IRC-Galleria

Anteeksi molemmat lukijani. Mutta en kertakaikkiaan ole ehtinyt liki viikkoon kirjoittamaan. Ensin oli lian rauhallista kirjoittamisen kun ei ollut Rakkaan Vaimon lisäksi kuin Ensimmäinen Kääpiö kotona. Tuli vietettyä aikaa Riihirannassa. Eikä tullut otettua kannettavaa mukaan.

Ja sitten piti käynnistää Suuri Kääpiönmetsästys. Ensin kolme UrosKääpiötä kotiin Tanhuvaaran Sporttileiriltä. Jossa oli muuten hieno päätösjuhla. Säväyttävin ohjelmanumero oli ehdottomasti se, kun meidän BreikkiKääpiö esiintyi kolmensadan leiriläisen muodostaman ringin keskellä ja liki viidensadan vanhemman edessä kolmen pojan breikkiesityksessä. Breikkileirin ohjaaja Otto, toinen loppuun saakka sinnitellyt leiriläinen Antti ja meidän Kääpiö tekivät tosi komean shown. En tiennytkään, kuinka hyvä breikkaaja hän jo onkaan. Kehitystä Hyrrän kevätnäytöksestä oli tapahtunut huimasti. Mutta niinpä he olivatkin breikanneet leirillä jopa yhdeksän tuntia päivässä. Ja Otto tuntui saaneen meidän Kääpiöön sekä breikkaamisen ilon, roppakaupalla rohkeutta ja oikeaa asennetta.

Myös kahdella muulla UrosKääpiöllä oli oli ollut hyvä leiri. Skeittaus oli maittanut ja KuopusKääpiökin oli viihtynyt yleisleirillä. Etenkin, kun Tommi Evilä oli kehunut hänen pituusleiskaustaan. Mittakaavan vuoksi voisi todeta, että minun pitäisi hypätä 5,40 metriä päästäkseni pituuteni suhteessa samaan. Jos vertailuluvuksi otetaan paino, pitäisi minun leiskauttaa 10,80 metriä. Että siinä mittakaavaa.

UrosKääpiöiden haun jälkeen piti hakea rippileiriltä NeitoKääpiö. Joka oli väsynyt mutta onnellinen. Etenkin leirin loppumiseen onnellinen. Minusta leiri oli oikein hyvä. Lisää samanlaisia sisällä helteessä kitumisia niin johan alkaa seurakunnan jäsenmäärä tippumaan. Kyllä oli ajat muuttuneet minun Vihdin Seurakunnan rippileiristä. Silloin uitiin pari kertaa päivässä, pidettiin tunteja Luojan luoman luonnon helmassa (niinhän he kirkossa väittävät) ja iltaisin järjestettiin muistorikkaita iltanuotioita ja ohjelmallisia illanviettoja. Kovin on nyt asiat toisin, ainakin tuolla nelosleirillä.

Torstaina oli sitten vuorossa yhden Kääpiön haku Kuopiosta. Pidettiin oikein palaveri, jossa koin olevani todella altavastaaja. Pahinta oli se, että kokemuksiamme Kääpiöstä vähäteltiin ja jopa pidettiin valheina. Kaikkeen sitä joutuukin tässä hommassa. Onkohan minusta sittenkään tähän?

Torstaina tuli myös juhannus- ja rippijuhlavieraaksi Rakkaan Vaimon Täti. Hänen vierailujensa ehdoton anti on muistot menneisyydestä. Mielenkiintoisia tarinoita jotka täydentävät RV:n kokoamaa sukututkimuskuvaa. Harmi kun ei itselläni ole Ison Äidin lisäksi jäljellä vanhojen muistelijaa. Omalta Tädiltä toki jotain muistoja kuulee, mutta hän on kuitenkin elänyt niin omaa elämäänsä, että ei niistä ihan hirveästi ole sukutarinan kuteeksi.

Perjantaina eli juhannusaattona sitten oli suuri siivouspäivä. Se siitä.

Aattona varmistui myös se, etteivät Erikoinen, Rinsessa Aava ja Risto I pääse juhannukseksi eikä rippijuhlaksi Käärmelahteen. Harmitus oli melkoinen niin meillä aikuisilla kuin myös Kääpiöillä. Mutta syy oli perusteltu ja toivottavasti myös meidän väkemme taholta hyväksytty. Erikoista tarvitaan lapsenpäästäjänä.

Juhannus ei oikein tuntunut juhannukselta. Oltiin jotenkin jo sunnuntain rippijuhatunnelmissa ja kaikenlaista hösäämistä tuon juhlan tiimoilta riitti. Mutta juhannuksia on vuosittain, oman Kääpiön ensimmäinen rippijuhla on vain kerran elämässä. Joten asiat tärkeysjärjestykseen.

Sunnuntainen rippikirkko Savonlinnan Tuomiokirkossa, juhlan jälkeinen onnitteluhässäkkä kirkonmäellä ja varsinainen rippijuhla Käärmelahdessa sujui loistavasti. Vieraat olivat miellyttäviä, tarjoilut hyviä, sääkin suosi ja kaikki sujui hienosti. Jopa muille Kääpiöille oli annettava tunnustus tosi hienosta käyttäytymisestä. Ei menyt puurtaminen hukkaan ja jopa Rakkaan Vaimos perusemännällinen pelko (pakokauhu) syötävien riittävyydestä osoittautui turhaksi. Kakkua ja mutakin purtavaa riittää vielä muutamaksi päiväksi. Vaikka oikein urakalla mässättäisiin.

Ja tänään oli sitten vielä kiertoajelu eteläkarjalassa ja kymenlaaksossa. RV:n täti Kuusankoskelle ja yksi Kääpiö taas leirille Miehikkälään. Kilometrejä kertyi liki 550 ja nyt kun sulkee silmänsä niin silmissä vilisee tien keskiviiva.

Mies on luotu kulkemaan.