IRC-Galleria

Joskus tulee arvosteltua lasten pettymyksensietokykyä. Kuinka pienet vastoinkäymiset saa heidät heittämään hanskat tiskiin. Tai miten arvostelu, perusteltukin, pahoittaa heidän mielensä.

Mutta eihän tässä ole itse heitä kummempi. Oikeastaan päin vastoin. Sentään aikuinen ja käyttäytyy kuin lapsi. Kun pahoittaa mielensä, jättää hiekkakasan. Päättäen, että tuon paskiaisen kanssa en leiki enää koskaan.

En tiedä, leikinkö. Nyt tuntuu, että en. Mutta eihän sitä pidemmän päälle tiedä, miten asiat kehittyvät. Ehkä sitä pääsee loukkaantumisensa yli, ehkä hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Vikoineen mutta myös vahvuuksineen.

Olisikohan uskovaisilla sama ongelma mikäli Jeesus olisi olemassa ja tarujen mukaisesti ilmestysi maan pinnalle. Sanomaan, että ei perkele, tehän olette tehneet kaiken ihan päin helvettiä. Enkös minä silloin viime kerralla opettanut, miten hommat pitää hoitaa. Tyhjensin silloin sen synagoogan jossa oli kaiken maailman kauppiaita. Ja nyt kirkon eteinen pullistelee krääsäpöytiä kuin kevätmarkkinat.

Ja eikös meillä ollut jotain puhetta lähimmäisen rakastamisesta. Te olette senkin ihan väärin ymmärtäneet, rakastamisesta minä puhuin, en rahastamisesta.

Entäs sitten tuo tappaminen mistä oli oikein yksi käskykin niissä kivitauluissa. Mutta te vaan tapatte uskonnon nimeen toisianne minkä ehditte.

Mahtaisi siinä uskovaisia vituttaa kuin vanhaa oravaa talvipakkasella. Käpy jäässä eikä yhtään hammasta suussa. Että tulet siihen nyt arvostelemaan. Kaikkitietävänä vaikka et tämän arjen keskellä elämääsi vietäkään. Helppohan sieltä taivaasta on ajaa kultaisilla kärryillä ja tulla tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleitakin.

Mutta tules perkele pyörittämään tätä arkea. Se kun ei ole pelkkää juhlaa vaan joskus myös ruusuilla tanssimista. Ottaisit ensin malkasi ennen kuin alat sohia minun rikkaani.

Ei sillä, että minä mitään messiasta odottaisin. Kun en sellaisiin usko. En maan päällä enkä taivaissa. Ole jalustallasi, mutta minä en sitä jalustaa kiillota. Vaikka rakentamssa olenkin.

Nyt ja iänkaikkiaan. Ainakin joskus siltä tuntuu.

Maallinen valta menee ja tulee, hallitukset vaihtuvat mutta jumalat pysyvät.

Ainakin omasta mielestään.

Amen.