IRC-Galleria

Niin se vain on.

Rakas Vaimo on sairastanut mennäviikon selkäänsä. Toissa pyhänä se illalla hieman kimoili, maananatin uinnit meni hieman jäykästi, loppuviikkoa kohden selkä paheni ja viikonvaihteen hän on ollut lähse kokonaan vuoteen oma.

Merkit viittaavat pahasti muutaman vuoden takaiseen välilevyn pullistumaan mutta toki tässä vielä nyt toivotaan jotain pienempää hermopinnettä tai vastaavaa. Sillä jos kyseessä on välilevyn pullistuma, eivät lähiviikot todellakaan ole helppoja RV:lle. Joten toivotaan parasta, sitä klassista Noidan Nuolta.

Lapsien syyslomalle olit toki onneksi suunniteltu myös kodin ulkopuolista ohjelmaa. Yksi iso lähti eilen sukulaiskylään, toinen kolli tänä aamupäivänä ystäväperheen luokse Mäntyharjulle ja pienin uros seurakunnan leirille. Jonne myös nuorin neito suunnistaa kolmeksi päiväksi. Eli kotiin jää vain kaksi keskimmäistä tyttöä.

Alunperin tämä sijoitustoiminta oli suunniteltu RV:n ja minun lomareisua varten. Joka nyt siis peruuntuu näiden selkävaivojen vuoksi. Tilanne söi niin RV:n kuin minunkin hermoja, mutta eilen päätimme ottaa asian sellaisena kuin se eteen annetaan. Kaikkine epäoikeudenmukaisuuksineen. Nyt otetaan kotielämästä irsi se mikä saadaan. Maatan sängyssä, luetaan hyviä kirjoja, katsellaan hyviä videoita, syödään hyvin ja vaarallisesti.

Kahden keskimmäisen neitokaisen kanssa ei ole oikein ehditty aikaa viettämäänkään viime kukausina. Kriisistä toiseen laukkaaminen on johtanut siihen, että he ovat jäänet vähemmälle. Nytkin heidän piti taas kerran jäädän kartanon hoitajiksi.

Mutta RV:n selkä asetti tilanteen uuteen jamaan.

Yrittäkäämme nyt kolmisin tehdän hänen sarastamisestan mahdollisimman vähän vittumaista.

Helppoahan meilla kuitenkin on, terveillä ihmisillä.