IRC-Galleria

Luottokortit ja velat ovat ihmisen pahimpia vihollisia... juuri kun saa jottai takaisin, niin sitten se otetaan het poijes...

Nyttenki saatiin hemmetin hyvät veronpalautukset ja kaik menee het luottolaskuihin... Ja töitäkin olen vääntänyt 2 vuoroa putkeen, jotta on millä maksaa autolainaa ja ostaa joululahjoja... myö immeiset ollaan onnettomia materialisteja... suuruuden hulluja!

Kaikkea on pakko saada, ja vast myöhemmi tajutaan kun lasku napsahtaa postiluukusta, et kusessa taas ollaan... ja eiku kerjuu reissulle, jotta on rahaa ostaa ruokaa...

Ja tupakka se vasta vihoviimenen rahareikä on... siihen uppoo viimesetki pennit! Mutta ku on muka niin pakko polttaa niin sit vaan on ja rahaa haihtuu savuna ilmaan! Kyllä sitä on niin viisas... *grrr*

Miun raksu ukkoseiniki joutuu paiskii joka päivä töitä... ilman rahaa ku mittää ei saa ja kaikkee ku on pakko halajata... *hih hih*

Suurimmalla sydämelläni ja lämmölläni toivotan kaikille hyvää joulukuuta ja pukin odottelua...

Olkaa ihmisiksi =)

Rakkaudella Gätjä Kuvernööri

Halu kirjoittaa on kova, mutta mitään järkevää ei saa aikaiseksi... niin on ollut jo pitkän aikaa kaikessa muussakin... koulutyöt on seis... kohta tulee rapinat ;) Mitä teen itselleni?
Kaikkeen muuhun on energiaa, mutta ei kotitöihin saati koulutöihin... Tavallista vanhainkoti duunia painan 8h ihan mielelläni... mutta mikään muu ei luista. Taas on kaverit ja ystävät jääneet... ja silti kauhea ikävä heitä...
Missä on se, joka tulee ja potkaisee mua persuuksille???

Hei, tarvitsen apua! Olen laiskimusten laiskimus lapamato... Antakaa mulle vauhtia... taikka kyytiä!

P.S. Viekö n.15kg laihduttaminen energiat?

Mikä lottovoitto tähän nälkäkurjuuteen =) Pääsen ke töihin... ei voi paremmin mennä. Ihan oikeisiin töihin. Voisin hypätä vaik kuuhun! En oo sit 3,5 vuoteen tehny töitä. Jo pikku hiljaa tekee mieli raavasta kunnon työtä ;)

Mut nyt meen... Iski nälkä!

Joskus asioiden tapani mennä hyvin pohja mutiin ennen kuin tajutaan kurotella parempaa ja puhdistaa ilmaa... Silloin revitään ja raastetaan toisiaan rikki... Mutta synnytään ehyimpinä ja vahvempina uudelleen... Sen jälkeen voi ymmärtää, mitä on rakastaa toista. Tärkeintä on, että voi antaa anteeksi ja aloittaa alusta entistä vahvemman suhteen... Vähän niinkuin Fenix-lintu syntyy tuhkasta tai jotain =)

Eilinen oli sitä uutta alkua... samalla ulkonäköni sai uutta ilmettä ;)
Ja Emman tanssilattia ja lava sai kyytiä jalkojeni alla... Vitsit sitä musiikin huumaa. Aivan pökerryttävää antaa itsestään kaikki ja olla yhtä musiikin ja rytmin kanssa...

Tanssi on taidetta =)

Kuinka niin lyhyessä ajassa kaikki voi olla nurin?

Kun tuska ja pelko iskee sydämeen ja mieleen, siitä ei eroon pääse... Se ajaa sut ahdinkoon, kunnes vajoaa.
Mä olen vajonnut. En näe valoa. Kaikki tuntuu turhalta. Mitä järkeä enää missään on? Se mikä minulle on/oli tärkeintä, on otettu pois. Miten silloin voi hymyillä? Minun hymyni on kuollut ja nauruni on kylmää ja kalseaa...

Onneksi on poikani... Hän pitää minut elossa. Antaa syyn seuraavaan päivään. Muuten olisin luultavammin jo poissa...

Niin kaikki! Tämä päivä ei lukeudu mun elämäni parhaimpiin päiviin...
Sen näkee kyynelistä ja tunnen sen möykkynä rinnassa. Kuka mua auttais? Entä ymmärtäisi?
Yksin kuljen, ilman mitään, vailla ketään. Tuuli puhaltaa kylmää viimaa selkäpiihini. Vavahdan. Ei se ollut kukaan. Yksin minä olen. Ei minua kukaan rakasta. Jos lähtisin, ei sitä kukaan huomaisi...
Kai jossain joku on joka ymmärtää?

Luin äskeisen tekstini. Ei hyvin mene niin sitten ei mene *naurua*
Ja mun pitäis vielä olla äiti kolmen vanhalle pojalle... OMG! Kaippa mun täytyy ottaa itteeni korvasti kii ja nakata itteni niskapers-otteella sänkyyn... muuten SEKOAA!!!
*hihi hihi*

*muori lähtee tuutiin ukkokullan kaissuun* -> Kauniita unia yökyöpelit =)

Mä en tajua aina välillä tätä ihmiskehon toimintaa...
Fyysisesti olen väsynyt ja haluisin kaivautua vällyjen alle ja pistää koipeni ukkokultani koipien päälle, mutta ei! Mä vaan istun koneella ja kirjoitan tänne jotain puuta heinää...Kai sitä jossain on kohtalotoveri tai sielunystävä, jolla on sama onkeelma...
Tai sitten se on tää työ...
En ole eläessäni tehnyt kunnon töitä ja nyt kun teen olen aivan pihalla. Rakastan työtäni. Se on sellasta et se antaa myös, mutta ottaa paljon poiskin...
Suihku on jotain aivan hyber super mageeta töitten jälkeen... Lämmin suihku hyväilee vartaloa ja saa pestä kaiken maailman tuoksuisilla pesuaineilla itteensä... Ja suihkun jälkeen voi vaan ottaa lunkisti ja rasvailla itteensä...

Mä olen koko viikon venannut et nämä sivut saataisiin kuntoon. Siistiä. Nyt on taas jotain uutta ja kummallista, mitä voi ihmetellä. Miettiä ja pohtia mitä kummaa tänään kirjoittaisin... =)

Tänään alkoi toinen viikko työssäoppimispaikassani... Opiskelen siis lähäriksi ja on Hohun jakso meneillään. Ihanaa vastapainoa koulunkäynnille. Näkee ikäisiään aikuisia ihmisiä...

Meidän pikku mies 3wee oli tänään aivan mahdoton. Uhma oli äärirajoillaan. Kyllä korvissa humisi sen jälkeen, kun huuto, raivoaminen ja kitinä loppui.

Nyt ei runosuoni enempää syki... Ehkä taas huomenna.