IRC-Galleria

Iso Äiti vei meidät eilen pikkujouluihin Hospitziin. Riittävästi loistavaa ruokaa, hiukan hauskaa ohjelmaa, mukavaa yhdessäoloa ja jälleen kerran isäntä Veijo Kuitusen loistava isännöinti.

Lapset nauttivat ja olivat edukseen. Heistä saa olla tällaisissa tilaisuuksissa todella ylpeä. Kuten pitäisi ehkä olla arjessakin hieman useammin. He olivat komeita ja kauniita, jokainen tahtoi panna sopivan juhlavaa päälle. Ei ylipukeutumista mutta ei tilaisuden aliarvostamistakaan. Tytöille arvelen tällaisen kuuluvan jotenkin luonnostaan, mutta Jussista, Mikosta ja Tiituksesta olen tässä suhteessa erityisen ylpeä ja iloinen. Itse en ole miloinkaan ollut hyvä pukeutuja, joten en se ainakaan minä ole, joka tämän ominaisuuden heille on pystynyt juurruttamaan.

Tytöt taas olivat kauniita kuten aina. Sopivasti laitettuja, sopivan rennosti pukeutuneita, sopivan iloisella päällä ja loppuilasta sopivan täysiä ja väsyneitä. Tilli erityisesti hoiteli seurustelu-upseerin tehtävää Iso Äidin kanssa kiitettävän sinnikkäästi, vaikka IÄ ei aina kuullut mitä hänelle sanottiin, ei jokaista juttua ihan tajunnut mutta vastapainoksi taas joissakin jutuissa osoitti huumorintajun levan edelleen tallella. Ja nauttivan tuntui hänkin, joten tässäkin suhteessa juhlasta jäi hyvä maku.

Ihanan Rakkaalla Vaimolla oli lapsia, ja miksei muitakin, sykähdytävä tunika osana juhlapukeutumista. Ei se nyt ihan yhtä degolte ollut kuin Linnan juhlien uskaliaimmat asut, mutta ihan mukavasti kaksi kumpua ja niiden välinen laakso oli esillä. Olin tulut irvailleeksi, että me usiin kanssa tilaamme kupin suolapähkinöitä ja ryhdymme heitelemään niitä laakson. No tästäkö tytöt saivat oivan varoitushuudon. Aina kun laakso oli heidän mielestään liian syvälti näkyvssä, kuului pöydästä "pähkinävaara"-huuto. Muutaman kerran.

Kyllä eilinen ilta ehdottomasti oli tämän jouluvalmistelujen tähänastisen historian parhaita kokemuksia. Viritti sopivalla tavalla joulutunnelmaan. Kuten on jo aikakin.

Sillä vain kaksi viikkoa on jäljellä.

Valmistautumisaikaa.