IRC-Galleria

Olen joskus mieltynyt Mäntyharjun maisemiin. Kirkonkylä Salmeloineen ynnä muineen on ihanan idyllinen. Mutta viimeaikainen Mäntyharjun kunnallisten päättäjien toimien seuraaminen saa minut ajattelemaan, että eivät ole nuo nurkat minulle luotuja. Kuten myös sitä, että mistä tämä virkamieskansa saa kaiken järkensä.

Kun samaan aikaan käy taistelua oman kaupungin sisvistysvirkamiesten kanssa lasten matkojen järjestämisestä ja sitä ennen usean vuoden taistelun koulun säilymisestä, niin tulee miettineeksi että eikö sivistysvirkamiesten pitäisi itse olla sivistyneitä. Nyt tästä ominaisuudesta ei aina vakuutu.

Enemmänkin löytyy vanhaa tsaristista hallintoperiaatetta. Sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Olipa sitten virheellisiin perusteluihin pohjautuvaa, tarkoitushakuista tai jopa tahallisesti harhaanjohtavaa. Virkamies saattaa vääristellä lukuja, puhua esimerkiksi liki 600 kuljetuksen piirissä olevasta oppilaasta kun niitä lopulta määrä oikeasti laskettaessa onkin vain hieman yli 350. Melkoinen heitto, mutta mitä tekee luottamushenkilöt kun valhe heille paljastetaan. Sitä en vielä tiedeä, sillä en tiedä eilisen lautakunnan kokouksen ratkaisua.

Mutta takaisin Mäntyharjulle. Ja Halmeniemelle. En olisi ikinä uskonut, että joku kunta voisi suhtautua niin kielteisesti jonkin ministeriön tarjoukseen toteuttaa kunnan alueella koulutoimen kokeiluhanke johon valtaosa varoista tulisi valtiolta. Tai siis oikeastaan kaikki ulkopuolinen raha tulisi valtiolta. Oppilaiden vanhemmat ja muut talkoolaiset keräisivät ison osan varoista ja loppu tulisi normaaleina valtionosuuksina ja hankkeeseen suunnattuina kokeilurahoina. Mutta tämä tarjous ei kelvannut Mäntyharjun kunnalle. Nimenomaan kunnan keskusjohdolle se ei kelvannut.

On tuota hämmästelty valtiovallan suunnallakin. Itsekin olen asiasta parin valtioneuvoksen kanssa keskustellut. Toinen pohdiskeli, mitä tällainen suhtautuminen vaikuttaa kyseisen kunnan muille ministeriöille suuntaamiin tukihakemuksiin. Valtion varojen hoitoon erikoistunut valtioneuvos suhtautui asiaan osin myös velikultamaisesti toteamalla, että kunnan linja on oiken suntainen säästäessään valtion varoja. Mutta vakavoitui kyllä sitten pohtimaan kunnallisen päätöksenteon ja kunnallisen verotusoikeuden laajentamisn yhteensovittamisen ongelmia tämän esimerkkitapauksen valossa.

Sorry että tämänaamuinen pohdiskelu pyörii tällaisissa sielunmaisemissa. Mutta kun Savonlinnan ja Mäntyharjun linjaukset olivat eilen elämässäni sangen pinnalla.

Se härjistä puhuu joka härjillä kyntää.