Neljän kuukauden tauon jälkeen eilen ensimmäisen kraan Rakkaan Vaimon kanssa kävelykierroksella. Jaksoin nippanappa 2,5 kilometriä. Ja puuskutin kuin savikuopasta yllätetty sarvikuono.
Tää on kuin paianajaisunta. Siinä missä keväällä kävelin kuusi kilsaa melko pienellä puuskutuksella niin nyt pieni ponnistus saa sydämen lyömään kuin pajavasaran. Tosin vaan tiuhempaan.
Mutta luvattu mikä luvattu. Muille annetun lupauksen voisi vielä pettää, mutta itselle ei. Itsepetos kun on raukamaisinta petoksen lajia. Se on niin helppo tehdä kun lupauksella, joten ei petoksellakaan, ei välttämättä ole yhtään todistajaa.
Jos muut haluaa mukaan tähän virtuaalikunnonkohotusryhmään, niin ilmoitautukaa vaan. Tehdän ihan oma yhteisö ja katsotaan, millaiseen kuntoon itsemme saamme, montako kiloa laardia katoaa kuntopoluille, laduille, uima-altaisiin ja kuntosaleihin.
Ja teille teinit. Jos vanhempanne ovat mielestänne hävettävän läskejä, niin ilmoittakaa heidän mukaan tähän yhteisöön.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (104)
-
▼
2006 (234)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (25)
- ▶ lokakuu 2006 (19)
- ▶ syyskuu 2006 (33)
- ▶ elokuu 2006 (29)
- ▶ heinäkuu 2006 (29)
- ▶ kesäkuu 2006 (16)
- ▶ toukokuu 2006 (30)
- ▶ huhtikuu 2006 (29)