IRC-Galleria

Viime yönä minulle ilmestyi Anssi Kela. Tosin vain unessa. Kuten ilmestykset yleensäkin. Kai tämä on joku jälkiäinen siitä, että olen miettinyt viiskymppisiäni. Melko elävä keskustelu. Kun heräsin, ihmettelin miksen olekaan Vihdin vanhan kunnantalon kahvion terassilla. Keskustelemassa sivilipalveluksesta. Kuten vain kaksi eri vuosikymmenen sivaria sen voi kokea.

Nyt on sitten ollut pakko kelata Kelaa. Ja tajuta taas, kuinka kova jätkä se onkaan. Minulle kovin jätkä Vikken tyypeistä. Väheksymättä Ile Jokista, Antti Raiskia, Petri Munckia, Esa Nummelaa ja monia muita Vikken piirissä toimineista bändeistä parrasvaloihin nousseita tähtiä. Saatika niitä, jotka paneutuivat täysillä musiikin tekemiseen ja Vikken touhuihin, mutta jotka eivät edes aikoneet tulla tähdiksi.

Viiskymppisten lähestyminen pistää ajattelemaan näitä porukoita. Ja sitä, mitä itse on tehnyt näinä viitenä vuosikymmenenä. Voi tätä vanhenemisen tuskaa. Ikäkriisikö? Ei kai vaan enemmänkin tunne siitä, että eletty on. Eletään nytkin. Aiotaan elää vielä jatkossakin.

Liityin jokin aika sitten yhteisöön "mieluummin vanha kuin aikuinen". No en mä koe vielä olevani aikuinen, vielä vähemmän vanha. Mutta sen koen, että on tullut elettyä iso osa elämästä kuin viimeistä päivää. Että ei sitten sinä oikeasti viimeisenä päivänä tarvitsisi miettiä, että miksi sitäkään ei tullu tehtyä.

Tämä ei kyllä tarkoita sitä, etteikö olisi iso kasa unelmia siitä, mitä teen Rakkaan Vaimon kanssa kun lapset ovat hieman isompia, vastuullisempia, luotettavampia... paljon on vielä tekemättä.

Palataanpa vielä Vikkeen. Vihdin Kevyen Musiikin Yhdistys. Perustettu 18. 4. 1980 klo 18.40. Outo aika. Kuka arvaa päivän ja kellonajan logiikan ja lähettää kommentissa oikea vastauksen tulee saamaan palkinnon. Tuo yhdistys on ollut ehdottomasti osa mun elämän hyviä jotoksia. Kuten myös Nuorisotyön Keskus josta osaltaan sikisi nykyinen Allianssi. Tai Yöjalka. Visnu, ViPa, VihUa, SNK...

Moni niistä on ollut Vihdissä. Kuten elämäni vuosistakin 43 ensimmäistä. Kyllä on Vihti tuttu. Ja minä kun yritin jättää se taakseni tänne Savonlinnaan muutettuani. Seitsemän vuotta se onnistui hyvin. En ole ollut hyvä pitämään yhteyttä entisiin kavereihin, sukulaisiin, yhteistyökumppaneihin... tosin on todettava, että en ole tässä suhteessa yksipuolisesti heikko yhteydenpitäjä. Ei ole ollut paljon liikettä tännekään. Muutamaa positiivista poikkeusta lukuunottamatta.

Nyt viiskymppisten kutsulista laatiessani tulen pohtineeksi, mikä menneisyydessä minulle oikeasti merkitsee jotain. Kun on elämäänsä tyytyväinen, jopa elämässään onnellinen ei tarvitse elää menneisyydessä. Ehkä siksi olen jättänyt Vihdin mielestäni. Tässä ja nyt on hyvä olla.

Mutta kun palaan takaisin Anssi Kelaan ja kelaan Jennifer Anistonia, Mikan faijan BMW:tä, Nummelaa tai 1972:aa niin en mahda mitään sille, että ajattelen, mitä mahtaa kuulua Sihvosen Petelle, Suutarisen Timolle, Kastellin Pasille, Valolahden Tiinalle, Pohjanheimon Esalle, Pohjolan Karille, Kivistön Matille, Nurmen Karille, Merikallion Askollle, Toropaisen Okulle,... vain joitain vikkeäisiä luetellakseni... entäpä tyypit muissa kuvioissa??? lista voisi olla pitkä....

Pitäisköhän miettiä synttärijuhlia vielä kerran?