IRC-Galleria

Joulukuusen hankinnan voi tehdä monin konsteinen. Minullakin on muutama käytännön kokemus. Kerrottakoon tässä yksi.

Noin 25 vuotta sitten joulun alla ajelin Vihdissä silloista kantatietä Otalammelta Nummelan suuntaan kun huomasin Ojakkalassa tutun hiekkakuopan kupeessa auton. Kun tiesin, kenen metsiä nämä hiekkakuopan ympärykset ovat ja kun itselläni oli tuonakin jouluna lupa hakea noista metsistä joulukuusi, niin ajattelin että ovatkohan nämäkin ihmiset samalla asialla.

Auto tosin näytti vieraalta ja erityisesti minua hämmensi se, että metsästä tulossa olleet hahmot suojautuivat hämärtyvässä illassa tienvarsimetsikön suojaan. Ajoin kilometrin eteenpäin, käänsin autoni ja palasin paikalle. Paikalle, jossa oli juuri menossa kuusen sidonta taakkatelineelle.

Hyppäsin ulos autosta ja kysäisin ihan muina miehinä, että löytyikö hieno kuusi. Kuusen sitomisessa häärineet mies ja nainen olivat melko vaivautuneita eivätkä halunneet keskustella kanssani. Jotenkin tuntui oudolta ja ajattelin kysästä, olivatko he laillisella asialla.

- Ihanko luvan kanssa kävitte kuusen hakemassa, kysäisin puoli huolimattomasti. Enkä saanut vastaukseksi kuin entistä vaivautuneenpaa mutinaa.

- Hacklinin Paavoko se teille luvan antoi kysäisin edelleen puolihuolimattomasti.

- Joo, Paavoltahan me se lupa saatiin, tarttui mies heittämääni pelastusrenkaaseen innokkaasti. Tosin rengas oli enempi painolasti, sillä metsiä ei omistanut kukaan Hacklinin Paavo vaan Löfgrenin Eero. Joten päätin edetä hieman tiukemmalla kaavalla.

- Ei nää kyllä Hacklinin Paavon maita ole eikä teillä ole lupaa tuon kuusen hankkimiseen. Eli kyse on varkaudesta joka on poliisiasia. Joten eiköhän soiteta poliisit paikalle.

Tässä vaiheessa petti naisen hermo. Hän alkoi sättimään miestään ja ehdotti minulle, että eikö asiaa voisi sopia ilman poliiseja. Ja siihenhän minä olin valmis.

-Satanen korvausta ja kuusi jää siihen niin voitte lähteä ilman poliiseja. Mies hieman nikotteli mutta nainen tarttui heti tarjoukseen. Miehen ei auttanut muu kuin ryhtyä riuhtomaan kuusta kattotelineeltä ja kun se oli tehty, avasi hän lompakkonsa, löi käteeni pari viidenkymmenen markan seteliä, hyppäsi vaimonsa viereen autoon ja lähti saman tien kaasuttelemaan kohti uusia kuusimaita.

Ja minä nappasin kuusen Transitin peräkonttiin, lähdin onnellisena kotiin. Ja ostin muutaman päivän päästä viskipullon Eerolle joulumuistamiseksi.