IRC-Galleria

Ei voi vielä todeta, että se oli se juhannus, mutta ihan viihdyttävää on ollut. Älyvapaata tosin ja mahdollisesti hieman pakkomielteistä ("mun on oikeasti pakko saada se Sunrise Avanuen albumi").

Perjantain piti olla se ainoa vierastilaisuus, mutta niin vain on juhlijoita riittänyt lauantaista sunnuntain aamutunneillekin. Vaihtuvuutta on tapahtunut jonkin verran osaanottajapopulaatiossa, viimeiset uudet kasvot saapuivat noin kolmen aikaan hihhulireissauskaverin kanssa, ja ikähaitarin ollut suhteellisen laaja, välillä 13 ja 29 vuotta. Hemmetti, yksi tuntematon tyyppi kysyi ensimmäisenä "missä se Lempinen asuu?"

Naapurin rambo-liini (lupa kysytiin pomppimiseen, ja kysyinpa tollaisen kuntoiluvehkeen hintaakin etukäteen) on viihdyttänyt kaikkia tarpeellisen määrän, eikä ketään ole edes jouduttu kuskaamaan ensiapuun. Perinteiset juhannustouhut on suoritettu: grillaus, saunominen, alasonurheilu ja juominen (Paraisilla humalaisten tai vähintään humalahakuisten tiennäyttäjänä toimiva henkilö tosin epäili, ettei niistä pulloista kuitenkaan kuin muutaman eruon saa). Pari osallistujaa on myös herännyt aikaisin aamulla tekemään töitä ja käynyt varmistamassa, ettei ole tarvetta kätilölle.

Saldona muun muassa lasinsiruja pesuhuoneen lattialla, stopparin irtomainen kuistin portitsa ja grillin kaatuminen sekä yksi pahoinvoiva alkoholia nauttinut ja erittäin stressaantunut kissaeläin. Emäntänä simahdin jo kolmen aikaan ensimmäisen illan päätteeksi.

Tervetuloa vaan takaisin kotiinne äiti ja isä!

--

"Se oli ihan oikeasti vahinko!" (x4)

Joo, voin mä siivota sen saunan - heti, kun joku kertoo mulle, missä se puuosille tarkoitettu pesuaine on!

--

"I canÂ’t believe a thing you say. Can you?
The words donÂ’t come out easily.

I canÂ’t believe it Â’s all right to cry for what you never lost."

Melkein yhtä viihdyttävän karmiva kuin se, jossa kissa hyökkää jonkun just kävelemään oppineen taaperon kimppuun kukkapuskasta.

rin3-

--

"'Cause the feeling's right I'm gonna stay all night."

Olivat käyttäneet ponin "kotimittauksessa" ja perhanan mitta oli näyttänyt yli 149 senttiä kenkien kanssa. Okei, kengityksestä on yli kuukausi ja kyseessä ei ollut virallinen mittaus, mutta tätähän tässä on pelätty.

No, eipähän tarvi sitten edes miettiä, pitäisikö saada joku kisaamaan poniluokkia. Gimiton omistajakin totesi iloisena, että voi siirtää oman hevosensa matkaratsuksi ja hypätä meikäläisen minihevosella. Enkä mä edes tiedä, kuinka pitkään nykyinen ratsastaja on kiinnostunut kisaamaan tuolla, jos menestystä tulee - vaikak tulisikin sitten vain avoimissa.

--

Hitto, tämä levy ja varsinkin tämä kappale aiheuttavat todella vahvan assosiaation tapahtumarikkaseen ja ehkä aavsistuksen huonovointiseen mutta myös voitokkaaseen Europarlamentti-reissuun Strasbourgiin lukioaikana. Justiinsa olin hankkinut Negativen depyyttialbumin ja kuuntelin sitä repeatillä. Saan itseni nytkin siirrettyä siihen hotellihuoneeseen erittäin selvästi, ovi on auki ja toinen huonekavereista peilailee itseään käytäväpeilistä. Mä seison napit korvilla ja mietin häkkieläintä muistuttavaa basistia.

--

"God save the queen but why can't god save me?

And the more we grow the less we know until the time we lose it all."

JAIKS! Mun kyttäriponini oli eilen ensimmäistä kertaa vuokraajansa kanssa estetunnilla ja hyppäsi heti ensimmäisellä yrittämällä muurin yli. Mä povasin ruumiita, mutta en näköjään tunnekaan poniani kovin hyvin.

Amiksen ja Lissun lastaamista ei voi kutsua show'ksi, mutta työntämällä se yleensä rohkeampi juntti sitten meni sisään - ja mulla oli pihkassa kädet. Paraisille laitumelle kahden muun kanssa jätettiin. Tomeralla pikkuneidillämme oli pienoinen suojeluvietti päällä eikä olisi halunnut päästä muita tutustumaan kaveriinsa. Niin hieno tamma kyllä!

--

Tiedättekö? Mä rakastan sosiaalista elämää.

--

"Oh, when you were young did you ever love someone
so much you couldnÂ’t bare the thought of losing them?
Well I remember the sleepless nights when IÂ’d lie awake.
If only I could tell you how I feel.

Well, I would walk around the Earth to have another chance with you,
spend the evening, paining thoughts of all you do.

Sleepless at night.
Have you ever loved someone?
Hard to find.
Have you ever loved someone?
Could you ever love someone?

Fix me, IÂ’m on my own."

Ahaa-elämys! Hämmennys tarkoittaa enemmän kuin yhtä asiaa. Kun tuon tajusin, niin toteamus "huokaus ja hämmennys" kuulostaa erittäin härskiltä. Grhm. Jätänpä tuon otsikon siltin noin.

--

Tällä hetkellä aavistuksen keskenkasvuisen puolitäykkärin omistaja lopetti pitkään jatkuneen lukurupeamansa, minkä kunniaksi päätin liittyä suuren suureen (alkuperäisessä kokoonpanossa kolme osallistujaa) ja lopettaa melkein pari kuukautta kestäneen humalattoman ajanjakson sekä testata eiNi^^ n ja avopuolisonsa uuden asunnon yöpymisolosuhteet. Tuumasta toimeen ja menoksi. Hienosti säännöstelin alkoholinkulutustani kuitenkaan välttämättä hyvää ranskalaista jutusteluhumalaa. Taidettiin jopa emännän toimesta joutua lisävahvistusten kanssa hetkeksi ulkotiloihinkin purkamaan keskustelupaineitamme liiallisen voluumitasonnousun tähden. Oli muuten suhteellisen kiivas keskustelu ja käsitteli hyvin vakavaa asiaa, josta kaikki osapuolet eivät olleet läheskään samaa mieltä.

Biletysosio ei aivan täyttänyt odotuksiani, vaikka pääsinkin tanssimaan ja tapasin tuttuja sekä nautin mukavasta ilmapiiristä. Valitusvirtenä toistin kerran jos toisenkin "mä en oikeasti enää diggaa tästä humalafiiliksestä". Perhana, kaikki tuntui etenevän pikakelauksena, olo oli holtiton ja alkoi väsyttää liian aikaisin liian paljon. Mitä tällainenkin nyt sitten on? En voi sanoa havaintoani kärsimystä aiheuttavaksi, mutta hämmennys hiipii kuvaan. Parempihan se vain on talouden ja ennen kaikkea terveyden kannalta, jos elää limonaadilla, mutta en nyt aivan ehdottomaksi jaksaisi muuttua. Nihkeä likka.

Ensimmäisen kerran elämässäni totesin, etten välttämättä jaksa ihan heti uudestaan siirtyä viihteelle yökerhopuolella. Kai sitä sitten aikansa kaikkea. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki mielenkiintoiset ihmiset ovat tuntuneet hävinneen johonkin. Ovatkohan kaikki siirtyneet Rentoon? Sinne tuntuu edelleen säännöllisin väliajoin tupsahtelevan lisää uusia viihdyttäviä ihmisiä tai oikein mukavia heitto tässä ja tuossa välissä -tuttuja.

--

Tulisi jo juhannus, niin pääsisi viettämään iltaa kavereiden kesken saunomalla, grillaamalla ja ihan vain istuskellen omalla kotipihalla. Kuulostaako hyvältä? Toivotan tervetulleeksi ainakin kaikki tutut, jotka eivät aiheuta harmia.

--

"Break it down.
You don't mean nothing at all to me.

In the day, in the night
say it right, say it all.
You either got it or you don't.
You either stand or you fall.
When your will is broken,
when it slips from your hand,
when there's no time for joking
there's a hole in my plan.

No, you don't mean nothing at all to me,
but you got what it takes to set me free.
Oh, you could mean everything to me.

I can't say that I'm not lost and at fault.
I can't say that I don't love the light and the dark.
I can't say that I don't know that I am alive.
And all of what I feel I could show you tonight.

From my hands I could give you something that I made.
From my mouth I could sing you another bridge that I made.
From my body I could show you a place god knows.
You should know this space is holy.
Do you really wanna go?"

Mä en ole koskaan ajatellut olevani ihminen, joka kärsii unettomuudesta. Viimeisen vaajan vuoden aikana on kuitenkin ruvennut ilmenemään oireita. Se nyt on ollut jo lapsesta asti selvää, että yöihmisiä ollaan. Nukkumaan myöhään - tai aikaisin riippuen katsomiskannasta - ja nukutaan myöhään. Valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Melkein koko ikäni olen nukkunut oikein sikeästi, ei mitään tietoakaan kesken unien heräämisestä. Se siitä hienoudesta, monta kuukautta jo pätkänukkumista. Johtuisikohan se väsymys huonoista yöunista?

Noh, nyt sitten pitäisi nukahtaa jo kymmenen tai viimeistään yhdentoista aikaan illalla. Ei tule mitään. Pyörin ja hyörin, vaihdan asentoa, mutta en nukahda kunnolla. Jos nukahdan, niin herään hetken kuluttua. Luulen nukkuneeni muutaman tunnin ja kelloa katsomalla tajuan kuluneen ehkä vartin. Sitä tuskaista pyörimistäkin kestää pidempään.

Ei tosiaankaan pitäisi olla hereillä tähän aikaan, mutta kun en saa unta.

--

"Play with it while you have hands.
Dust settles, cities turn to sand.
Traspassing, this is their land
Time flies, make a statement, take a stand.

Come along now, come along with me.
Come along and you'll see what it's like to be free.
Come along with me and I'll ease your pain.
Come along with me and let's seize this day.

Stay out, stay clear, but stay close.
Friends, foes? God only knows.
Lets be the thorn on the rose.
Time flies, make a statement, strike a pose.

Time flies, take your chance."

Eipä tainnut olla kovin haikea ero, koska vasta nyt muistan tänne rustata siitä, että poni hurautettiin eilen Paraisille. Sinne se jäi neljän muun hevosen kanssa laitumelle syömään ja ilmeisesti on vieläkin elossa. Taisin olla niin väsynyt, etten mitään edes tajunnut - paitsi yllätyksekseni ruotsia!

Viikonloppu otti koville ja toisella ajokerralla unohtunutta satulaa kuskatessa oli pakko pyytää isä kuskiksi, koska pelkäsin nukahtavani rattiin. Perkele, ei yhtään kuorsaavaa tai unissa puhuvaa enää edes naapurihuoneeseen nukkumaan, jos en ole itse kaatohumalassa.

--

Ensimmäinen työpäivä takana. Herätys ehkä aavistuksen rankka, mutta en myöhästynyt töistä. Viisi tuntia meni oikein mukavasti, mitä nyt mulle ei oltu toimiettu tunnuksia tärkeimpään järjestelmään.

--

Heiheihei, Serranon perheen Marcos - öh - siis Fran Perea on tulossa Suomeen keikalle. Joojoojoo, pakko päästä. Ei oikeastaan mitään tietoa sen musiikin laadusta tai viihdyttävyydestä, mutta on se sentään Serrano ja söpö sekä puhuu espanjaa.

--

"Then, in the silence, he started to slowly clap his hands, once every few swconds. Holding the audience in total silence, he said into the microphone: Every time I clap my hands a child in Africa dies.

From the front of the crowd a voice with broad Scottish accent pierced the quiet: Well fuckin' stop doin' it then, ya evil bastard!"

- Bono from U2 in Glasgow, Scotland -

Hei, ihminen voi oikeasti unohtaa luokkakavereidensa valmistujaisjuhlat! No, pippalot jatkuivat ravintola- ja baarilinjalla, joten ei huolta. Tosin paikalle saapui vain osa porukasta, harmittavan suuri osa päätti nihkeästi suunnata viihteestä poispäin.

Suunnittelin skippaavani kokonaan nukkumisen tältä yöltä, mutta nyt alkoi väsyttää. Taidan ottaa torkut ja herätä vajaan parin tunnin kuluttua asioimaan, jotta kaikki on valmiina maanantaina alkaava kesätyötä varten.

--

Voicella on virallisen kesäbiisin äänestys meneillään. En ole ehdokkaisiin tutustunut sen paremmin, mutta Vappu Pimiän kehuma Sparrow'n Black And Gold voisi saada multa pojon tai mahdollisesti ehdotuksen vuoden 2008 kesäbiisiksi, jollei vielä listalla ole. Aivan mahtavan hyväntuulinen kappale, tulee mieleen Panama ja kaiken kukkuraksi artistin nimi muistuttaa eräästä hottiksesta merirosvokapteenista.

--

"Millä autolla tahansa tulenkin, niin aina täällä on joku ihminen, joka soittaa suutaan".
- Kiiltävällä maasturilla Mantun grillin viereen noin kello 4.30 parkkeerannut nuori mies -

Pienellä - tosin sekin taitaa olla suhteellista - se hyväntuulisuus saadaan aikaiseksi.

Aamulla nukuin tapani mukaan ponniin (näin se on alkuun ollut, pommiksi muuttunut "rikkinäisen puhelimen" myötä), mutta jo aikaisemmin mainitsemani hienoja opiskellut henkilö oli oikein miellyttävä ja hajamielisyydellään sai tuntemaan oman pääni normaaliksi. Kehuipa lemmikkiänikin hienoksi.

Sain aikaiseksi nukkua välitorkut, vaikka niiden aloittaminen olikin perin ongelmallista taas kerran.

Alkuillasta näin pitkästä aikaa pikkupikku-Simon, joka näytti kyllä perin pihatossa eläneeltä yksivuotiaalta täykkärinpuolikkaalta, mutta myös esitti hienoa käytöstä ja julmetun hienoa ravia sekä osoitti pystyvänsä torjumaan liian innokkaat kanssaeläjät. Hieno pikkupoika kaikesta talvikarvanlopusta ja keskenkasvuisuudesta huolimatta.

Viimeiseksi hyväntekeväisyyskeikkailua Dynamossa ja pitkästä aikaa Traffic Islandin seuraamista in live. Pojat olivat vedossa, vaikka meinasi yhden biisin soittaminen stopata alkuunsa. Hieman höpötystä sekaan ja taas jatkettiin. Basisti taisi mainita ohimennen, että on suurella vaivalla tehnyt hyvät lyriikat. Olen tainnut moneenkin otteeseen todetaan niin omissa ajatuksissani kuin toisten kuuleville korvillekin, että eekimantere oikeasti hallitsee tuon homman. Miten olisi tämän parhaillaan repeatillä soivan teoksen tekstitys? Blaah ne kaikki imelät vollotusslovarit - tämä on ehkä suuremmankin tunnustuksen verran parempi rakkauslaulu. Joo, ja ensimmäisen kerran korviini kantautuva Middle Class antoi uuden elämyksen solistin laulusta. Voi että, kai sitä voisi olla sitten vaikka viikon hyväntuulinen.

--

Kuulinpa myös juorun, että keskustelut on käyty hetkeksi ja asiat saatu johonkin pisteeseen. Hienoa!

--

"A day without your presence is like a day without no air.
My doors are open, I never told you that I feel this broken.
Back then for a while you made me feel important.
I try to hide it, I try to lift my heavy eyelids.

So it seems that it's going nowhere.
Fly to me with domestic airlines.
It's 9.99€ if you buy a one way ticket to me and stay with me for life.

Now that you're out of sight I can't describe these feelings.
I know it was just one night, it's the only thing that's on my mind tonight.

If you're afraid to move, I'll double what they pay you.
This can't be the end, I gotta find a way to make it happen.
If I shout you'll hear me, but it's only wishful thinking.
I'm already sinking and I started to drink again.

'Cause you are there and it's not very near.
I don't see you, so I won't see no one.
The world out there is not for me.
I'm locked inside.
I turn off my phone.

And it's the only thing that's on my fucking mind."