Eilen tapahtui Suomen historiassa merkittävä verilöyly. Kuten CNN:n uutisissa ihmeteltiinkin miten Suomessa saa aseita noin helposti. Vinkkinä jenkkikullille, ettei tämä meitin Suomi niin takapajuinen ole kuin luullaan.
Syvimmät osanottoni uhrien omaisille, mutta myös Pekka-Eric Auvisen perheelle.
Viattomat ihmiset menettivät henkensä ja Auvinen riisti omansa kaiken päätteeksi, tosin menehtyi vasta eilen illalla Töölön sairaalaan. Tässä taas näemme, kuinka olisi syytä ajoissa puuttua lasten ja nuorten pahaan oloon, jotta tällaiset tapahtumat voitaisiin ehkäistä.
Tänään aamu kahdeksalta nousivat liput puolitankoon. Samalla ihmiset osoittivat syyttävät sormensa Auvista ja hänen perhettään kohti. Pahinta oli kuunnella kuinka osa ihmisistä toivoi, että Auvinen olisi jäänyt henkiin ja saanut kitua lopun elämäänsä vammoissansa jne. Miksi hän sellaisen elämän olisi ansainnut? Mielestäni oli parempi, että hän pääsi kärsimyksistään ja sai mennä parempaan paikkaan.
Eiköhän kuka tahansa nyt ymmärrä, ettei Auvinen terve ollut? Auvisen täytyi olla syvästi ahdistunut ja sulkeutunut, kun palvoi muita koulumassamurhaajia, Hitleriä ja Stalinia ja lopulta teki näin järjettömän teon. Tässä tuskin on takana hetkellistä pahaa oloa vaan vuosien patoumat.
Eiköhän syyttävä sormi pitäisi osoittaa niihin, jotka eivät ole huomanneet Pekka-Eric Auvisen pahaa oloa? Niihin, jotka ovat olleet tietoisia jollain tasolla hänen ajatusmaailmastaan. Vai onko niin, ettei kukaan tiennyt ja nyt sitten julkisuuden toivossa väitetään Auvisen kertoneen idoleistaan. Minulle aivan sama. Olen skeptinen ja parempi niin, koska en halua olla tyhmä ja sinisilmäinen. Haluan tietää totuuden, en vääristelyä taikka valheita.
Syyttävä sormi pitäisi ihan yhtälailla osoittaa Auvisen läheisiin, opettajiin, valtioon... Miksi kukaan ei ollut nähnyt mitään? Miksi kukaan ei ollut huomannut mitään? Ehkä entisten diktaattorien ja aikaisempien koulumassamurhaajien ihannointi on sitten normaalia..?
Nykypäivän maailma on niin raakaa, että tällaiset jutut alkavat kohta olla Suomessakin arkipäivää. Materialismia ihannoidaan. Työtä et saa ilman koulutusta ja kilpailua. Kaikki maksaa. Terveydenhuoltomenoja leikataan - mielenterveyspuoleltakin. Päivähoitomaksuja nostetaan. Yhteiskunnan elintaso alkaa olla liian korkea. Jos täytyy rahan perässä juosta, miten ehtii panostaa omaan saati muiden hyvinvointiin, kun jo nämä ja useat muut asiat nostavat stressitasoa ja kiukkua. Varmaan kohta viidesosa suomalaisista hukkuu velkakierteisiin, mistä iltalehdet ovat antaneet jo esimerkkinsä.
En yhtään ihmettele, että syntyy Pekka-Eric Auvisen kaltaisia ihmisiä. Tässä kohtaa kaikkien on syytä katsoa peiliin ja miettiä mitä voisi tehdä muuttaakseen asioita paremmiksi itsensä, läheistensä ja yhteiskunnan vuoksi.
Aika pinnallinen juttu, mutta pointti oli se, että vikaa oli myös yhteiskunnassakin eikä Pekassa ainoastaan.
Jälleen surunvalittelut kaikkien menehtyneiden omaisille ja voimia tradegian kohdanneille.
