IRC-Galleria

On ollut viime päivinä aihetta pohtia ystävyyttä. Useastakin syystä.

Eilinen päivä konkretisoi asian kahden palautteen välityksellä. Yllättäen samana päivänä kaksi Ystävää kertoi lukevansa säännöllisesti näitä merkintöjä. Toinen viestitti asian Rakkaan Vaimon kautta, toiselta tuli illalla tekstiviesti. Molemmat pisti kovin miettimään ystävyyden olemusta. Miten tärkeä onkaan se, että tietää jossain olevan Ystävän, joka on kiinnostunut elämästäsi. Ihan oikeesti.

Samalla tulin pohtineeksi, miten itse päivitän itseäni Ystävieni tilasta. Kuinka huono olen pitämään yhteyttä heihin. Miten usein päätän, että nyt soitan, mutta sitten tulee jotain vähemmän tärkeää joka kuitenkin on hoidettava. Ja niin tuo soitto jäi taas pelkäksi hyväksi aikomukseksi.

Jos olisi uusi vuosi tekisin uuden vuoden lupauksia. Voikohan niitä tehdä muulloinkin vai onko odotettava vielä kaksi viikkoa?

Ystävyys, tai totuudessa hieman syvempi tunne, rakkaus, tuli mieleeni myös viikko sitten kun Erikoinen ilmoitti jättävänsä meidät. Siis meillä tarkoitan tässä tätä irc-yhteisöä. Kuinka surullinen olinkaan hetken aikaa kun en enää voisi mennä hänen sivuilleen juuri silloin kun on ikävä häntä. Miten paljon kauemmaksi hän tuntuisi muuttavan jos poistuisi tästä yhteisöstä. Kuinka monta muuta ihmistä menettäisin hänen poistumisensa myötä. Kuulisinko enää yhtä usein Rinsessa Aavasta, tietäisinkö mitä Vävylle kuuluu? Entäpä Erikoisen ystävät joista osasta on tullut tuttja tämän väylän kautta. Tuskinpa heidänkään kanssaan tulisi vaihdettua viestejä. Onneksi tämä tilanne päättyi onnellisesti ja Erikoinen jatkaa elämää verkossa.

Mutta eteenpäin sano mummo lumessa.

Ircin kautta on syntynyt uusia ystävyyssuhteita. Ihmisiä, joita ei ole kertaakaan tavannut, mutta joiden sivuilla käyn muutaman kerran viikossa. Vaihtaen mietteitä, useimmiten vain katsoen mitä heille kuuluu. Kun sosiaalinen elämä nykyisen elämäntilanteen vuoksi on rajattua, ovat nämäkin ulkomaailman henkireiät tärkeitä.

Toki olen viimeisten päivien aikana joutunut miettimään myös ystävyyden merkitystä ja ystävien tapaa toimia hieman ikävämmän esimerkin valossa.

Minulla on tunne, että yksi suuri Ystäväni ei ole ymmärtänyt, kuinka vahva ystävyyteme todellisudessa on. Kun olen pyytänyt häneltä apua, on hän ollut hieman outo. Kun ilmeisesti emme ole avun tarpeesta, siis asiasta johon apua tarvittaisiin, aivan samaa mieltä, on hän joutunut ikävään tilanteeseen. Jostain syystä hän ei saa sanotuksi minulle suoraan, että nyt olet Kimmo väärässä. Tai vaikka olisit oikeassakin, on tuo asia sellainen jossa minä en sinua halua auttaa.

Tähän hänellä olisi täysi oikeus. Ja minulla olisi vielä senkin jälkeen oikeus selvittää hänelle näkemyksiäni ja yrittää vakuuttaa hänet siitä, että asiani on oikea. Jos hän tämänkin jälkeen kieltäytyisi auttamasta asiassa jonka hän halutessaan voisi hoitaa, niin ei se ystävyyttämme vaarantaisi. On se ystävyys kestänyt paljon muutakin.

Ja kestää jatkossakin.

Ainakin minun puoleltani.