IRC-Galleria

Kas siinäpä kysymys. Johon saatiin eilen kuusi vastausta. Esikoisen vastausta en tiedä, mutta hän ei valitettavasti olekaan täällä avaamassa kalenteria. Olisipa se sitten suklaa- tai perinteinen.

Perheen perinteinen kalenteri voitii äänin 6-0. Vaikka IRV etukäteen muuta epäilikin. Mutta rajansa se on suklaanhimollakin. Jopa lapsilla.

Perhen perinteinen kalenteri on alunperin IRV:n ompelema. Suuri noin 1,5m x 1,5m kangastaulu jossa on 24 ruseteilla solmittua kangaspussia. Tuo seinävaate asetetaan esille muutamaa päivää ennen joulukuun alkua jotta kotitontut saavat täyttää sen pussit. Ja siinä se sitten odottaa ensimmäinen joulukuuta pussit pullollaan avaajia.

Nykyään avaus tapahtuu vasta illansuussa, sillä kouluunlähtöajat ovat niin hajanaiset. Silloin kun kaikki lähtivät vasta kahdeksaksi Moinsalmen koululla avattiin kalenterikin aamulla. Mutta nyt on jouduttu soveltamaan.

Tämä on yksi jouluperinne Käärmelahdessa. Vuosien saatossa perinteeksi noussut niin, että viisitoistavuotiaat teinitkin epäröimättä sanoivat, että perinteinen kalenteri me tahdotaan. Tällaisia perinteitä perheessämme on paljonkin, osa IRV:n ja minun lapsuudestakin tähän ereeseen siirtyneitä, osa tämän perheen itse rakentamia.

Joulun suhten huomaan olevani melkoinen konservatiivi. Se, mihin oloen tottunut, on vaikeata mutettavaa. YKsi tälainen on viime aikoina paljon puhuttanut lahjojen osto rakkaille ihmisille. Ja miksei myös lahjojen saanti samoilta rakkailta.

Nyt tähän on tulossa paha aukko. IRV on nimittäin kieltänyt ostamasta itselleen lahjan lahjaa. Ei siis yhden yhtäkäistäkään. Itsekäs päätös jota on kuitenkin noudatettava. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että tuo ratkaisu ei veisi minun joulustani yhtä minulle tärkeää perinteistä hetkeä. En voi tänä jouluna odottaa IRV:n ilmettä, kun hän avaa kovat pakettinsa, joissa usein on ollut kirjoja tai levyjä. Tai pehmeää pakettia, jossa usein on ollut sopimaton yöpuku. Tai parin joulun perinnettä, lattanaa kovaa pakettia, jossa on ollut kaunis grafiikka. Ei edes Erikoisen ostamien punamustien halkiopikkareiden nostattama naurunremahdus ole odotettavissa.Tosin tuosta lahjasta on jo vuosia, ei hän enää yhtä vihjailevia lahjoja ole ostanut.

Saako näin tehdä? Siis kieltäytyä vastanottamasta joululahjoja. Näköjään saa, niin tomerasti asia on ilmaistu. Sen toki ymmärrän, että ihminen ei halua ostaa lahjoja, ei tehdä lahjoja, ei antaa lahjoja. Mutta että ei haua antaa muille antamisen riemua. Se minun on vaikea ymmärtää.

Mutta aina sitä oppii kaikenlaista uutta. Eikä tämä minun jouluani kaada. Mutta yhden joulumme perinteen se siirtää ainakin yhdeksi jouluksi syrjään. Se on ollut lahjojen avausperinne. Yksi kerrallaan avaa yhden lahjan, kukin vuorollaan, toisten seuratessa ja jännittäessä liki yhtä paljon kuin avajaan itsensäkin. Aikaahan siinä on kulunut, mutta kun viime jouluksi kysyimme lapsilta, että sopisiko että jokainen avaisi lahjojaan yhtä aikaa, niin he vaativat ehdottomasti tätä vanhaa tapaamme, jossa lahjoja avataan vuorotellen. Muutama tunti, kuten varmaan laskutoimituksesta 8 avaajaa, 15 lahjaa/avaaja, 1 minuuttia/avattava lahja ymmärrätte. Lisäksi kaikki sähläysaika, missä on sakset, missä roskapussi papereile ynnä muuta vastaavaa. Kolmesta neljään tuntiin siinä helposti on pienine karkki- ja glögitaukoineen kulunut.

Vaan ei kulu tänä jouluna.