IRC-Galleria

Minä tunnen Matti Vanhasen. Tai olennaisempaa on ehkä toisin päin; Matti Vanhanen tuntee minut. Eikö olekin komeeta. Tunnen nykyisen pääministerin ja nykyinen pääministeri tuntee minut. Sama tilanne on myös tulevan pääministerin suhteen. Olipa hän sitten Matti Vahanen tai Eero Heinäluoma. Selvyyden nimissä on myönnettävä, että nykyisin en ole enää yhteyksissä Matti Vanhasen kanssa. Mitä nyt pari lehtijuttua olen käynnyt tekemässä nykyisestä pääministeristä. Myönnetään, että niissä on käytetty hyväksi vanhaa tuttavuussuhdetta. Muuten en varmastikaan olisi päässyt pääministeriä haastattelemaan sillä eivät ne mediat, joihin kirjoitan, ylitä pääministerin huoneen kynnystä.

Miksi tällainen kehuminen tähän aluksi? Koska olen vain pieni ihminen. En kuitenkaan fyysisesti.

Ei vaan syyni ovat puhtaammat. Minua vituttaa kun mun tuttuja kiusataan. Haluan puuttua siihen omalla pienellä panoksellani. Siis kirjoittamalla. ta hyvä asento ja lue, tästä tulee päiväkirjahistoriani pisin kirjoitus. Joka elää päivän aikana, kaikkea en ehdi kirjoittaa nyt aamulla. Olis kiva, jos kuittaisit kommentilla mikäli olet jaksanut lukea loppuun saakka. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan hieno palkinto.

Mutta takaisin asiaan.

Olen itse elättänyt itseäni pääsääntöisesti toimittajan töillä vuodesta 1985 lähtien. Nykyään tosin enemmänkin tyhjäntoimittajana kun perhe-elämä ottaa omansa. Mutta kyllä sitä edelleenkin tulee muutama juttu viikossa kirjoitettua.

Ura käynnistyi Nummelan Sanomissa vuonna 1985. Sisarlehtemme oli Kehäsanomat. Molemmilla sama kustantaja eli Nurmijärven Sanomat. Pari vuotta toimin siis samassa pienessä uusmaalaisessa lehtitalossa Matti Vanhasen työtoverina.

Toki tunsin Matin jo 1970-luvulta lähtien, olimmehan naapurikuntien nuorisopoliitikkoja, molemmat mukana myös valtakunnallisissa nuorisojärjestöissä. Toinen NKL:ssä, toinen SNK:ssa. Yhteisiä taistelufoorumeita olivat esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton Nuorison Ystävyysfestivaalit, jossa kepu ja demarit muodostivat ns. "isänmaallisen rintaman" kun kokoomuksen ja kommunistitien nuorisopoliitikot olivat rähmällään neukkujen edessä. Uskokaa huviksenne, näin se todella oli. Samoissa nuorisopolitiikan kiemuroissa toimi myös Eero Heinäluoma.

Millainen mies sitten Matti Vanhanen oli tuolloin? Ahkera, luotettava, avulias, mukava seuramies... mutta myös hieman itsekeskeinen ja vähän tosikko. Ja kun ihmisen paheiden määrä on vakio niin tietäähän sen miten Matin kohdalla ne painottuivat. Nopeat autot, naiset, laulu ja viini ovat miehisiä paheita. Matin autoa ei voi kehua, laulumiehiäkään hän ei ollut, miehen suhtautumisen viiniin tietää jokainen. No, mitä jää jäljelle?

Entäpä toimittajana? Kiltti mutta perusteellinen. Teki kotiläksynsä hyvin, hankki asioista taustatietoja, osasi keskittyä olennaiseen. Sen mitä minä ymmärrän, niin Matista olisi tullut hyvä journalisti. Omalta kannaltani valitettavaa oli se, että hänestä tuli hyvä poliitikko. Demarina olisin tietysti mielissäni, jos kilpailevissa puolueissa olisi vain huonoja poliitikkoja.

Kun nyt olen julkisuuden kautta seurannut Vanhasen vaellusta punamultahallituksen päämnisterinä, olen nähnyt hyvinkin samanlaisen miehen hallituksen peräsimessä kuin itsekin tunnen. Myös naisasioissa. Mutta ei kai se Matin vika ole jos hän netissä törmää naiseen joka osoittautuukin julkisuutta tavoittelevaksi ja epäluotettavaksi neurootikoksi.

Seurattuani syrjäsilmällä Kuros-episodia en yhtään ihmettele, että Vanhanen pisti suhteen poikki. Eiköhän tämän naisen luonteesta olennaisia osia tullut ilmi jo muutaman kuukauden suhteessa. En olisi järin hämmästynyt, vaikka hän olisi kiristänyt Vanhasta asioiden julkistamisella ennen kirjaprojektin käynnistämistä. Tiedä häntä.

Tämä Kuronen tekee rahanhimossaan suuren hallan suomalaiselle kansanvallalle. Juuri nyt neljä viikkoa ennen vaaleja kun pitäisi keskustella tulevista vaihtoehdoista vie Kuronen julkisuudessa kohtuuttoman suuren huomion.

On oksettavaa, kun itseään journalistisesti kohtuullisen korkealle arvostavat toimittajat itseään kohtuullisen korkealle arvostavan mainosrahoitteisen kanavan suuressa pääministeriväittelyssä aloittavat koko keskustelun Vanhasen henkilökohtaisten tunteiden utelemisella tästä Kuroskandaalista. Ja kun pääministeri varaa oikeuden omiin tunteisiinsa vain itselleen, siirrytään Kataiseen ja yritetään udella häneltä, että miten tämä Vanhasen Kuroskandaali on teidän tunne-elämäänne heilauttanut. On siinä paalutettu yhdelle tärkeimmistä vaalikeskusteluista hyvä reitti. Eihän siitä enää millään ainakaan minun silmissä vakavasti otettavaa vaalikeskustelua saanut vaikka osa loppuohjelman aiheista olisi sellaiseen mahdollisuuden antanutkin.

Kymmenistä minua ihmetyttävistä asioista yksi koskee poliittisia vaalikeskusteluja ja tentattavaksi asettuneiden puluejohtajien ja heidän puolueidensa linjausten merkityksettömyyttä. Toimittajien ammattitaito ei riitä varsinaiseen tenttiin vaan he valmistelevat tietyt "knoppikysymykset" ja pakottavat puoluejohtajat vastaamaan niihin mahdollisimman lyhyesti. Heti kun vastaus alkaa mennä hieman laajempiin asiayhteyksiin katkaisee toimittaja vastauksen. Sillä hänen asiantuntemuksensa ei enää riitä puoluejohtajan esittämän asian käsittelyyn.

Kyllä minä ihan oikeasti kaipaan sellaisia puoluekohtaisia tenttejä joissa puolue saa aluksi lyhyesti esittää oman vaihtoehtonsa ydinkohdat. Ja sitten heitä tenttaisivat niin ammattitaitoiset toimittajat, että asioihin todella päästäisiin pureutumaan. Löydettäisiin aivan varmasti vaihtoehtoja eri puolueiden välillä.

Vertaukseni on varmasti ontuva, mutta heitänpä sen kehiin kuitenkin; eikö Idols-kisassakin ole olennaista kuulla ensin esiintyjää ja sitten vasta aloittaa ruotiminen?

Kun kaikki poliittiset tentit nyt televisiossa on tehty saman kaavan mukaisesti niin eikö joukkoon mahtuisi edes yhtä vaalitenttisarjaa, jossa paneuduttaisiin oikeasti puolueiden eroihin niiden suurten linjausten kautta. Eikä sen kautta, miten he suhtautuvat Susanna Kurosen paljastuksiin.

Uskon, etten ole ainut jota tällainen keskustelu kiinnostaisi. Toki saatamme olla marginaaliryhmä, mutta tarjoaahan ainakin YLE muutakin ohjelmaa marginaaliryhmille. Lottoarvonnaskin ruudussa näkyvät numerot luetaan ääneen myös ruotsiksi. Montakohan täysin suomenkieltä osaamatonta sokeaa katsojaa lottoarvonnalla on. Sillä vain heitä vartenhan ruudussa näkyvät numerot on luettava ääneen myös ruotsiksi. Väitän, että esittämäni kaltaisesta vaalitentistä kiinnostuneita katsojia on enemmän kuin täysin suomenkieltä osaamattomia sokeita lottoajia.

Mutta mistä nykymeno kertoo. Valitettavasti meidän toimittajien narsismista, populismista, laiskuudesta, ammattitaidottomuudesta, yleissivistyksen puutteesta ja ennakkoluuloisuudesta. Onko meillä joku vastuu ihmisten politiikkavastaisuudessa? Mielestäni on, kun YLEn vaalitenttejä mainostava tietoiskukin on löytänyt tai lavastanut vain politiikkaan kielteisesti suhtautuvia "kansalaisia".

On myös aiheellista kysyä, syyllistyykö virheelliseen viestintään, vastuuttomaan valehtelemiseen tai mauttomaan mustamaalaamiseen jos kertoo vain tuotteen epäkohdista mutta ei laisinkaan sen hyödyistä. Jos antibioottikin tuomittasiin paskaksi koska se aiheuttaa noin 1 prosentille sen käyttäjistä allergisen reaktion. Tai sauvakävely vain ihmisterveyttä vaarantavaksi itsekeskeisesksi ja vastuuttomaksi nautinnon tavoitteluksi vain siksi, että pihtiputaan mummon jalka lipsahti ja akillesjäne katkesi.

Mutta politiikasta ja politiikoista saa kaivaa tikulla sen paskan, jota jokaisesta maailman asiasta ja jokaisesta maailman ihmisestä löytyy jos oikein etsimme. Ja miksi emme etsisi, olemmehan toimittajia. Mutta siinä on kyllä tutkiva journalismi ymmärretty väärin.

Katsoin muuten tällä viikolla Ajankohtaisen Kakkosen henkilökuvan Eero Heinäluomasta. En oikein tuntenut miestä, jonka kanssa olen ollut melko tiiviissä kanssakäymisessä jo 35 vuotta. Minä tunnen kovin erilaisen Heinäluoman.

Onneksi.