IRC-Galleria

muhku56

muhku56

Kimmo Käärmelahti
Näitkö vanhan miehen, joka kärryjänsä työntää
niihin kamaa haalii, mikä muilta yli jää.
Silmissään vain menneisyyttä,
sodat joihin joutui syyttä.
Eilisiin lehtiin valheet eiliset jää.

Niin kuinka siis voit edes väittää,
sä että yksinäinen oot?
Jos halki kaupunkimme kuljet
ilman että silmäs suljet
huomaat että sentään
lähes onnellinen oot.

Ootko nähnyt miehen, joka toista miestä etsii
seuraasi hän tahtoo, häntä katsot inhoten.
On silmissään vain pelokkuutta,
arkaa rakkaudettomuutta,
ymmärrystä hieman hän pyytää vaieten.

Niin kuinka siis voit edes väittää,
sä että yksinäinen oot?
Jos halki kaupunkimme kuljet
ilman että silmäs suljet
huomaat että sentään
lähes onnellinen oot.


Ootko nähnyt naisen, joka ruumiinsa on myynyt.
Hän asemalla seisoo tyhjä sydän kädessään.
Autiot on silmät nämä,
hymy tuskan jähmettämä,
hän ei edes muistaa voi kuinka itketään.

Niin kuinka siis voit edes väittää,
sä että yksinäinen oot?
Jos halki kaupunkimme kuljet
ilman että silmäs suljet
huomaat että sentään
lähes onnellinen oot.

Ootko nähnyt pojan alta kahdentoista vuoden
jossain hourailevan joku pullo kädessään.
Tinneri tai alkoholi,
missä isä äiti oli kun lapsi öisin heräs märkään pimeään?

Niin kuinka siis voit edes väittää,
sä että yksinäinen oot?
Jos kuljet kanssain halki slummin
puhut ehkä harkitummin:
huomaat että sentään lähes onnellinen oot.

Kiitos Hector.
Annoit taas hieman perspektiiviä ja mittakaavaa minun elämääni.
Kun meni kuulema edellisessä päiväkirjamerkinnässä liikaa tuskan puolella. Vaikka ei olisi niin syytäkään.
Ehkä tämä flunssainen olo on pistänyt sapen kiehumaan. Josta syntyy sitten outoja yhdistelmiä. Raivostumista ja vitutusta kuitenkin enimmäkseen.
Hyvä välillä kuunnella lyriikkaa siitä, kun oikeesti on paskamaista.
Suomalainen populaarimusiikki on tähän hyvä konsti. Ei tarvitse edes matkustaa Vittulajängälle. Sopivaa populaarimussiikkia löytyy ihan omasta levyhyllystä.
Pitäisi ostaa vielä sellainen levari, millä saisi vinyylit taivutettua biteiksi. Nolliksi ja ykkösiksi.
Suomalaisen melankolian määrä moninkertaistuisi soittimissani kertaheitolla.
Vaikka ei se vähäinen ole muutenkaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.