätäni ja suru kulkee saa

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata

välitit ja pietit meistä tavallasi huolta
ei pahaa sanottavaa meidän ajaltamme tuolta
isä omanlainen olit, siitä mitään muuttais en
hassu, ahkera ja taitava, rehti ihminen
isä sanana on pieni mutta suurta merkitsee
sydämeni muisto haalene, ei kulu, pois mee
se säilyy ainakin kunnes mullekin multaa
aikamme aarre ja muistomme kultaa
on kaipuussa silmät ja surussa on suu
tässä tunteeni ja ajatukset ulos kantautuu
tahdoin omistaa ja kertoo jotain näistä tällä
koitan elää ihmisiksi, tehdä hyvää elämällä
ei tietää voi näetkö taikka kuuletko sä mua
sanon silti nämä terveiset, kaivaten sua
kiitän kaikesta ja pyydän anteeks harmeja mun
syksyn yössä ikävöiden rakkaudella poikas sun

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata
x2



Tuomas Föhr 9.9.2013