IRC-Galleria

Kun hehkutin eilen virkistävää viikonvaihdetta niin sitä todella tarvittiin. Jotta selvittiin henkisesti hengissä eilisestä. Jota hyvällä syyllä voi nimetä paskamaanantaiksi.

Mistäköhän tämän valitusvirren voisi aloittaa. No vaikka Kääpiöstä, joka valehteli omaneduntavoittelussaan taas päin näköä. Tai jos sittenkin Kääpiöstä, joka oli kuin viulunkieli ja räjähti pienimmästäkin huomautuksesta. Oiva aloituskohta olisi myös Kääpiö, joka tieliikenelakia uhmaten kuskaili mopollaan kypärätöntä kaveriaan pitkin kyliä. Tai jos sittenkin kirjoittaisin ensiksi Kääpiöstä, joka poltti vessassa nipun vessapaperia löydettyään viikonvaihteessa Punkaharjun mootoripyörätapahtumasta sytkärin. Vai oliskohan sitenkin lievempää aloittaa tarina koirasta, joka karkasi ensin pillun perään naapuriin ja kotiin teljettynä tuon jälkeen tuhosi tuhansiksi haituviksi muutaman tyynyn. Toisaalta itkuvirren voisi aloittaa kauempaa omasta kodista, vaikkapa siitä hallinnollisesta muilutuksesta, jota Halmeniemn kouluhanke eilen Jyväskylän Yliopistossa kohtasi.

Tai toisaalta taidan lähteä siitä, että ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.

Eilinen oli ihanan kuuma kesäpäivä mitä nyt itärajan takaa leijailevat savukaasut hieman haittasivat hengittämistä. Ilmeisesti metsää palaa hieman isommala roihulla. Oma polttopuuprojektimme eteni kolmen suuren perävaunukuorman verran. Kääpiö oli pistänyt metsässä tohinaksi, joten kannettavaa ja ajettavaa riitti kiitettäväksi. Iso Äitikin kävi kylässä ja oli ihan ihmisiksi. Niemssä käytiin uimassa lasten kanssa, vesi oli lämmintä mutta entistä kauempana rannasta. Ilalla vielä oli ihan mukava rupatteluhetki Rakkaan Vaimon ja isompien Kääpiöiden kera ulkopatiolla teen ja leipien merkeissä. Elämä on lopultakin sellainen, millaisena sen haluaa nähdä.

Pullo on puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä.