IRC-Galleria

^KaT^

^KaT^

*naiset rakastuu renttuihin.piste.com*
Lellu oli meille tullessaan 5kk:den ikäinen. Hänet myytiin uroksena, mutta paljastuikin naaraaksi tutkittuamme sukupuolen uudestaan. Lellu oli elänyt koko siihen astisen elämänsä 8viikon ikäisestä 5kk:den ikään asti yksin Faunattaren "näyteikkunassa", koska häntä ei voitu "uroksena" laittaa naaraiden kanssa samaan häkkiin. Lellu oli tullessaan hyvin arka, mutta utelias. Hiljalleen neito rohkaistui. Koiraamme hän ei koskaan ole pelännyt vaan alusta asti ovat tulleet toimeen. Liki kaksi kuukautta meni opettaa Lellua wc-laatikolle, kunnes tajusi, mitä halutaan hänen tekevän. Tyttö olikin hyvin siisti sen jälkeen. Ainoastaan ns.umpisuolikakalla tuppasi sotkemaan. Lellu olikin sisäsiisti siihen asti kunnes otimme toisen kanin, Pinnin.
Ihan alkuun Lellu hyökkäsi Pinnin kimppuun ja puri korvaan ja selkään. Sen jälkeen alkoi kakka- ja pissarumba. Lellun sisäsiisteydestä ei ollut tietoakaan. Isot hädät teki kyllä wc-laatikkoon, mutta vapaana ollessaan ruikki pissaa ja papanoita kaikkialle. Mikään ei auttanut, ei edes etikalla lattioiden peseminen. Täysin selvää reviirin puolustamista.
Meillä kuitenkin vain 3h+k+p, joten meillä kanit joutuvat asumaan pojan huoneessa, kun muualla ei ole tilaa. Lisäksi pojalla on niin hyvät unen lahjat ettei häiriinny mistään kanien mekkaloinnista. Lopulta tilanne meni siihen pisteeseen, että Lellu alkoi vihata minua, poikaani 6v ja tytärtäni n.11kk, koska me olimme ainoat, jotka olimme Pinnin kanssa tekemisissä. Aloin saada häkin siivoamisen yhteydessä potkuja, raapaisuja ja hammasta. Vapaana ollessaan jahtasi ja hyökkäili kohti poikaani "muristen" tämän leikkiessä huoneessaan. Nykyään tekee samaa minulle ja tyttärellenikin. Yritin kaikesta ikävästä huolimatta totuttaa Pinniä ja Lellua toisiinsa ulkona, ei kenenkään reviirillä. Suht koht hyvin menikin, mutta sama tappomeininki jatkui kotona sisällä. Loppu viimein Lellu vietti päivät häkissä ja pääsi kerran päivässä tunniksi ulos. Sisällä en voinut enää pitää vapaana. Pissasi, papnoi ja tuhosi kaiken mm. pojan pehmolelut ja päiväpeitteen protestiksi.

Reilu kaksi viikkoa sitten Lellu muutti asumaan 100cm häkkiin parvekkeelle. Aluksi kaikki menikin hyvin, kunnes kerran erehdyin viemään Pinnin sinne Lellun ollessa häkissä. Siihen asti Lellu oli ollut vanha oma itsensä. Siisti ja kiltti. Pinnin vierailun jälkeen alkoi parvekkeella sama pissa- ja kakkarumba vaikka Pinni ei siellä sen koommin käynyt. Samoin alkoi "varo varpaita ja nilkkoja" episodi. Tupakalla käydessämme Lellu hyökkäilee jalkojamme kohti. Etenkin minun jalkojani ja puree parvekekenkiäni. Onni, että on ne suojana. Vieraat ja mieheni eivät saa yhtä aggressiivistä tervetulotoivotusta kuin minä. Lapsilta olen kieltänyt parvekkeelle menemisen ellei Lellua ole suljettu häkkiinsä.

Nyt, kun meille kotiutui kissanpentu, sen ollessa pari kertaa parvekkeella Lellu hyökkäsi sitäkin kohti ensimmäisellä kerralla. Seuraavina kertoina olen sulkenut Lellun häkkiin, jos Miina on tahtonut tulla parvekkeelle. Nyt tänä aamuna koitti "mukava" yllätys, kun menin parvekkeelle. Lellu oli levittänyt wclaatikkonsa purut pitkin häkkiä ja syönyt parvekemattoa vaikka ruokaakin oli häkissä. muuta selitystä en keksi kuin sen, että on yhtä mustasukkainen Miinasta kuin Pinnistä.

Luulen, että siitä syystä minä, poikani ja tyttäreni olemme Lellun "vihan" kohteena, koska me olemme tässä perheessä ainoat, jotka touhuamme Pinnin ja nyt myös Miinan kanssa ja haisemme heiltä.

Lellu on myös alusta alkaen ollut huono syömään heinää. Söisi pellettiä ja muita herkkuja ennemmin. Siksi Lellu saakin vain 3 kertaa viikossa pellettiä muutoin on pelkkää heinää, jotta söisi sitäkin. Tällainen ruokinta on tuottanut tulosta. Lellu on myös pulska, joten herkut ovat häneltä kiellettyjä. Tosin tekee, mitä vain saadakseen kanin nameja

Lellu on myös siitä erikoinen, että vaikka "vihaakin" minua niin silti käyttäytyy kuin unelma, kun otan syliin ja laitan selälleen kynsien leikkuuta varten. Ei pyristele eikä pure. Saattaa loikata karkuun, mutta kun haen ja kellistän taas selälleen voi leikata rauhassa muutaman kynnen lisää. Antaa myös harjata ja puunata itseänsä purematta/raapimatta/potkimatta. Peseminenkään ei ole ongelma.

Uskoisin, että Lellulle paras koti olisi sellainen, missä ei olisi muita kaneja eikä mielellään pieniä lapsiakaan. Parveke-elämästänsä ei ole moksiskaan, joten voisi sopia vaikka tallikaniksikin.
Ainoana kanina ollessaan, uskon Lellun rauhoittuvan ajan kanssa ja olevan se sama kiltti, siisti ja seurallinen kani, mitä oli aiemminkin.

Mikäli olet etsimämme henkilö, anna sinä Lellulle hänen tarvitsemansa koti. Muutoin ainoa vaihtoehto on, että viemme piikille hänet ennen kuin syksy tulee. Enhän voi häntä talvella parvekkeella pitää.

Mikäli jollakin on tarjota Lellulle koti, hänet saa ilmaiseksi. Mukaan tulee 100 tai 120cm häkki, juomapullo, ruokakippo, purua, heinää, pellettiä ja namit.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.