IRC-Galleria

Kymmenen vuotta on pitkä aika kavereiden tapaamisvälinä. Mutta ne vuodet tässä ovat kuluneet kun olemme viimeksi Jaskan kanssa tavanneet. Mutta eilen verestimme vanhoja muistoja, juttelimme viitisen tuntia sekä näiden kymmenen vuoden tapahtumista että nuoruutemme tempauksista.

Vaikka meillä onkin ikäeroa hieman yli kymmenen vuotta, löytyy minun nuoruudesta ja Jaskan lapsuudesta paljon leikkauskohtia. Olihan Jaska naapurin kersa, minua lapsena hoitaneen Sirkan lapsi ja minun Äittäni lapsenlapsi. Tuo Äittä oli Äidin tuuraaja, jonka luokse juoksin radan poikki tai valtatietä usein silloin, kun omalla Äidillä oli kahvilassa oikein kiire ja kaipasin seuraa.. Ja hänen miehensä Kusti-setä minun puuttuva isoisäni, omat biologiset isoisät kun eivät olleet elämässäni millään tavalla. Isän isä oli kuollut isän ollessa 14-vuotias ja äidin isä oli karannut toisen naisen matkaan jo paljon ennen syntymääni. Naapurini Hanniset ja myöhemmin myös Jorman tulon myötä Marttiset olivat minulle monela tapaa tärkeä paikka.

Niinpä Jaskastakin tuli minulle tärkeä pikkuveijari. Hieman yli kymmenvuotiaana ihmettelin tuota pikkuvauvaa, hieman vanhempana leikin mielelläni tuon vauhdikkaan lapsen kanssa ja melkoisen paljon vanhempana toimimme yhdessä nuorisotyössä, etenkin Yöjalassa. Ja myös Vihdin kunnallispolitiikassa.

Noiden aikojen muistoja kertailimme eilen hymyssä suin ja kerroimme Kääpiöille toilauksia, joita oli vuosien saatossa tullut tehtyä. Siinä kuulivat Kääpiöt, kuinka Jaska nelivuotiaana pamautti minua kolmihaaraisella kuokalla päähän niin että veri vaan lensi. Ja miten hieman vanhempina laskimme minisuksilla Hannisen "kuurin" eli ulkorakennuksen katolta. Ja muutamia muitakin toilailuja, joista Rakas Vaimo sai aiheen huomauttaa, että onko kaikki pakko kertoa Kääpiöiden kuullen.

Eihän me kaikkia edes kerrottu.