IRC-Galleria

Olin viime viikolla kipeä. Oksennustaudissa, tulin tiistai-keskiviikko yönä. Keskiviikkona peruin kuvauksen/kuvan haut heti aamusta -siinä kätevästi vessan pytyn kanssa seurustelun välissä. Korkea kuume ja kakka olo. Ei käynyt mielessä mennä töihin, ihmiset ymmärsivät hyvin. Perjantaina sama homma, kuvaukset pois -en ollut siihen menennessä kyennyt syömään oikein mitään niin ei ollut kovin omilla jaloilla seisovainen olo.

Lauantain olin mukavan terve ja sain sen päivän kuvauksen kunnialla hoidettua. Sunnuntaina olinkin sitten uudestaan kipeänä, tällä kertaa flunssa. Tänään sopivassa lääkityksessä hoidin yhden kuvauksen, yllättävän kivuttomasti -sanan varsinaisessa merkityksessä homma meni.

Olen miettinyt sitä, mitä jos tulen oikeasti kipeäksi joko pitkäksi aikaa tai sitten tärkeänä aikana. Nyt on hiljainen aika, ja parin päivän makoilu onnistuu ilman kaiken kaatumista niskaan. Mutta mitä kun ei ole hiljainen aika? Tärkeisiin (lue hää) kuvauksiin uskon saavani sijaisen jos oikeasti olen pääkainalossa, äkkiseltään tulee mieleen melkein kymmenen kuvajaa jolta voi hyvällä omalla tunnolla kysyä sijaisuutta.

Yrittäminen, vaikka se ah niin ihanaa on (joo, ei tarvitse sairaslomatodistuksia kiikutella kellekkään, tosin tuossa yrjötaudissa soitin vai vihkaa terppariin että mitäs tehdään kun en saa edes nestettä alas -vastaus oli odotella kolme-neljä päivää ja tulla sitten jos tilanne ei muutu...) Niin on tässä toisetkin puolet, tuntuu että ne ovat viime aikoina näyttäytyneet vähän liikaa. Mutta eiköhän tämä tästä.