IRC-Galleria

Pimeimpinäkin aikoina
valo tulee ylhäältä
valo nostaa
valo kantaa

-kuin siipi enkelin.

Sopiiko kaikille, että olen vain?
Ajattelematta mitään?
Vastaan haasteisiinne yms. sitten kun jaksan.
Olen väsynyt.
Suru on kohdannut minut.
En halunnut sitä.
Se vai tuli pyytämättä.
Nyt elän päivä kerrallaan kyynelehtien.
Odottaen parempaa toiveikasta huomista.

-surupusero-

Ps. Vihaan kaikkea rakasta.

Mun vieteri on mennyt poikki... en lähde enää käyntiin millään vaikka kuinka yritän. Jos saan jostain virtaa aamuksi niin sitten olen illalla kuollut ja päinvastoin. Perkele.

Matti Nykästä lainaten *elämä on ihmisen parasta aikaa*

Ja paskat =)

Jos laittaisimme kyseisen klisheen psykiatristen hoitolaitosten seinille, olisin satavarma että se vain lyhentäisi elinikää *wirn*

Rakastan nukkumista. Kuuluu depikseen. Nukkuisin vain koko ajan jos voisin. Tai sitten vain makaisin valveilla raatona, kunhan ei tarvitsisi mitään tehdä. Mutta ei se ole niin helppoa. Varsinkin kun lapsi. Ja mies. Yhtä vaativia molemmat. Mihin ne joutuiskaan jos mä vaan tsiibailisin tähtitaivasta höyryävän perunakattilan sijaan. Kamala ajatus.

Rakastan myös syömistä. Vasta äskettäin olin hillittömällä dieetillä ja pudotin läskini pois. Ja nyt syön niitä takaisin. Mikä mua vaivaa?
- No depis tietenkin!
Joten mä siis syön. Syön kuin viimeistä päivää. Syön vaikka olisi jo ähky. Syöminen helpottaa elämisen tuskaa *wirn* Siis mä syön, syön ja syön kunnes makaan jossain raatona, kun en jaksa evääni liikauttaa...
Yhtenä kertana vedin 8kpl pannukakun palasia hillo ja vaniljavaahdon kera. Ahmin sen pelkästä ahmimisen nautinnosta. Ei mun nälkä ollut. Se syöminen vaan turrutti kaiken muun. Sairasta. Tarvin lekuria.

Toivottavasti ette voi pahoin *wirn*

Rakkaudella Etovuus

...tytön lennettyä seinään ja kuoltua, myös minä paiskauduin juhan huudon voimasta henrin huoneessa olevaan vaatehuoneeseen....

Pimeästä vaatehuoneesta avautuikin ovi meidän eteiseen (oikeasti ei avaudu) ja eteisemme oli muuttunut pimeäksi lumiseksi tieksi, jonka varrella seisoi koko sukuni... oli kuin jokin sukuvaellus keskellä ei mitään, keskellä synkkyyttä ilman valoa.
Vanhempani olivat joukon etunenässä. Keskellä väkijoukkoa seisoi pieni poika itkien. Hän oli eksynyt. Katsottuani tarkemmin, huomasin pojassa jotain tuttua. Poika oli kuin ilmetty serkkuni, kylläkin vähintään 10-vuotta nuorempi.
Aivoissani alkoi hurja juoksu ja tunneratojen sekamelska.
Tajusin, että poika oli kuin olikin serkkuni vaikka ei kuitenkaan ollut. Siinä samassa keskeltä pimeyttä serkkuni käveli eteeni. Paniikki valtasi minut. Miten voi olla kaksi samaa ihmistä? Halusin juosta karkuun, mutta jalkani eivät totelleet... ne olivat halvaantuneet!
Aikuinen serkkuni ei huomannut mitään kummallista pikku pojassa. En tiennyt mitä tehdä. Pieni poika itki turvattomuuttaan ja kukaan suvustani ei tunnustanut saati tunnistanut häntä sukuumme kuuluvaksi. Vain minä tiesin pääni sisällä totuuden.
Poika oli tätini ja setäni hylkäämä lapsi. He olivat hylänneet hänet uran vuoksi kauan aikaa sitten. Antaneet hänet pois. Ja nyt kasvattivanhemmat olivat hylänneet hänet. Mieleni teki repiä tätini ja setäni kappaleiksi! Itsekkäät paskiaiset!
Otin poikaa kädestä kiinni ja vein hänet väkijoukon etunenään, missä vanhempani olivat. Äitini oli ilmeisesti sukuni jonkinlainen matriarkka.... tms... Vaadin äitiäni tunnustamaan totuuden pojan vanhemmista. Äiti pysyi vaiti. Minä hukuin vihaani ja huusin: *Aina te pilaatte kaiken!!!!*

Sitten heräsin.

P.S. Jatko ei ollut kamala. Vain alku.

*edelleen kesken*

*aika ei riitä*

*keskittymiskyky nolla*

Oli talvi. Ulkona oli pimeää. Sain lahjaksi pinkin moottoripyörän ja valkoisen kypärän missä oli oranssit lieskat. Mikäli otin henrin kyytiin, sidoin hänet aina juhan vyöllä itseeni kiinni. Ajelimme aina kotikatuamme edes takasin.

Yhtäkkiä olimmekin henrin huoneessa. Oli yö. Henri ei ollut kotona. Henrin huoneessa oli lauma annikan ja empun teiniangnisti kavereita. He makoilivat kanssamme lattialla. Ja me (mä ja juha) sekstailimme siinä heidän nähden. Juhan kyrpä oli muuttunut irroitettavaksi. Siis tekokikkeliksi, jossa oli tärinä vipu ja jonka sai liitettyä hänen vartaloonsa uudelleen. Rakastelun päätyttyä, irrotin kikkelin ja laitoin taskuuni ja nukahdin. Heräsin kummaan ääntelyyn, joku teiniangnisteista raiskasi juhaa. Juha nukkui eikä tajunnut tilannetta. Tyttö oli varastanut kikkelin taskustani ja kiinnittänyt takasin juhaan. Sisälläni heräsi aggressio. Puhkuin raivoa. Juha heräsi puhkumiseeni. Näki tytön päällänsä ja huusi. Huusi niin lujaa, että tyttö lensi seinään ja kuoli.

jatkuu myöh....

Eilinen päiväykseni oli kuolettavan tylsä.

Mitäänsanomaton.

Puurouttavaa.

Syväsi pyydän anteeksi kaikilta, että runosuoneni on tukkeutunut.

Siellä on trombi!

Bai bai. Laav juu oooll!!!!!!!!!!!!

vuosi humahti taas niin ettei sitä oikein edes tajunnut...

alkuvuodesta hernikki alkoi käyttämään pimmälaseja säännöllisesti ja puhetta alkoi syntymään tasaisen tappavasti...
Alkuvuodesta muutin uhani kanssa yhteen... ja nyt loppuvuodesta kihlauduimme. Rakkautta, intohimoa ja seksiä ;)
Minä itse olen selvinnyt ensimmäisestä kouluvuodestani ja vielä toisen vuoden puolikkaasta lähes kunnialla, jos ei oteta lukuun tekemättömiä koulutöitä ja kokeita joiden deadline on tammikuun alkupuolella.

Hyvää uutta vuotta vain kaikille!

Joulu ei tuntunut oikein joululta, kun se osui viikonlopulle. Se oli ohi niin äkkiä. Tuntui kuin aika olisi loppunut kesken... ja monta asiaa jäänyt tekemättä/toteuttamatta...

Hernikin sairasti lähes puol toista viikkoo just joulun alla. Kaikki energia meni siihen... Oma lekurimme Hanski väitti, että pojallani olisi mahatauti. Ja paskat! Flunssa se oli rajulla kuumeella. Kunnan oma lekurit on niin idiootteja liukuhihnaduunareita että ei oo totta! Kunpa olisi sitä rahaa, niin voisi viedä poikaa yksityiselle...

Joulupukki kävi lauantaina illasta... oli sitten pienehkö pukki. Liekkö laihduttanna? No herni oli otettu kun joulupukki toi lahjoja etenkin isoja lahjoja!

Herni sai pukilta: vaatteita mm. ralliauto kuvioisia pitkiä kalsareita, tumput ja uniasuja. Lisäksi mm. sähkökäyttöisen poliisimopon, paloamesan, merirosvolaivan, autoja, moottoripyörän, soittorasian, kirjoja ja videon.

Mää sain pukilta: parit tumput, villiksen, yöasun, viinikirjan, ketjun, suklaata, dvd:n, pyyhkeitä ja kauneudenhoitotuotteita.

Mää ja juhis taas saatiin pukilta yhteisesti: suklaata, satiinisia petivaatteita, saunatontun, 8kpl lautasia ja pöytäliinan.

Joulupäivän vietimme Vuolle Oy:n seurassa.... kuten galleriani kuvista voi huomata...

Tapaninpäivä meni siivotessa, jonka jälkeen loikoilin ja kiukkusin kaikesta mahd. lapsellisesta.

Tänään palasin työelämään. Luojan kiitos :) On niinku kaksi to-päivää suorittamatta ja sit oon koululle sujut ja voin puhtaalla omalla tunnolla paiskia sijaisuuksia. Ainakin jonkin verran. Liikaa ei voi ku sit tippuu opintoraha veke... ja se on pyllystä. Pyllystä.

Terveisin Gätjä Gurapiaru

P.S.Ootte homoja. Rakastan teitä!
P.S.ovikello on rikki.

Tänään on vittu päivä!!!!!!!! Suoranainen vitutuksien vuosipäivä... Voitte siis haistaa kaik miun puolesta kökön ripaska paska pierun... juuu mutger fukkerit!!! Vihaan tätä maailmaa!!!! Jos voisin, hajottaisin koko paskan!!! Saatana! Perkele!!! Homo!!! Kuspo... urpo!!! AAAARRRGGGHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!