Tänä aamuna Savonlinnan Käärmelahdessa on sairaan kaunis maailma. Täysin kirkas aamu, nousevan auringon puna värjää naapurin koivikon runkoja yhä alempaa ja alempaa. On kuin punainen auringon kajo valuisi hitaasti latvasta kohti juuria.
Ulkona kävellessä kuului taas teerenpeli lähikalliolta. Ja mustarastaan vihellys oman pihan sireenipensaasta. Mäykky Onni juoksentelee iloisena kevään viimeisiä hankia pitkin kuselle omenapuun juurelta toiselle. Kaiken saa merkattua eikä tarvitse kahlata hangessa.
Onnia, minua, marsuja ja kissoja lukuunotamatta koko muu talo nukkuu. Tai oikeastaan kissatkin nukkuvat jo uutta unta kun saivat sapuskaa. Ihana hiljaisuus.
Miksikö minä sitten olen hereillä? Mihin sitä sisäisestä kellostaan pääsee. Olisi ollut vielä akaa nukkua pari tuntia ennen kouutukseen lähtöä mutta niin vaan heräsin viideltä kuten joka arkiaamukin.
Mutta ei se tällaisena aamuna harmita.
Ihmisen aamujen määrä on rajallinen joten eikös niitä kannata käyttää hyväksi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
-
▼
2007 (104)
- ▶ joulukuu 2007 (5)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (5)
- ▶ syyskuu 2007 (5)
- ▶ elokuu 2007 (8)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ kesäkuu 2007 (6)
- ▶ toukokuu 2007 (12)
- ▶ huhtikuu 2007 (13)
- ▶ maaliskuu 2007 (13)
- ▶ helmikuu 2007 (13)
- ▶ tammikuu 2007 (18)
- ▶ 2006 (234)