IRC-Galleria

Kuusi on koristeltu muhku56 kuten Käärmelahti muutenkin. Eipä ole minään jouluna valmistelut olleet tässä vaiheessa näin hyvällä mallilla. Mutta toki tekemistä riittää niin aatonaatolle kuin huomiselle aatollekin. Mutta paniikkia ei pitäisi tällä kertaa tulla. Saas nähdä nyt.

Karkkimaan tekemisessä tosin meinasi eilen tulla paniikki kun viisi innokasta arkkitehtia sullottiin pieneen keittiöön tekemään makeaa taidetta. Pienten aikalisien, yhden jäähyn, vakavien keskustelujen ja mutamien muiden vippaskonstien kautta työrauha saatiin kuitenkin palaamaan ja karkkimaa muhku56 valmiiksi.

Posut oavt olleet harrastukseni jo parikymmentä vuotta. Niitä on saatu lahjaksi, ostettu kirppareilta ja löytynyt lasten örvelölaatikoista. Kokoelma on komea ainakin omasta mielestäni. Valtaosa siitä on ollut jouluisin makuuhuoneessa mutta nyt Rakkaan Vaimon mielestä siihen huoneeseen riittä yksi iso sika. Joten possukokoelma muhku56 sai lastenkin riemuksi uuden, arvokkaan sijoituspaikan ruokasalin tyylilipaston päällä.

Pari erityisen hienoa kokonaisuutta on syntynyt RV:n toimesta. Tässä vaiheessa, yö ennen aattoa kauneimpia ovat ehdottomasti muhku56, muhku56 ja muhku56. Mutta kun tänään ja huomenna pääsemme varsinaiseen sipistelyvaiheeseen, niin uskon syntyvän vielä uusia kauniita kokonaisuuksia ja viehättäviä yksityiskohtia.

On ihana huomata miten lapsetkin arvostavat tätä kauneutta. Ainakin jokainen jotakin erityistä kokonaisuutta. Eivät kaikki kaikkia mutta jokaiselle jotakin. Kuusen koristelussa lapset saivat vapaat kädet. Oli kiinnostava kuunnella, miten he yrittivät löytää yhteistä näkemystä kuuseen riipustettavista helyistä. Jossain vaiheessa tuntui, että sensuuriksi astui se, mitä he odottivat meidän vanhempien tahtovan kuuseen ripustettavan. Niinpä kimaltelevat hopeanauhat jäivät laatikkoon kun osa muisti, ettei äiti ole niistä kovin innostunut. Saas nähdä, huomaavatko he ne nauhat kuusessa tänään. Rakas Vaimo kun innostui viskelemään niitä kuuseen yömyöhällä. Ja lisäämään muutenkin hieman tavaraa kuusen harteille.

Minusta kuusen pitää olla joko tai. Joko pelkistetty joidenkin yhteen sopivien osasten summa tai sitten jenkkilän kuusi kaikkine tilpehööreineen. Nyt meillä ollaan tuon jenkkilän kuusen lähellä.

Kinkun paistokin on nyt tehty. Mutta ei siinä ollut samanlaista hohtoa kuin suhteemme alkuvuosina. Tämäkö on nyt konkreettisesti sitä, mistä monet puhuvat. Että lihalliset himot haalenevat suhteen vanhetessa? Muistan kun alkuvuosina joimme glögiä, kuuntelimme joulumusiikkia, pakkailimme viimeisiä lahjoja, lötkötimme sylitysten sohvalla. Ja uuni paistoi kinkkua. Nyt tuosta ei ollut paljon jäljellä. Paitsi että uuni paistoi kinkkua. Ja minä kuorsasin paiston viimeisinä tunteina. Kuten aina ennenkin.